Miksi uhmaikäinen kiukuttelee vain äidille?
Eikä isälle koskaan? Äidille sitten senkin edestä. Saa minulta (äidiltä) paljon enemmän huomiota aina ja vietän paljon enemmän aikaa lapsen kanssa kuin mieheni eli lapsen isä. Eli ei ainakaan huomion puutteen takia minulle saa niitä kiukkukohtauksia. Osaako joku selittää tätä? Mieheni mielestä syy on se, että minä olen huono äiti ja hän on hyvä isä, ja siksi lapsi kiukkuaa minulle.
Kommentit (18)
Kiukuttelevat varmaan sinulle sen takia, koska tosiaan luottavat siihen, että olet heitä kohtaan silti reilu ja huomaavainen, vaikka he käyttäytyisivät huonosti. He saattavat pelätä, että isä ei enää ole reilu ja hauska, jos näin eivät tee.
syynä saattaa myös olla, että pelkäävät, että isä rankaisee enemmmän, kuin sinä kiukuttelun johdosta.
Lapsi kiukuttelee sille kehen on turvallisesti kiintynyt.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kiukuttelee sille kehen on turvallisesti kiintynyt.
Miten saan mieheni ymmärtämään tämän? Hän syyttää minua koko ajan siitä, että olen huono äiti kun lapsi niin kovin kiukuttelee minulle. Mitään tekstejä aiheesta hän ei suostu lukemaan. Ap
Ap. Sinun miehesi kannattaisi ehkä miettiä miksi lapsi ei koe oloaan turvalliseksi hänen seurassaan. Vaikkapa opiskella varhaiskasvatusta ja kiintymysteoriaa/oppia että ei lauo tuollaisia älyttömyyksiä. Sama on teininä edessä. Lapsi kiukuttelee sille jonka tietää rakastavan ja tietää että ei tule hylätyksi vaikka miten hirveä olisi. Miehesi näköjään herättää lapsessa pelon että isä ei rakasta häntä jos hän ei ole täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kiukuttelee sille kehen on turvallisesti kiintynyt.
Miten saan mieheni ymmärtämään tämän? Hän syyttää minua koko ajan siitä, että olen huono äiti kun lapsi niin kovin kiukuttelee minulle. Mitään tekstejä aiheesta hän ei suostu lukemaan. Ap
Pyydä neuvolan terkkaa soittamaan hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kiukuttelee sille kehen on turvallisesti kiintynyt.
Miten saan mieheni ymmärtämään tämän? Hän syyttää minua koko ajan siitä, että olen huono äiti kun lapsi niin kovin kiukuttelee minulle. Mitään tekstejä aiheesta hän ei suostu lukemaan. Ap
Sinä otat kasvatuskirjan käteen ja luet sieltä kovaan ääneen hänelle ne lauseet niin monta kertaa että menee perille. Ne löytyy joka ikisestä kasvatusopuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sinun miehesi kannattaisi ehkä miettiä miksi lapsi ei koe oloaan turvalliseksi hänen seurassaan. Vaikkapa opiskella varhaiskasvatusta ja kiintymysteoriaa/oppia että ei lauo tuollaisia älyttömyyksiä. Sama on teininä edessä. Lapsi kiukuttelee sille jonka tietää rakastavan ja tietää että ei tule hylätyksi vaikka miten hirveä olisi. Miehesi näköjään herättää lapsessa pelon että isä ei rakasta häntä jos hän ei ole täydellisesti.
Ei hän suostu mitään lukemaan. Olen lainannut hänelle kirjastosta kirjoja lapsiin liittyvistä asioista ja lähetellyt sähköpostiin linkkejä. Sanoo, että ei lue. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kiukuttelee sille kehen on turvallisesti kiintynyt.
Miten saan mieheni ymmärtämään tämän? Hän syyttää minua koko ajan siitä, että olen huono äiti kun lapsi niin kovin kiukuttelee minulle. Mitään tekstejä aiheesta hän ei suostu lukemaan. Ap
Sinä otat kasvatuskirjan käteen ja luet sieltä kovaan ääneen hänelle ne lauseet niin monta kertaa että menee perille. Ne löytyy joka ikisestä kasvatusopuksesta.
