Lue keskustelun säännöt.
Syyllisyys siitä, ettei saa harmitella mistään. Kaikilla muilla asiat huonommin ja minun pitäisi vain olla hirveän kiitollinen elämästäni koko ajan.
03.07.2020 |
Olen ollut kaksi viikkoa kesälomalla, enkä saa mitään aikaan. En nauti mistään. En saa nukuttua, näen painajaisia. Valvon, nukahdan päivällä. Itken. Olen kirjaimellisesti maannut sohvalla ja tuijottanut kattoa. En saa tehtyä edes ruokaa, olen tilannut pizzaa tai käskenyt teinien tehdä itse ruokansa.
Olin odottanut tätä kesää koko vuoden. Piti lähteä kuukaudeksi kiertämään Eurooppaa perheen kanssa. Ollaan muutenkin oltu joka ikinen kesä pitkällä, 3-4 viikon ulkomaanmatkalla. Korona muutti suunnitelmat ja nyt ollaan sitten kotona koko loma. Mies ja lapset lähtevät viikoksi mökille, minä en mökkeilystä sähköttömällä mökillä pidä (ei juoksevaa vettä, ei sisävessaa, kauppaan 25km..).
Meillä pitäisi olla kaikki hyvin. On töitä, ollaan terveitä. Olin ladannut kesään liikaa odotuksia ja nyt kun joka ikinen kiva asia on kesästä peruttu, en pysty nauttimaan mistään. En pääse ns. arjen yläpuolelle mitenkään. Ei tunnu millään tavalla lomalta. Harmittaa herätä aamulla ja harmittaa mennä illalla nukkumaan, kun pelkään, etten saa unta ja herään aamukolmelta ja valvon neljä tuntia.
Stressaa sekin, ettei minulla ole "oikeutta" valittaa mistään, kun meillä on kaikki hyvin. Paremmin kuin hyvin. Moni läheinen on menettänyt työnsä, on lomautettuna tai muuta ongelmaa. Meiltä vain peruuntui lomamatka ja harmitus korostuu tällaisessa sateisessa kesäsäässä.
Miten rentoudun? Pelkään, että olen aivan hermorauniona loman jälkeen, kun en ole tehnyt yhtään mitään, enkä ole saanut nukuttuakaan.
Kommentit (15)
Olet siis kaiketi jonkinasteisesti masentunut, ei se olosuhteita kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se vaan on, että turhista tai pienistä ei kannattaisi valittaa.
Jos on noin n. suurinpiirtein hyvin asiat hanskassa, niin mitä valittamista siinä oliskaan?
Johonkon tasoon kaikkien tavallisten ihmisten on aina tyydyttävä.
Mutta jos on jotenkin henkisesti sairas ja kaikkeen tyytymätön ihminen, niin hänelle ei tietenkään ei koskaan mikään riitä.
Joten sinä ap, pyöri vain niissä omissa mielikuvitusmaailmoissa kaikin mokomin, kaikessa rauhassa.
Me muut ja sun läheisesi eletään reaalimaailmaa mutta osataan silti täysin nauttia elämästä hyvin ja perusteellisesti.
Älä vedä sitä muuta vuotta niin tylsästi tai ylikierroksilla (kumpi onkaan ongelmana) että kaikki ”kiva” jää sen yhden loman varaan. Muuta neuvoa en saa aikaiseksi, koska lähinnä vatuttaa itteeki tuollanen naukuminen
Ap on jo laskuhumalassa.
Nousuhumalassa nimittäin elämä tuntuu hyvältä ja ihanalta.
Ei tullut mieleenkään lähteä johonkin lähemmäs lomalle, jos sieltä pois pääsy on noin tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenne sulla on pielessä. Lähde uimaan, metsäretkelle, aja naapurikaupunkiin, kahvilaan herkuttelemaan, varaa saarimatka, kierrä museoita, leffaan, kokeile jotain uutta, lähde vaikka ratsastamaan tai sulkapalloa pelaamaan, huvipuistoon hurvittelemaan (kyllä siellä aikuisetkin saa käydä). Sulla taitaa ongelmanratkaisutaidot olla huonot jos yhden matkan peruuntuminen saa noin maahan mielen.
No valita hyvä ihminen, jos tosiaan uskot, että sitten on parempi olla. Ole hyvä. Tässä sinulle oma valitusketju, johon voit nautiskellen ruikuttaa koko kesän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vähän burnoutille. Oletko tehnyt liikaa aiemmin kaikkea tai ollut stressiä, sitten arjen nollaus laskettiin loman varaan. Jos voit tehdä /ostaa helpompia ruokia, ehkä käydä joskus pienellä kävelyllä pirteimmällä hetkellä tai parvekkeella /ikkunasta raitista ilmaa, uskoa että saat taas levättyä jossain kohtaa, kokeile jotain itsellesi sopivaa musiikkia /videota /inspiroivaa puhetta joka auttaa aivotoimintaa eri suuntaan burnoutista, ehkä voit keksiä jotain ideoita mikä voisi korvata lomaa - vaikkei tunnu siltä heti. Oletko jutellut pettymyksestä jonkun kanssa, joka ymmärtäisi sinua tai voit itse todeta asian, välittämättä muiden mielipiteistä. Mikä omasta mielestäsi toisi sinulle paremman mielen tai olotilan. Ehkä olet ollut ohjelmoitu tietyllä tavalla toimimaan ja muutokset matkailussa aiheuttivat tuon, vaikka pääset joskus taas matkustamaan uudelleen.
Se, mikä sinua nyt stressaa eniten, on se syyllisyys. Anna hyvä ihminen itsellesi lupa levätä, maata vaikka sohvalla, jos et muuta jaksa. Se sohvalla makaaminen on paljon tehokkaampaa silloin, kun unohdat sen syyllisyyden.
Sinulla on nyt loma, joten sinulla on 100% oikeus olla tekemättä yhtään mitään. Lapsesi on teini, joka osaa tehdä itselleen ruokaa, joten sinun ei tarvitse häntä paapoa. Osaapa sitten tehdä ruokansa, kun muuttaa omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ihan täysin! Meilläkin kesä meni ihan vaan oleiluksi ja kaikki matkat piti peruuttaa. Kyllästyttää herätä joka aamu samaan tavalliseen. Kyllästyttää myös jaksaa olla kiitollinen koska "voisi olla huonomminkin".
Yritän just keksiä meille jonkunlaista kotimaanreissua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Ymmärrän pettymyksen, mutta kuulostaa siltä että taustalla on muutakin? Mistä näet painajaisia? Mikä sinua valvottaa?
Jos matka on ainoa syy niin nyt joka päivä ulos. Käy jätskillä. Nauti luonnosta. Kotoa pois lähteminen tekee hyvää. Elämä on nyt tässä, vaikka matka peruuntuikin. Ja mieti miten saat arjesta paremman, jotain siellä on pielessä jos olosi on nyt tuollainen.
Minusta nuo kovat kommentit kuulostavat aika ikäviltä koska itselle tuli vaikutelma (jonka yksi tässä ketjussa jo sanoikin) että ap on masentunut/lopen uupunut ja siksi tuo matkan ja kaiken kivan jota odoti peruuntuminen tuntuu niin musertavalta. Sinuna ap menisin lääkärin juttusille saatat tarvita kunnon loman/keskusteluapua. Ikävää että ihmiset lähelläsi (ilmeisesti) eivät ymmärrä vaan taakoittavat lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ymmärrän muidenkin reaktiot. Ei ristus.