Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni täällä on ymmärtänyt että viehättyy tai viehättyi vain liian korkeatasoisista kumppanoehdokkaista?
06.07.2020 |
Eli tunsitte vetovoimaa ja ihastumisen tunnetta vain sellaisiin jotka ovat teille liian korkeatasoisia.
Miten ratkaisitte asian?
-Onnistuitteko jotenkin nostamaan omaa tasoanne, ja saitte sen jälkeen haluamanne?
-Tajusitteko asian, ja ymmärsitte että tasonne on alhainen sellaisen ominaisuuden vuoksi johon ette voi itse vaikuttaa...tai sitten ette jaksanee panostaa. Nyt sitten olette yksin kun ette pystyneet/halunneet feikata kiinnostusta sellaiseen kumppaniin joka ei kiinnosta.
-Tajusitte että ihastuksienne kohteet ovat liian korkeatasoisia, ja päätitte sitten tyytyä sellaiseen johon ette ihastunut (ja nyt salaa haikailette näiden korkeatasoisempien perään)
Olen itse nyt siinä tilanteessa että olen umpikujassa pariutumisen kannalta, koska tunnen vain vetoa sellaisiin kumppaniehdokkaisiin joita en voi saada.
Kommentit (30)
" Nyt sitten olette yksin kun ette pystyneet/halunneet feikata kiinnostusta sellaiseen kumppaniin joka ei kiinnosta."
Aivan. Nyt olen yksin, koska en en edes miettinyt vaihtoehtoa feikata mitään. Semmosta se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä, aloittaja.
Kaikki ovat sinulle liian korkeatasoisia, joten jankutat samaa asiaa päivästä toiseen.
Ei kannata - elä suosiolla yksin.
Jos ei saa mitä haluaa, miksi pitäisi "tyytyä" johonkin? Parempi olla yksin, kuin pilata jonkun elämä pitämällä tätä korvikkeena.
Voi hyvänen aika. Vanhako olet? 16 v?
Vierailija kirjoitti:
Sinä, aloittaja.
Kaikki ovat sinulle liian korkeatasoisia, joten jankutat samaa asiaa päivästä toiseen.
Ei kannata - elä suosiolla yksin.
En ole kirjoittanut tänne aikoihin
Ei kannata olettaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ymmärtänyt että en kelpaa naisille
Tai ehkä kelpaisin jollekin super-hyper-atn:lle, mutta kiinnostaako sellainen sitten minua on toinen asia
Oman tasoiseni miehet luulevat saavansa instabeibin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin huono "diili" kenelle vain. Muhun on naiset ja pari miestäkin joskus osoittaneet kiinnostusta. He varmasti kuitenkin pitivät mua parempana kuin olen ja lopulta kärsisivät mun kanssani. En ole mihinkään ryhtynyt. Ja parempi se on tosiaan olla yksin kuin huonossa suhteessa. Siitäkin on kokemusta.
Suoraan sanottuna en koe ansaitsevani ketään "kunnon ihmistä" (mitä se nyt kenellekin tarkoittaa), enkä niitä loppuja halua. Mulla on liian pahoja mt-ongelmia, enkä voi tarjota mitään kenellekään. Aikaisemmin myös join liikaa, mutta sain sen viimeinkin lopetettua vuosien taistelun jälkeen. Koen, että mun pitää kehittää itseäni vielä, mutta olen jo päälle kolmekymppinen. En tiedä, mitä tästä enää tulee.
Onneksi viihdyn yksinkin. Elämässä on paljon muutakin kuin parisuhde. Onpahan aikaa harrastaa.
Mielelläni kuitenkin vanhenisin jonkun lempeän, älykkään ja iloluontoisen ihmisen rinnalla. Onhan tässä kuitenkin vielä elämää jäljellä, eikä sitä tiedä, mitä vielä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin huono "diili" kenelle vain. Muhun on naiset ja pari miestäkin joskus osoittaneet kiinnostusta. He varmasti kuitenkin pitivät mua parempana kuin olen ja lopulta kärsisivät mun kanssani. En ole mihinkään ryhtynyt. Ja parempi se on tosiaan olla yksin kuin huonossa suhteessa. Siitäkin on kokemusta.
Suoraan sanottuna en koe ansaitsevani ketään "kunnon ihmistä" (mitä se nyt kenellekin tarkoittaa), enkä niitä loppuja halua. Mulla on liian pahoja mt-ongelmia, enkä voi tarjota mitään kenellekään. Aikaisemmin myös join liikaa, mutta sain sen viimeinkin lopetettua vuosien taistelun jälkeen. Koen, että mun pitää kehittää itseäni vielä, mutta olen jo päälle kolmekymppinen. En tiedä, mitä tästä enää tulee.
Onneksi viihdyn yksinkin. Elämässä on paljon muutakin kuin parisuhde. Onpahan aikaa harrastaa.