Hän ei usko jos minä sanon tai luen. Hänen mielestä minä valikoin sellaiset kirjat, joissa on hänen vastaisia asioita mutta ne ei edusta totuutta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiukuttelevat varmaan sinulle sen takia, koska tosiaan luottavat siihen, että olet heitä kohtaan silti reilu ja huomaavainen, vaikka he käyttäytyisivät huonosti. He saattavat pelätä, että isä ei enää ole reilu ja hauska, jos näin eivät tee.
syynä saattaa myös olla, että pelkäävät, että isä rankaisee enemmmän, kuin sinä kiukuttelun johdosta.
Miksi pitää olla reilu ja huomavaavainen, vaikka lapsi käyttäytyy huonosti?
Onko hän ollut aina tyhmä vai alkoiko tämä silloin kun lapsi syntyi? Sinun pitää vain sanoa, että hän on täysin osaamaton tumpelo eikä ymmärrä lapsista mitään. Ja lakkaa säikyttelemästä lasta kun se pelkää häntä jo muutenkin. Isket vyön alle kunnolla vaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko hän ollut aina tyhmä vai alkoiko tämä silloin kun lapsi syntyi? Sinun pitää vain sanoa, että hän on täysin osaamaton tumpelo eikä ymmärrä lapsista mitään. Ja lakkaa säikyttelemästä lasta kun se pelkää häntä jo muutenkin. Isket vyön alle kunnolla vaan.
Ei ole aina ollut tyhmä. Pidin ihan viisaana miehenä, siksi hänen kanssaan lapsenkin tein. Ap
Kaikilla lapsilla on uhmaikä jossain vaiheessa ja lähes kaikki lapset kiukkuavat nimenomaan sille joka heitä eniten hoitaa, sille, joka huolehtii aina, ei sille, jonka kanssa he eivät juuri ole, ei sille joka lähettää heti pois luotaan jos jotain ei mene sen aikuisen mielen mukaan, saati jota lapset vieroksuvat tai pelkäävät! Miehesi mielestä siis lähes kaikki äidit ovat huonoja, koska pikkulapset kiukuavat ja uhmaavat juuri äitejä?!
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla lapsilla on uhmaikä jossain vaiheessa ja lähes kaikki lapset kiukkuavat nimenomaan sille joka heitä eniten hoitaa, sille, joka huolehtii aina, ei sille, jonka kanssa he eivät juuri ole, ei sille joka lähettää heti pois luotaan jos jotain ei mene sen aikuisen mielen mukaan, saati jota lapset vieroksuvat tai pelkäävät! Miehesi mielestä siis lähes kaikki äidit ovat huonoja, koska pikkulapset kiukuavat ja uhmaavat juuri äitejä?!
Ei, hänen mielestä muut lapset ei juurikaan kiukuttele. Eli vain minä olen se huono äiti, koska meidän lapsi kiukuttelee. Ap
Ainakin kaksi mahdollista selitystä.
1. Yleisempi syy: äiti on vihamielinen raivohullu. Lapsi ei siis omasta halustaan uhmaa äitiään. Äiti vain vihamielisyydellään tuottaa ahdistusta lapselle niin paljon ettei lapsi pysty kontrolloimaan käytöstään. Isä taas on edes jossain määrin turvallinen ja rauhallinen, joten isän seurassa myös lapsi pystyy pysymään rauhallisena.
2. Harvinaisempi syy: isä on niin jumalattoman väkivaltainen ettei se tuota lapselle pelkästään ahdistusta vaan jopa lamaannuttavaa pelkoa. Siksi lapsi ei uhmaa isäänsä eikä isänsä seurassa tee mitään kyseenalaista, koska isän läheisyydessä lapsi ei pelon vuoksi pysty tekemään yhtikäs mitään, ei edes liikkumaan tai puhumaan.
--
Jos lapsen seurassa oleva aikuinen käyttäytyy rauhallisesti niin myös lapsi on rauhallinen.
