Lue keskustelun säännöt.
Kaverit haukkuvat ortorektikoksi
12.07.2020 |
Että osaa harmittaa.
Olen 37-vuotias nainen, eikä minulla ole koskaan ollut syömishäiriötä tai mitään alttiuta syömishäiriökäytökseen. Kuitenkin haluaisin laihduttaa vähän normaalipainon sisällä, niin että mitat olisivat 165cm 53kg. Olen ollut sen painoinen ja voin silloin oikein mainiosti, nyt iän myötä paino on noussut 60 kiloon.
Tämä on ihan kauhea ongelma kavereilleni, jotka irvailevat nyt minua "syömishäiriöiseksi" ja "ortorektikoksi". Saan kuulla ihan koko ajan miten tyhmää on syödä kohtuullisesti tai olla syömättä tavan vuoksi jos ei ole nälkä, tai valita salaatti hampurilaisen sijasta yms. Jos en ota kahvipullaa pyörittelevät silmiä ja vilkuilevat toisiaan. Se ylenkatseen määrä on ihan uskomaton.
Milloin on alkanut olla väärin huolehtia linjoistaan tai tehdä terveellisiä valintoja? Mieluummin hoikennan hyvissä ajoin kun paino on alkanut nousta, enkä havahdu sitten 10kg päästä tilanteeseen. Minua ei kiinnosta pätkääkään mitä muut painavat tai syövät tai eivät syö, voisinko saada saman rauhan itselleni kiitos!
Mielipiteitä?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ystävänsä ihmisen kanssa joka haukkuu ortorektikoksi, jos haluat syödä terveellisesti. Tuolla pituudella voit painaa 50 kg, että olisit hoikka ja 60 kg on tosiaan aika pyöreä, jos et ole tosi lihaksikas.
Ystäväsi taitavat olla lihavia ja ehkä itse ahmimishäiriöisiä ja siksi kateellisia.
163/60 ei ole "tosiaan aika pyöreä", ihan normaali, mutta ymmärrän aloittajaa. Itse ryhdyin dieetille mitoissa 166/63 koska tunsin itseni norsuksi.
Ruumiinrakenne ja tottumus vaikuttavat. En tosin kertonut kenellekään dieetistäni, kuittailua sain sitten kun laihduin. Ihan luuranko (57kg) joopa joo...
Kyllähän 163/60 on aika tankero ellei sitten ole paljon lihaksia. Minulla on paljon ylimääräistä mitoissa 173/73. Aikoinaan painoin 62 kg ja silloin näytin terveeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin normaalipainoisena saan kuittailua syömistä ja "kun oon niin pieni ja laiha" painan n 53 kiloa ja pituutta 160cm. En enää ikinä sano eväistäni tai ruokavaliostani mitään, jos joku kysyy miksi en syö esim pullaa niin parempi sanoa vaikka olevansa keliaakikko, vatsa tulee kipeäksi, en vaan tykkää jne. Jos erehtyy sanomaan dieetistä niin voi mikä kaakatus alkaa.
Pullukoilla on ihme tarve kommentoida muiden eväitä.
Lihoin itsekin yliopistoaikoina 60-kiloiseksi ja lyhyessä varressa se ei kyllä näyttänyt eikä tuntunut hyvältä. Pudotin kymmenen kiloa pois ja voin hyvin.
Se työpaikkojen kahvipullakeskustelu on kyllä käsittämätöntä. Itse olen huolestunut hammasterveydestäni. En halua ottaa sitä yhtäkään pullaa, kun sitten on helppo puputtaa kaikkea muutakin kotona, kun on jo kerran repsahtanut. Helpompi olla kokonaan ilman makeaa ja pitää se järkevä ruokailurytmi.
En ole ap, mutta kyllä se kannattaa kertoa, jos pitää dieettiä.
Silloin kutsuja tietää, että sulle ei tarvitse ostaa/valmistaa herkkuja.