Mielelläni kuitenkin vanhenisin jonkun lempeän, älykkään ja iloluontoisen ihmisen rinnalla. Onhan tässä kuitenkin vielä elämää jäljellä, eikä sitä tiedä, mitä vielä tapahtuu.
Olet rehellinen ja valmis kehittymään. Sulla on ihan hyvä tulevaisuus jos pidät tuon. Se itsensä arvostaminenkin ja muiden laittaminen oikeisiin mittasuhteisiin tulee ajan kanssa kunhan löydät oman arvostuksesi ensin. Näet itsesi liian ankaran linssin läpi ja muiden suhteen näkemyksesi on liian siloiteltu. Joku päivä huomaat sen ja silloin se pitää vain hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrrän mitä tarkoitat tuolla umpikujalla. Olen ollut itse siinä jo ikävuodet 28-34 kun olen ihan tosissani yrittänyt pariutua. Se menee ihan täysin systemaattisesti niin että ne naiset joista voisin kiinnostua(ok-tasoiset) antavat pakit "ei kipinää" "ei kemiaa" "ei ihastumista" kun taas ne naiset joita en pidä ollenkaan viehättävänä kysyvät uusia treffejä oma-aloitteisesti.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Toisaalta en haluaisi enää tyytyä uudestaan, mutta tämä yksinolo alkaa tuntua musertavalta.
Tajusin siitä kun olin aina yksin, joten aloin laskea tasoa niin kauan kunnes kolahti. Puolison, ja omaa, tasoa voi nostaa myöhemmin eli alaspäin pariutuminen ei ole niin huono juttu kuin voisi ehkä luulla, kunhan otat sellaisen jossa on edes potentiaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrrän mitä tarkoitat tuolla umpikujalla. Olen ollut itse siinä jo ikävuodet 28-34 kun olen ihan tosissani yrittänyt pariutua. Se menee ihan täysin systemaattisesti niin että ne naiset joista voisin kiinnostua(ok-tasoiset) antavat pakit "ei kipinää" "ei kemiaa" "ei ihastumista" kun taas ne naiset joita en pidä ollenkaan viehättävänä kysyvät uusia treffejä oma-aloitteisesti.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Toisaalta en haluaisi enää tyytyä uudestaan, mutta tämä yksinolo alkaa tuntua musertavalta.
Kannattaa lopettaa yrittäminen ja stressaaminen.
Kymmenen vuotta ja joku kolmannelle kierrokselle pyrkijä saattaa testata sinuakin
En tunne vetovoimaa ja ihastusta tuntemattomia miehiä kohtaan, riippumatta siitä millaisia ovat. Ne miehet joita kohtaan jotain tunteita on tullut, tunnen jotain kautta. Tuntemattomat tuntuu lähinnä pelottavilta ja ajatuskin siitä että menisin jonnekkin treffeille skannattavaksi, että kelpaanko jonkun tuntemattoman tarkoituksiin on ahdistava ja myös outo. Että joku tulisi arvioimaan minua ja tasoani ja että sopisinko hänen sänkyynsä ja aamukahvipöytään. Tottakai sopisin, mutta en ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin huono "diili" kenelle vain. Muhun on naiset ja pari miestäkin joskus osoittaneet kiinnostusta. He varmasti kuitenkin pitivät mua parempana kuin olen ja lopulta kärsisivät mun kanssani. En ole mihinkään ryhtynyt. Ja parempi se on tosiaan olla yksin kuin huonossa suhteessa. Siitäkin on kokemusta.
Suoraan sanottuna en koe ansaitsevani ketään "kunnon ihmistä" (mitä se nyt kenellekin tarkoittaa), enkä niitä loppuja halua. Mulla on liian pahoja mt-ongelmia, enkä voi tarjota mitään kenellekään. Aikaisemmin myös join liikaa, mutta sain sen viimeinkin lopetettua vuosien taistelun jälkeen. Koen, että mun pitää kehittää itseäni vielä, mutta olen jo päälle kolmekymppinen. En tiedä, mitä tästä enää tulee.
Onneksi viihdyn yksinkin. Elämässä on paljon muutakin kuin parisuhde. Onpahan aikaa harrastaa.
Mielelläni kuitenkin vanhenisin jonkun lempeän, älykkään ja iloluontoisen ihmisen rinnalla. Onhan tässä kuitenkin vielä elämää jäljellä, eikä sitä tiedä, mitä vielä tapahtuu.
Olet rehellinen ja valmis kehittymään. Sulla on ihan hyvä tulevaisuus jos pidät tuon. Se itsensä arvostaminenkin ja muiden laittaminen oikeisiin mittasuhteisiin tulee ajan kanssa kunhan löydät oman arvostuksesi ensin. Näet itsesi liian ankaran linssin läpi ja muiden suhteen näkemyksesi on liian siloiteltu. Joku päivä huomaat sen ja silloin se pitää vain hyväksyä.
Kiitos! Tilanne on onneksi parantunut tässä vuosi vuodelta. Usein tuntuu siltä, että elämä se vain junnaa paikallaan. Kuitenkin kun jälkikäteen kun tarkastelee asioita, muutosta kuitenkin tapahtuu aina, vaikkakin hitaasti. Se pitää toivoa yllä.
