8v autisti poikani suree suremistaan menehtynyttä koiraa
Uutta koiraa ei voida näillänäkymin ostaa. Miten te toimisitte?
Kommentit (18)
Miksi ette voi hommata uutta koiraa?
Voi ei, voisiko pojan viedä katsomaan eläomiä,esimkorkeasaareen, tai koiria johnkin.
Ottakaa kummikoira. FB:n lemmikkikummit-ryhmästä.
En ole autisti mutta olen surrut omaa koiraani jo kahdeksan vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Autistit jumittuvat asioihin. Se voi kestää vaikka vuoden. Täytyy vain ymmärtää ja kestää.
Sinun on turha yrittää ymmärtää.
Uusi koira ei välttämättä poista vanhan koiran suremista. Jokainen ihminen käsittelee menetyksensä omalla tavallaan.
Sääli, ettette voi ottaa uutta koiraa, sillä on varmasti autistiselle ihmiselle suuri merkitys ja kokee saavansa hyväksyntää ja yhteyttä elolliseen olentoon.
Lohduta? Ymmärrä, ole rohkaiseva, neutraali, positiivinen. Niin aikuiset tekevät. Keskustele mihin koirat menevät esim taivaaseen ja että siellä on hyvä olla. Koiran kanssa kommunikointi voi olla helpompaa lapselle ja saa silittää sitä. Joillakin lapsilla tosin on pehmolelu, ei lemmikkiä.
Tämäkin provo kun ap katosi ketjusta :D
Vierailija kirjoitti:
Uusi harrastus?
En tiedä miltä paikkakunnalta olette mutta esim. Helsingin Falkullassa voi hoitaa kotieläimiä harrastuksena
Jos ei rahat/aika riitä koiraan, ota kissa! Eläin on lapselle rakas, touhukaveri jolle voi osoittaa hellyyttä ja poistaa yksinäisyyttä. Kissa ajaa asian hyvin..
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin provo kun ap katosi ketjusta :D
Jos on provo niin mikä on motiivi tällaisen aloituksen keksimiseen? Pitää olla vähän päästä pipi jos keksii hatusta tällaista.
Voi ei... Mäkin olen kai autisti ja on tuskallista, kun kestää todella kauan päästä yli asioista, joista toiset vaan selviää. Esimerkiksi erot on olleet raskaita ja ikävä kestää vuosia, myös ystävien ollessa kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin provo kun ap katosi ketjusta :D
Jos on provo niin mikä on motiivi tällaisen aloituksen keksimiseen? Pitää olla vähän päästä pipi jos keksii hatusta tällaista.
Täällä liikkuu paljon pipiä porukkaa, eivätkä he tarvitse mitään muuta pointtia aloituksen tekemiseen kuin oman huvittumisensa.
En oikein ymmärtänyt, mikä aloituksen pointti on: se, että lapsi suree menehtynyttä lemmikkiä huomattavan pitkään, se, että hän on autisti vai se, että hän on autisti, joka suree menehtynyttä lemmikkiään pitkään. Ensinnäkin lemmikin menetys on kenelle tahansa, varsinkin autismin kirjolla olevalle lapselle, enempi vähempi rankka paikka. Toiseksi oman lemmikin menettämisen suremiseen ei tarvita mitään autismidiagnoosia, ihan pelkkä kiintymys kyseiseen lemmikkiin riittää. Onko tämä nykyään jokin trendi, että ihminen luokitellaan autistiseksi, jos kokee/tuntee/ajattelee asioita vähänkään intensiivisemmin kuin valtaväestö?
Olen aikuinen ja en ole autisti, mutta suren jo nyt sitä että koirani kuolee.
Voi ei, en kestä, kuinka surullista.. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistit jumittuvat asioihin. Se voi kestää vaikka vuoden. Täytyy vain ymmärtää ja kestää.
Sinun on turha yrittää ymmärtää.
Anteeksi kuinka? Asiantunteva kommentti.
Autistit jumittuvat asioihin. Se voi kestää vaikka vuoden. Täytyy vain ymmärtää ja kestää.