Lue keskustelun säännöt.
Kaverit haukkuvat ortorektikoksi
12.07.2020 |
Että osaa harmittaa.
Olen 37-vuotias nainen, eikä minulla ole koskaan ollut syömishäiriötä tai mitään alttiuta syömishäiriökäytökseen. Kuitenkin haluaisin laihduttaa vähän normaalipainon sisällä, niin että mitat olisivat 165cm 53kg. Olen ollut sen painoinen ja voin silloin oikein mainiosti, nyt iän myötä paino on noussut 60 kiloon.
Tämä on ihan kauhea ongelma kavereilleni, jotka irvailevat nyt minua "syömishäiriöiseksi" ja "ortorektikoksi". Saan kuulla ihan koko ajan miten tyhmää on syödä kohtuullisesti tai olla syömättä tavan vuoksi jos ei ole nälkä, tai valita salaatti hampurilaisen sijasta yms. Jos en ota kahvipullaa pyörittelevät silmiä ja vilkuilevat toisiaan. Se ylenkatseen määrä on ihan uskomaton.
Milloin on alkanut olla väärin huolehtia linjoistaan tai tehdä terveellisiä valintoja? Mieluummin hoikennan hyvissä ajoin kun paino on alkanut nousta, enkä havahdu sitten 10kg päästä tilanteeseen. Minua ei kiinnosta pätkääkään mitä muut painavat tai syövät tai eivät syö, voisinko saada saman rauhan itselleni kiitos!
Mielipiteitä?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Totta kai ihminen ajattelee aina, että omat valinnat ja oivallukset ovat niitä oikeita.
Jossakin vaiheessa nainen oivaltaa, että ei ole enää nuori eikä nuoremmaksi muutu, vaikka pitäisi yllä nuoruuden painoa. Se voi olla katkeroittava oivallus, tai sitten vapauttava. Mutta joka tapauksessa se on peruuttamaton oivallus.
Jos se oivallus on tuonut elämään paljon hyvää, sen totta kai haluaa jakaa lähipiirille. Kertoa vaikka kaverille että hei, ei sun tarvitse pingottaa ollaksesi 53-kiloinen. Olet ihan eri mallinen ja eri ikäinen ihminen nyt, ja hyvä sellaisena kuin olet.
Normaalia on myös, että iän myötä alkaa toteuttaa enemmänkin omia tavoitteita kuin ulkoisia mittareita. Minä olen päälle nelikymppisenä ottanut tavoitteeksi juosta maratonin, ehkä ole kuullut kenenkään sanovan siitä mitään negatiivista. Jos sen sijaan kertoisin haluavani painaa 50 kiloa, uskon että joku lähipiiristään kysyisi: ”ystävä rakas, miksi?”.
Moni lihoo ihan "turhaan" ja syyttää hormoneita.
Oma äiti on sellainen. On 60v, syyttää puoliksi tosissaan edelleen pienestä ylipainostaan sitä kun söi mun ruokien loput kun olin lapsi :D siis 30v sitten... Ja ei tajua, että tottakai se päivittäinen karkin ja pullan mässäys ja saunakaljat vaikuttaa "hieman enemmän".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, nää "Näännytät itsesi, syömishäiriö, miksi haluat olla noin laiha, sulla on ongelma"- tyypit on selkeästi just niitä ap:n kavereita :D
Ihan hyvä ja normaali tavoitepaino, pääasia, että itselläsi on hyvä olla kropassasi.
Olen ikäni kuullut kommentteja syömisestäni ja painostani niin perheessä, kaveripiirissä kuin työpaikan lounashuoneessa. En voi käsittää miten ihmisiä voi kiinnostaa niin hirveästi toisten syöminen - varsinkin kun syön kohtuudella ja aivan tavallisia ruoka-aineita - ja miten ihmiset kehtaavat kuittailla siitä, usein jotenkin katkeran oloiseen sävyyn. Olen itse tullut noiden ainaisten kommenttien vuoksi varmaan yliherkäksikin näissä ruoka-asioissa, mutta mielestäni sivistynyt ja hyväkäytöksinen ihminen ei tunge nokkaansa muiden ruokailuihin tai möläyttele huomioitaan. Eri asia on tottakai jos läheisellä on esimerkiksi syömishäiriökäyttäytymistä tai muita ongelmia. Jos sinä halut laihduttaa terveellisesti, niin senkus teet sen muiden kommentoinneista välittämättä, jos koet että itse voit paremmin jossakin painossa.