Sitä myös helposti sanoo itselleen asioita, joita ei sanoisi kenellekään muulle. Se taitaa olla ihan yleinen ongelma.
Kuka edes kehtaa ajatella ihmisistä tuolla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin huono "diili" kenelle vain. Muhun on naiset ja pari miestäkin joskus osoittaneet kiinnostusta. He varmasti kuitenkin pitivät mua parempana kuin olen ja lopulta kärsisivät mun kanssani. En ole mihinkään ryhtynyt. Ja parempi se on tosiaan olla yksin kuin huonossa suhteessa. Siitäkin on kokemusta.
Suoraan sanottuna en koe ansaitsevani ketään "kunnon ihmistä" (mitä se nyt kenellekin tarkoittaa), enkä niitä loppuja halua. Mulla on liian pahoja mt-ongelmia, enkä voi tarjota mitään kenellekään. Aikaisemmin myös join liikaa, mutta sain sen viimeinkin lopetettua vuosien taistelun jälkeen. Koen, että mun pitää kehittää itseäni vielä, mutta olen jo päälle kolmekymppinen. En tiedä, mitä tästä enää tulee.
Onneksi viihdyn yksinkin. Elämässä on paljon muutakin kuin parisuhde. Onpahan aikaa harrastaa.
Mielelläni kuitenkin vanhenisin jonkun lempeän, älykkään ja iloluontoisen ihmisen rinnalla. Onhan tässä kuitenkin vielä elämää jäljellä, eikä sitä tiedä, mitä vielä tapahtuu.
Olet rehellinen ja valmis kehittymään. Sulla on ihan hyvä tulevaisuus jos pidät tuon. Se itsensä arvostaminenkin ja muiden laittaminen oikeisiin mittasuhteisiin tulee ajan kanssa kunhan löydät oman arvostuksesi ensin. Näet itsesi liian ankaran linssin läpi ja muiden suhteen näkemyksesi on liian siloiteltu. Joku päivä huomaat sen ja silloin se pitää vain hyväksyä.
Kiitos! Tilanne on onneksi parantunut tässä vuosi vuodelta. Usein tuntuu siltä, että elämä se vain junnaa paikallaan. Kuitenkin kun jälkikäteen kun tarkastelee asioita, muutosta kuitenkin tapahtuu aina, vaikkakin hitaasti. Se pitää toivoa yllä.
Sitä myös helposti sanoo itselleen asioita, joita ei sanoisi kenellekään muulle. Se taitaa olla ihan yleinen ongelma.
Suunnilleen kaikilla on mielenterveysongelmia. Olet plussan puolella jo kun tiedostat omasi.
Eri
En ole enää tyytynyt keneenkään. Elämäni rakkaus oli ”julkkisihastus”. Tiedostin olevani liian alhaisella tasolla, mutta olin ehkä juuri ja juuri riittävä. Alussa kyseinen ihastus ei vaikuttanut aivan super kiinnostuneelta, vaikka häneltä sainkin vastakaikua yllättävän paljon jo alusta lähtien. Silti tuntui, ettei minulla ole nyt varaa mokata, koska olin niin alhaisella tasolla. Eli tärkeintä oli vaan näyttää mahdollisimman kauniilta ja olla mahdollisimman itsevarma. Välillä oli heikkoja hetkiä, kuten joskus kun huomasin, miten muut naiset piirittävät häntä. Tämä oli siis ennen kun tapasin hänet. Ajattelin itsesäälisesti, että kuinka nyt oikein hän minut huolisi kun on paljon parempaakin tarjolla. Onneksi kaverini sai potkittua, ettei tuollainen epäitsevarmuus ole kiinnostavaa. Voi olla, että kaikki vaan jotenkin meni nappiin. Olin joka tapauksessa yli-innokas.
Vierailija kirjoitti:
Kuka edes kehtaa ajatella ihmisistä tuolla tavalla?
Kuka edes kehtaa yrittää kieltää tosiasioita?
Kuka tahansa normaalilla järjellä varustettuna oleva ihminen osaa tehdä johtopäätöksen kun huomaa että tietynlaiset ihmiset kiinnostuvat susta ja tietynlaiset ihmiset ei ikinä.
Se ei ole tuossa vaiheessa enää mikään mielipidejuttu vaan ihan puhtaasti tasokysymys.
Esimerkkinä vaikka että vain pulleat naiset kiinnostuu mutta hoikat naiset eivät kiinnostu. Tuossa on kysymys tasoerosta naisien välillä, pulleat ovat matalatasoisimpia.
Vierailija kirjoitti:
Kuka edes kehtaa ajatella ihmisistä tuolla tavalla?
Väitätkö siis että kaikki ihmiset ovat keskenään yhtä viehättäviä?
Helpompi elää kun ne tasot jotka itse käsittää, perustuvat henkisiin ominaisuuksiin.