Minulla on ystävä jonka voisin kuvitella tekevän tällaisen aloituksen. Hän painoi 52 kg sen 20 vuotta sitten. Ruumiinrakenne on lihaksikas, vatsalihakset erottuu. Silti jatkuvasti julkisesti haukkuu itseään läskiksi, eikä lasten läsnäolo vaikuta mitään. Joku järki, itsensä hyväksyminen ja terveelliset KOHTUULLISET elämän tavat olisi se mitä hänelle toivon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta nykyaika on ihan pimeetä, kun ei saas syödä sitä mitä haluaa. Kehomme on suunniteltu kivikautiseksi ja toistuvia katovuosia varten.
Nyt kun ruokaa olisi tarjolla, sitä ei voi syödä, kun lihoaa. Kyllä muuttuisi monen elämä onnellisemmaksi, jos keksittäisiin lääke, jolla estää lihominen, vaikka syö mitä vain.
Minä olen sairastanut nuorempana ortoreksian.
Siihen kuului
jatkuva liikunnan harrastaminen useita kertoja päivässä
Kaiken syötävän kalorimäärät selvitin ennen syömistä
Ruoka ja juomacaihtoehdoissa valinnat terveellisyyden mukaan
Halusin laihtua tiettyyn painolukemaan jonka koin terveelliseksi. 40-kiloisena olin lopulta. Halusin painaa tasan 40kg ja jos menin painon alle lisäsin ruokailua sen verran että paino palasi tavoitelukemaani.
Kävin puntarilla lukuisia kertoja päivässä
Muut olivat huolissaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn samaistumaan Ap sinun kirjoitukseen, ja tuo on valitettava fakta, että naisilla on usein tarve kommentoida alistavasti, mikäli kokeevat toisen naisen uhkaksi itselleen. Mutta tärkeintä muistaa, että ei se kommentointi kerro mitään sinusta, vain ainoastaan tästä ystävän omasta kamppailusta epävarmuutensa kanssa. Olen itsekin samansuuntaisella painonpudotustaipaleella, pituutta löytyy 166cm ja aloitin, kun mittarissa 57,5kg, nyt painan 55kg. Ja vielä kilo-kaksi jäljellä, jotka pudonnee hiljattain talveen mennessä. Ja tämä on ollut oma hiljainen projekti, koska kauhistelijoita löytyy. Mutta tsemppiä Ap! Tee niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu ja torppaa heti muiden kommentit kehostasi, heillä ei ole mitään oikeutta siihen.
Minä en oikein noihin painoihin ole perehtynyt, mutta minusta tuon mittaiselle 53 kuulostaa ihan hyvältä. Itse olen painanut alle 50 kiloa 174- pituisena (ilman mitään anoreksiaa tms), ja se on luuranko. Mutta tuo paino lyhyemmälle kuulostaisi äkkiseltään ihan hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuo paino 53 selvästi pakkomielteinen sillä 60 on ihannepaino sinun pituiselle hyvinkin. Näännytät elimistöäsi ihan turhaan, kaverisi ovat oikeassa. Kuiva piikki ei ole paras ratkaisu naiselle ainakaan, on oltava rasvaa hormonejakin varten.
Tutkimusten ja tilastojen mukaan laihduttaminen aiheuttaa lihomista. Näin ollen normaalipainossa laihduttamisessa ei ole mitään järkeä. Tyypillisesti siitä kertyy nälkävelkaa ja kun tavoite on saavutettu, ihminen syö entistä enemmän. Usein seurauksena on jojolaihduttaminen. Jokainen laihdutuskerta vähentää lihasten määrää. Joka kerralla rasvaprosentti nousee, mikä tekee painonhallinnasta aina vain vaikeampaa.
Jos ihminen olisi oikeasti kiinnostunut terveydestä, hän katsoisi, että syö ravinteikasta ruokaa ja liikkuu. Keski-ikäiselle naiselle olisi todella paljon tärkeämpää pitää kiinni lihaksistaan kuin tuijottaa vaa'an lukemaa, joka yksinään ei kerro terveydestä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus täälläkin! Olen ollut koko ikäni hoikka, mutta mitään syömishäiriötä minulla ei ole ikinä ollut vaikka olenkin aina pyrkinyt syömään terveellisesti. Nykyisessä kaveriporukassa on erityisesti yksi naispuolinen henkilö, jolle hoikkuuteni tuntuu olevan kova pala - ilmeisesti siksi että hän on itsekin hoikka, mutta minä kuitenkin häntä hoikempi. Jos erehdyn jossain yhteydessä mainitsemaan vaatekokoni, painoni (jonkun kysyessä) tai vaikkapa etten sairastele usein niin tämä henkilö on heti haukkumassa minua sairaaksi ihmiseksi joka vain veetuilee muille tarkoituksella, enkä tietenkään saisi pitää itseäni terveenä.