Sä olet selkeesti tehnyt asiasta numeroa ja kauhistellu paljon asiasta ääneen. En usko, että pelkkä "kiitos ei nyt" on saanut kaverit ortoreksikoksi haukkumaan. Olet lukenut ainesosia ja tuotteiden kalorilistoja rasitukseen saakka. Siksipä ne sulle nyt vittuilee.
Jep, mä olen kymmenisen kiloa ylipainoinen omasta vapaasta halustani. Yksinkertaisesti näytän paremmalta.
Kaverit/tutut/suku jaksaa hämmästellä, että pitäskö syödä vähemmän. Iän myötä ne alkaa kertymään. No, mä olen nyt 48v eikä ole kertynyt. Mä syön reippaasti edelleenkin, kun mä kulutankin. Liikun paljon päivittäin. Raskaan työn lisäksi käyn uimassa/lenkillä joka toinen päivä. Lisäksi valmennan muksuja 3x3 tuntia per viikko, siinä tulee kilometrejä ja lihasvoimaa itsellekin.
Buffeteissa sen huomaa, kun kaverit vetää pikku riikkisiä annoksia ja mä syön ronskisti. Jos sitä viiniäkin meinaan juoda, on hyvä syödä kunnolla ja toisekseen mulla on nälkä.
Paria kaveria selkeesti hävettää se mun syöminen. Joten niiden kanssa en viitti enää hirveesti ruokapaikoissa treffatakaan. Lenkillä tai uimassa sitten... tai portaissa. Tekee hyvää myös sielulle, kun näkee heikkojen jäävän taakse. Söisivät kunnolla niin jaksaisivat. ;)
Kyllä mä rasvaa ja sokeria varon, mutta kalaruokia ja kasviksia mä syön paljon.
Näitähän riittää suuntaan tai toiseen. Saavat sitten taas pällisteltävää ja jutun juurta. Ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai ihminen ajattelee aina, että omat valinnat ja oivallukset ovat niitä oikeita.
Jossakin vaiheessa nainen oivaltaa, että ei ole enää nuori eikä nuoremmaksi muutu, vaikka pitäisi yllä nuoruuden painoa. Se voi olla katkeroittava oivallus, tai sitten vapauttava. Mutta joka tapauksessa se on peruuttamaton oivallus.
Jos se oivallus on tuonut elämään paljon hyvää, sen totta kai haluaa jakaa lähipiirille. Kertoa vaikka kaverille että hei, ei sun tarvitse pingottaa ollaksesi 53-kiloinen. Olet ihan eri mallinen ja eri ikäinen ihminen nyt, ja hyvä sellaisena kuin olet.
Normaalia on myös, että iän myötä alkaa toteuttaa enemmänkin omia tavoitteita kuin ulkoisia mittareita. Minä olen päälle nelikymppisenä ottanut tavoitteeksi juosta maratonin, ehkä ole kuullut kenenkään sanovan siitä mitään negatiivista. Jos sen sijaan kertoisin haluavani painaa 50 kiloa, uskon että joku lähipiiristään kysyisi: ”ystävä rakas, miksi?”.
Moni lihoo ihan "turhaan" ja syyttää hormoneita.
Oma äiti on sellainen. On 60v, syyttää puoliksi tosissaan edelleen pienestä ylipainostaan sitä kun söi mun ruokien loput kun olin lapsi :D siis 30v sitten... Ja ei tajua, että tottakai se päivittäinen karkin ja pullan mässäys ja saunakaljat vaikuttaa "hieman enemmän".
Joo, hormoneita, ikää, synnytyksiä jne. Mulla kanssa äiti 60v, täti 65, mummi 87, kaikki edelleen normaalipainossa. Ollaan siinä 165cm +- jokainen eikä yksikään paina yli 60kg.
Joten en usko höpötyksiin vaan omiin valintoihin.
Katsokaa kuvia jostain 50-70- luvuilta, turposiko naiset silloin taikaiskusta neljänkympin kieppeillä? Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis miksi pitää ylipäänsä kommentoida yhtään kenenkään ruokia tai ottaako vai eikö jotain ruokaa/pullaa? Eikö "ei kiitos" riitä? Miksi pitää kysyä, et no miksei?! Ja toisen pitää sitten vastata, että oon laihiksella, en halua, söin just, ei tee mieli, jos otan yhden, ni lähtee lapasesta, olen keliaakikko jne...?? Antakaa ihmisten olla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai ihminen ajattelee aina, että omat valinnat ja oivallukset ovat niitä oikeita.