Jos lapsen seurassa oleva aikuinen käyttäytyy jokseenkin vihamielisesti niin lapsi ahdistuu ja siksi käyttäytyy häiritsevästi - monet idiootit luulevat tämän olevan uhmaamista.
Jos lapsen seurassa oleva aikuinen käyttäytyy erittäin vihamielisesti niin lapsi pelkää ja siksi ei pysty tekemään mitään - monet idiootit luulevat tämän olevan kunnioitusta.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaksi pmahdollista selitystä.
1. Yleisempi syy: äiti on vihamielinen raivohullu. Lapsi ei siis omasta halustaan uhmaa äitiään. Äiti vain vihamielisyydellään tuottaa ahdistusta lapselle niin paljon ettei lapsi pysty kontrolloimaan käytöstään. Isä taas on edes jossain määrin turvallinen ja rauhallinen, joten isän seurassa myös lapsi pystyy pysymään rauhallisena.
2. Harvinaisempi syy: isä on niin jumalattoman väkivaltainen ettei se tuota lapselle pelkästään ahdistusta vaan jopa lamaannuttavaa pelkoa. Siksi lapsi ei uhmaa isäänsä eikä isänsä seurassa tee mitään kyseenalaista, koska isän läheisyydessä lapsi ei pelon vuoksi pysty tekemään yhtikäs mitään, ei edes liikkumaan tai puhumaan.
--
Jos lapsen seurassa oleva aikuinen käyttäytyy rauhallisesti niin myös lapsi on rauhallinen.
Jos lapsen seurassa oleva aikuinen käyttäytyy jokseenkin vihamielisesti niin lapsi ahdistuu ja siksi käyttäytyy häiritsevästi - monet idiootit luulevat tämän olevan uhmaamista.
Jos lapsen seurassa oleva aikuinen käyttäytyy erittäin vihamielisesti niin lapsi pelkää ja siksi ei pysty tekemään mitään - monet idiootit luulevat tämän olevan kunnioitusta.
No ei meillä ole äiti raivohullu eikä isä väkivaltainen hullu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaksi pmahdollista selitystä.
1. Yleisempi syy: äiti on vihamielinen raivohullu. Lapsi ei siis omasta halustaan uhmaa äitiään. Äiti vain vihamielisyydellään tuottaa ahdistusta lapselle niin paljon ettei lapsi pysty kontrolloimaan käytöstään. Isä taas on edes jossain määrin turvallinen ja rauhallinen, joten isän seurassa myös lapsi pystyy pysymään rauhallisena.
2. Harvinaisempi syy: isä on niin jumalattoman väkivaltainen ettei se tuota lapselle pelkästään ahdistusta vaan jopa lamaannuttavaa pelkoa. Siksi lapsi ei uhmaa isäänsä eikä isänsä seurassa tee mitään kyseenalaista, koska isän läheisyydessä lapsi ei pelon vuoksi pysty tekemään yhtikäs mitään, ei edes liikkumaan tai puhumaan.
--
Jos lapsen seurassa oleva aikuinen käyttäytyy rauhallisesti niin myös lapsi on rauhallinen.
Jos lapsen seurassa oleva aikuinen käyttäytyy jokseenkin vihamielisesti niin lapsi ahdistuu ja siksi käyttäytyy häiritsevästi - monet idiootit luulevat tämän olevan uhmaamista.
Jos lapsen seurassa oleva aikuinen käyttäytyy erittäin vihamielisesti niin lapsi pelkää ja siksi ei pysty tekemään mitään - monet idiootit luulevat tämän olevan kunnioitusta.
No ei meillä ole äiti raivohullu eikä isä väkivaltainen hullu. Ap
Provo. Turha lähteä vastailemaan.
mä lapsena kiukkuilin nimen omaan äitille milloin mistäki ja varsinki kaupassa kun en saanu haluamaani
Uhmaikäinen (ja teini) kiukuttelee sille johon luottaa eniten.
Minun äitini mielestä minä olen huono äiti kun lapset/teinit uhmaa juuri minulle...
Oikeasti kyse on siitä että hw kokevat sinut niin turvalliseksi että rakastat uhmaavaakin.