Surullista, että joidenkin huono itsetunto ilmenee tolkuttomana kateutena ja toisten lyttäämisenä ja jotkut saattavat vieläpä elää siinä luulossa, että heillä olisi hyvä itsetunto ja jatkuva kilpaileminen olisi normaalia. Sellaisella ihmisellähän joka on tyytyväinen itseensä ja voi hyvin ei ole mitään tarvetta alentaa toisia vaan päinvastoin toivoo vilpittömästi hyvää muillekin ja iloitsee toisten onnistumisista.
Sama vika. Mutta onneksi kaikki ovat jo tottuneet. Syön terveellisesti enkä koskaan esim. töissä ota herkkuja. Tai no, hyvin harvoin. Kaikki ovat jo tottuneet. Joskus kyllä ahdistaa se tuputtaminen kun joku erehtyy, että ota nyt, kyllä voit yhden ottaa ja sitä kuittailua, et "sä et koskaan ota!" Mitä sitten??! Minä olen normaalipainoinen/hoikahko eikä ole tarpeen koko ajan laihduttaa Nutrileteillä tms. kun pitää huolen siitä, ettei jatkuvasti puputa vaan valitsee aina paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut monissa asioissa että kaikille ei kannata kertoa kaikkea. Sinuna laihduttaisin jos haluat ja viis veisaat kommenteista. Aina jollain on jotain valitettavaa. Itse en jsksa enää ollenkaan näitä neuvojakavereita. Jokainen pitäkööt huolen omista asioistaan.
Olet varmaan oikeassa... tein sen virheen että perustellakseni miksi söin kylässä kevyemmin ja vain pienen annoksen jälkiruokaa, menin tyhmä kertomaan painonpudotustavoitteestani. Yhdelle kaverille joka sitten kertoi muille. Olen aika varma että ovat sitä vielä yhdessä kauhistelleet selkäni takana monta kertaa. Minä en jaksa ymmärtää mikä siinä niin kiinnostaa. Ymmärtäisin huolen jos mulla olisi jotain syömishäiriötaustaa, mutta kun ei ole!!! Sen sijaan sitä jatkuvaa nälvimistä en ymmärrä...
ap
Eihän sinulla tarvitse olla syömishäiriötaustaa vaan voi olla siinä tilassa ihan nytkin. Ja todennäköisimmin oletkin, koska totuus on sattunut. Nyt kuuntele muitakin mikä lie sinulle juuri vaikeinta, mutta kuuntele. He eivät turhaan sano. Tuo painotavoite on joillekin ammattilaistanssijoille ja luistelijoille tarpeen mutta heillä on sopeutunut kroppa ja lihakset siihen. Niistä jäädään eläkkeille varhain. Älä tee itsellesi tuota.
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo paino 53 selvästi pakkomielteinen sillä 60 on ihannepaino sinun pituiselle hyvinkin. Näännytät elimistöäsi ihan turhaan, kaverisi ovat oikeassa. Kuiva piikki ei ole paras ratkaisu naiselle ainakaan, on oltava rasvaa hormonejakin varten.
163/53= BMI 19,95. Täysin normaali. Ei ap näännytä itseään vaan haluaa tuntea olonsa hyväksi omassa kehossaan. Ymmärrän täysin.
On olemassa hiljainen sääntö, jonka mukaan itseään isommille ihmisille ei sovi puhua laihdutuksesta. Nämä isommat saavat puhua laihdutuksesta, mässäilystä, siitä kuinka muuttavat koko elämänsä, tahi elävät parasta elämäänsä eivätkä senttiäkään vaihtaisi pois. Mutta pienikokoisemman ei sovi puhua omasta kehostaan tai elämäntavoista.