Jossakin vaiheessa nainen oivaltaa, että ei ole enää nuori eikä nuoremmaksi muutu, vaikka pitäisi yllä nuoruuden painoa. Se voi olla katkeroittava oivallus, tai sitten vapauttava. Mutta joka tapauksessa se on peruuttamaton oivallus.
Jos se oivallus on tuonut elämään paljon hyvää, sen totta kai haluaa jakaa lähipiirille. Kertoa vaikka kaverille että hei, ei sun tarvitse pingottaa ollaksesi 53-kiloinen. Olet ihan eri mallinen ja eri ikäinen ihminen nyt, ja hyvä sellaisena kuin olet.
Normaalia on myös, että iän myötä alkaa toteuttaa enemmänkin omia tavoitteita kuin ulkoisia mittareita. Minä olen päälle nelikymppisenä ottanut tavoitteeksi juosta maratonin, ehkä ole kuullut kenenkään sanovan siitä mitään negatiivista. Jos sen sijaan kertoisin haluavani painaa 50 kiloa, uskon että joku lähipiiristään kysyisi: ”ystävä rakas, miksi?”.
Moni lihoo ihan "turhaan" ja syyttää hormoneita.
Oma äiti on sellainen. On 60v, syyttää puoliksi tosissaan edelleen pienestä ylipainostaan sitä kun söi mun ruokien loput kun olin lapsi :D siis 30v sitten... Ja ei tajua, että tottakai se päivittäinen karkin ja pullan mässäys ja saunakaljat vaikuttaa "hieman enemmän".
Joo, hormoneita, ikää, synnytyksiä jne. Mulla kanssa äiti 60v, täti 65, mummi 87, kaikki edelleen normaalipainossa. Ollaan siinä 165cm +- jokainen eikä yksikään paina yli 60kg.
Joten en usko höpötyksiin vaan omiin valintoihin.
Katsokaa kuvia jostain 50-70- luvuilta, turposiko naiset silloin taikaiskusta neljänkympin kieppeillä? Ei.
Kyllä ainakin minun mummoni turposivat heti 50-luvulla, kun alkoivat saada ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat tehdä elämääsi muutoksia, älä kerro kenellekkään - tee se. Vain tee se muutos. Ei selityksiä, ei julistuksia, vain tekoja.
Monilla tuntuu olevan oletus, että jos olet hoikka, tai jopa alipainon puolella, sinulla on velvollisuus joka tilassa metsästää lihottavaa ruokaa. Koska "totta kai" haluat lisää painoa, haluat näyttää Marilyn Monroelta (vaikka sulla ois omenageenit), haluat miellyttää miehiä, jne.
Vaikka minulla olisi "varaa" syödä pelkkää lihottavaa ruokaa, en sitä tee, koska: vatsa tulee kipeäksi, hampaat mätänee suuhun, verisuonet menee tukkoon. Ihan samalla tavalla kuin muillakin! Siksi saatan, hui kauhistus, syödä töissä maltillisia annoksia terveellistä ruokaa. Ja vapaalla roskaruokaakin, kohtuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti näitä huutelijoista on. Mullekin entinen työkaveri alko inttämään, että mulla on anoreksia kun söin Snack pack juustokuutiot lounaaksi. Ihan sairasta kyttäämistä. En tasan lukenut mitään tietoja tai tehnyt asiasta itse mitään numeroa, nautin kaikessa rauhassa fetastani kun tää hullu alko raivoomaan anoreksiaa. Ehkä oli sillä itsellä jotain käsittelemättömiä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai ihminen ajattelee aina, että omat valinnat ja oivallukset ovat niitä oikeita.
Jossakin vaiheessa nainen oivaltaa, että ei ole enää nuori eikä nuoremmaksi muutu, vaikka pitäisi yllä nuoruuden painoa. Se voi olla katkeroittava oivallus, tai sitten vapauttava. Mutta joka tapauksessa se on peruuttamaton oivallus.
Jos se oivallus on tuonut elämään paljon hyvää, sen totta kai haluaa jakaa lähipiirille. Kertoa vaikka kaverille että hei, ei sun tarvitse pingottaa ollaksesi 53-kiloinen. Olet ihan eri mallinen ja eri ikäinen ihminen nyt, ja hyvä sellaisena kuin olet.
Normaalia on myös, että iän myötä alkaa toteuttaa enemmänkin omia tavoitteita kuin ulkoisia mittareita. Minä olen päälle nelikymppisenä ottanut tavoitteeksi juosta maratonin, ehkä ole kuullut kenenkään sanovan siitä mitään negatiivista. Jos sen sijaan kertoisin haluavani painaa 50 kiloa, uskon että joku lähipiiristään kysyisi: ”ystävä rakas, miksi?”.
Moni lihoo ihan "turhaan" ja syyttää hormoneita.
Oma äiti on sellainen. On 60v, syyttää puoliksi tosissaan edelleen pienestä ylipainostaan sitä kun söi mun ruokien loput kun olin lapsi :D siis 30v sitten... Ja ei tajua, että tottakai se päivittäinen karkin ja pullan mässäys ja saunakaljat vaikuttaa "hieman enemmän".
Joo, hormoneita, ikää, synnytyksiä jne. Mulla kanssa äiti 60v, täti 65, mummi 87, kaikki edelleen normaalipainossa. Ollaan siinä 165cm +- jokainen eikä yksikään paina yli 60kg.
Joten en usko höpötyksiin vaan omiin valintoihin.
Katsokaa kuvia jostain 50-70- luvuilta, turposiko naiset silloin taikaiskusta neljänkympin kieppeillä? Ei.
Nimenomaan 50-70-luvuilla oli normaalia, että naisille tuli jonkin verran kiloja iän myötä. Ei kukaan siihen ailaan olettanut, että mummoikäiselle olisi mahtuneet samat vaatteet kuin nuorena. Ja nuoruuskin päättyi jo kolmekymppisenä.
Ihmiset ylipäätään toki olivat hoikempia tuohon aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se syöminen häiritse varmaan ketään.
Vaan itseäni häiritsee ainakin se, jos kuka tahansa henkilö on seurassa syödessä selvästi uppoutunut ajatuksisaan suupaloihinsa. Selvästi huomaa, ettei osaa olla tilanteessa nauttimassa yhdessä olosta ja seurasta, vaan päässä askartelee kalorimäärien, hiilarittomuuden, ketodieetin tms. kiemuroiden kanssa. Fokus on kontrolloidussa syömisessään.
Ei ole kiinnostunut muiden kuulumisista, ei osallistu keskusteluihin eikä ole läsnä.
Pahimmillaan antaa neuvoja muille syömisestä ja luennoi.
Kiinnostaa kuin kilo pask*a.
Ja kyllä, näitä ihmisiä on.
Ja mikä on törkeintä ne nykyään alkaa myös KUVAAMAAN ne ruoka-annokset someen tai itselleen. Silloin jo raivostuttaa aikalailla. Se on sama kuin haistattaisi seuralle pskat. Olen pitänyt sen linjan että huomautan ystävällisesti mutta toista ruokailukertaa ei tule, ellei se kamera ole poissa.
Vierailija kirjoitti:
Haha, nää "Näännytät itsesi, syömishäiriö, miksi haluat olla noin laiha, sulla on ongelma"- tyypit on selkeästi just niitä ap:n kavereita :D
Ihan hyvä ja normaali tavoitepaino, pääasia, että itselläsi on hyvä olla kropassasi.
Ei jokainen ole terve jolla on hyvä olla kropassa, voi olla todella sairas monella tavoin. Nyt ap n kaverit yrittävät viestittää että häly häly...
Kehosi on terve, turha laihduttaa ulkonäön ja numeroiden takia.
Ei se syöminen häiritse varmaan ketään.
Vaan itseäni häiritsee ainakin se, jos kuka tahansa henkilö on seurassa syödessä selvästi uppoutunut ajatuksisaan suupaloihinsa. Selvästi huomaa, ettei osaa olla tilanteessa nauttimassa yhdessä olosta ja seurasta, vaan päässä askartelee kalorimäärien, hiilarittomuuden, ketodieetin tms. kiemuroiden kanssa. Fokus on kontrolloidussa syömisessään.
Ei ole kiinnostunut muiden kuulumisista, ei osallistu keskusteluihin eikä ole läsnä.
Pahimmillaan antaa neuvoja muille syömisestä ja luennoi.
Kiinnostaa kuin kilo pask*a.
Ja kyllä, näitä ihmisiä on.