Sama homma muissakin elämän valinnoissa, jos olet valinnut fiksummin, ei saa sanoa huonommin valinneelle että voisithan sinäkin, tai itse ainakin teen näin. Se ei tunnu kivalta toisesta. Se että paremmin valinneelle tulee paha mieli, kun häntä soimataan ei haittaa.
Minä en ole ihan varma miksi näin on, mutta näin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo paino 53 selvästi pakkomielteinen sillä 60 on ihannepaino sinun pituiselle hyvinkin. Näännytät elimistöäsi ihan turhaan, kaverisi ovat oikeassa. Kuiva piikki ei ole paras ratkaisu naiselle ainakaan, on oltava rasvaa hormonejakin varten.
Höpöhöpö, mitoilla 165/60 bmi on 22,30 eli kyllä tuosta on varaa laihduttaa, että pysyy vielä normaalipainossa. Ihmisillä on myös erilaisia ruumiinrakenteita ja sirompi voi painaa vähemmän kuin tukevarakenteisempi näyttämättä luurangolta. Tärkeintä on muutenkin se että voi hyvin ja kroppa toimii normaalisti, muu on sitten puhtaasti makukysymys että miten hoikka näyttää kenenkin mielestä parhaimmalta.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten ja tilastojen mukaan laihduttaminen aiheuttaa lihomista. Näin ollen normaalipainossa laihduttamisessa ei ole mitään järkeä. Tyypillisesti siitä kertyy nälkävelkaa ja kun tavoite on saavutettu, ihminen syö entistä enemmän. Usein seurauksena on jojolaihduttaminen. Jokainen laihdutuskerta vähentää lihasten määrää. Joka kerralla rasvaprosentti nousee, mikä tekee painonhallinnasta aina vain vaikeampaa.
Jos ihminen olisi oikeasti kiinnostunut terveydestä, hän katsoisi, että syö ravinteikasta ruokaa ja liikkuu. Keski-ikäiselle naiselle olisi todella paljon tärkeämpää pitää kiinni lihaksistaan kuin tuijottaa vaa'an lukemaa, joka yksinään ei kerro terveydestä mitään.
Normaalipainon sisällä laihduttaminen ei suinkaan ole mitään armotonta kituuttamista. Kuvaamasi nälkävelka-laihduttaminen kuulostaa pikemminkin juuri tällaiselta syömishäiriökäyttäytymiseltä, mistä tässä ei ole nyt lainkaan kyse.
Itselläni pieni painonpudotus on tapahtunut juurikin normaalia ruokaa syömällä, myös herkuttelemalla. Mutta myös liikuntaa lisäämällä ja kelloa katsomalla, ettei pupeltamista ala tapahtumaan enää illasta seitsemän-kahdeksan jälkeen. Normaalipainon sisällä laihduttaminen ei vaadi yleensä hirvittävän suuria elämäntapamuutoksia, vain hienosäätöä, sillä ainakin omalla kohdallani elämäntavat on olleet tähänkin mennessä suht.hyvät - tästä syystä olen myös ollut jatkuvasti normaalipainoinen./29
Tämä tuntuu kamalalta sanoa mutta itseä isomman kaveri on vaikea olla, jos tuo isompi kärsii kateudesta ja epävarmuudesta. Saan tosi usein ilkeää kommentointia vaikka olen normaalipainoinen.
Monilla naisilla on todella huono itsetunto mitä tulee etenkin ulkonäköön liittyviin asioihin. Sitä yritetään sitten kompensoida sabotoimalla toisten painonpudotusprojekteja yms. tai haukkumalla muiden ulkonäköä. Toisaalta siitäkään ei tykätä, jos joku ei täytä yleisiä kauneusihanteita mutta on siitä huolimatta pidetty, tasapainoinen ja elämäniloinen ihminen. Kuulun itse tuohon jälkimmäiseen porukkaan - vaikka en kaikkien keskuudessa mitenkään suosittu olekaan - ja se ärsyttää tietyntyyppisiä naisia ihan suunnattomasti. Olen oppinut valikoimaan ystäväni tarkasti, koska mielestäni ystävyyteen ei kuulu toisen repiminen kappaleiksi vain siksi, että tämä on sinut itsensä kanssa.