Milleniaali työelämässä

Voisiko joku kommentoida tätä tai heittää jotain ajatuksia tähän liittyen? Olisin todella kiitollinen kommenteissanne. :)

Ymmärrän sinua. Samanikäinen olen ja töissä vanhanaikaisessa firmassa kesän. Tunnen etten kuulu keski-ikäisten puurtajien joukkoon.

Oletko siis itse päättänyt työsuhteet, vai olivatko ne määräaikaisia muutenkin?

39-vuotiaana monien sinun ikäistesi asiantuntijoiden esimiehenä yritän esittää joitain kysymyksiä mitä tulee ensin mieleen:

- Yritätkö ymmärtää johdon tekemiä päätöksiä ja asioita niiden takana? Vai oletko kovin nopeasti kritisoimassa koska päätös ei ”tunnu hyvältä”?

- Ymmärrätkö työn taloudellisen puolen? Työntekijät eivät voi tehdä pelkästään kivoja asioita, vaan täytyy tehdä niitä mistä firma saa rahaa?

Meillä monet kipuilevat sen kanssa kun eivät saa tehdä asioita niin hyvin kuin haluaisivat. Mutta totuus on, että jos jokaista yksityiskohtaa jäädään hiomaan viikoiksi ylimääräistä, kaatuu firma ennen pitkää. Monet milleniaalit eivät tunnu ymmärtävän, että töissä ei olla vain harrastamassa kivoja juttuja, vaan työhön menevästä ajasta täytyy oikeasti saada korvaus joltain asiakkaalta. Meilläkin on kyllä käytetty firman rahoja toooodella paljon tekemisen kehittämiseen ja viilaamiseen, mutta jossain vaan menee raja että kuinka paljon omistajan taskusta voidaan kaivaa ilman että joku asiakas maksaa.

Kolmonen saattaa siis itsekin olla milleniaali, en tiedä missä se raja menee :D

T.3

Taiteilijan uralla ei ole esimiehiä repimässä talentteja alas omalle tasolleen.

Ja suora puhe on siis hyvä juttu, kunhan ei puhuta ”mitä sylki suuhun tuo”, vaan kritiikki on oikeasti perusteltu, mietitty loppuun asti ja punnittu asiaa (Huom) monilta kanteilta.

T.3

Vierailija kirjoitti:

39-vuotiaana monien sinun ikäistesi asiantuntijoiden esimiehenä yritän esittää joitain kysymyksiä mitä tulee ensin mieleen:

- Yritätkö ymmärtää johdon tekemiä päätöksiä ja asioita niiden takana? Vai oletko kovin nopeasti kritisoimassa koska päätös ei ”tunnu hyvältä”?

- Ymmärrätkö työn taloudellisen puolen? Työntekijät eivät voi tehdä pelkästään kivoja asioita, vaan täytyy tehdä niitä mistä firma saa rahaa?

Meillä monet kipuilevat sen kanssa kun eivät saa tehdä asioita niin hyvin kuin haluaisivat. Mutta totuus on, että jos jokaista yksityiskohtaa jäädään hiomaan viikoiksi ylimääräistä, kaatuu firma ennen pitkää. Monet milleniaalit eivät tunnu ymmärtävän, että töissä ei olla vain harrastamassa kivoja juttuja, vaan työhön menevästä ajasta täytyy oikeasti saada korvaus joltain asiakkaalta. Meilläkin on kyllä käytetty firman rahoja toooodella paljon tekemisen kehittämiseen ja viilaamiseen, mutta jossain vaan menee raja että kuinka paljon omistajan taskusta voidaan kaivaa ilman että joku asiakas maksaa.

Tämä oli hyvä vastaus. Olen itse edennyt IT-firmassa kehittäjästä pikkuhiljaa projektipäälliköksi ja oppinut näkemään asioita uudesta kulmasta. Siis taloudellisten realiteettien ja aikataulun näkökulmasta. Jotta yritys yleensäkin pysyy pystyssä, tuottaa voittoa ja siten työllistää ihmisiä, niin asiat pitää suunnitella hyvin, miettiä millä tasolla asiat toteutetaan järkevästi, toimivasti, ylläpidettävästi sekä kohtuullisilla työmäärillä ja kustannuksilla. Se tarkoittaa, että aina ei voida tehdä uusilla teknologioilla tai muuten kivalla tavalla. Tai suunnitella hienoja juttuja. Koska ei ole aikaa eikä rahaa. Tämän vuoksi hommat vois joskus olla tylsää puurtamista ja pakkopullaa.

Pitäisi tuntea sut vähän paremmin, jotta voisi antaa parempia vastauksia. On totta, että huonoa ihmisjohtamista on paljon, mutta täytyy myös yrittää ymmärtää ja nähdä mitä sen takana on. Voi olla, että joku tuntuu hankalalta siksi, että se ”kuuluu rooliin”. Projektipäällikkö esimerkiksi voi tuntua hankalalta, jos projektissa on ongelmia aikataulun, rahoituksen ja henkilöresurssien suhteen. Se projekti pitää kuitenkin taistella maaliin.

Sanoisin vielä, että tuo mainitsemasi suoruus on helposti yksi ongelma asiantuntijatyössä, jos ei ole ymmärrystä esimiestyöstä, johtamisesta ja taloudellisesta vastuusta. Näkökulma voi siis olla oikeasti aika kapea, kun asioita katsoo vain asiantuntijan silmälasien läpi.

Tuohon edelliseen liittyen ongelmien osoittamisen ja valittamisen sijaan pitäisi osata ehdottaa hyviä toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Esimiehellä tai muulla pomolla ei välttämättä ole aikaa miettiä niitä itse, vaan pitäisi tarjota hyvä valmis ehdotus. Joskus voi tuntu ikävältä, kun ehdotus ei menekään läpi. Ja ongelma voi usein olla se, että se ei ole taloudellisesti mahdollista. Pitäisi esim. saada asiakas maksamaan. Rahoitus on usein se stopperi.

Sinusta ei tule parempaa työntekijää jos ” muutut innovatiivisesta ja uteliaasta vain tylsäksi puurtajaksi? Lopetat suoran puheen ja alat mielistellä pomoja?”.

Sen sijaan olen pannut merkille, että monen, niin millenniaalin kuin vanhemmankin vallan lahjakkaan ihmisen ura Tyssää yksipuoliseen nåkemykseen ”Oikeudenmukaisuudesta” ja ”totuudesta”. Siihen, että he kokevat vääryyttä ja väärin kohdelluiksi tulemista siellä, missä kyse on oikeasti jostain ihan muusta, Esimerkiksi normaalista kilpailusta (ei, kaikki hyvätkään eivät voi olla ensimmäisiä yhtäaikaa) tai kaikille asetettavista tavoitteista ja heidän omista valinnoistaan. He valittavat ja itkevät kokemiaan vääryyksiä silloinkin kun ovat sietämättömän etuoikeutettuja , koska he haluaisivat olla vielä etuoikeutetumpia. He ovat heti valmiita tuomitsemaan kaikki muut, mutta omia virheitään he eivät ole valmiita korjaamaan, koska heillähän ei sellaisia ole - heidän virheensä ovat aina olosuhteiden syytä.

Ja kun joku muu ei valita samalla tavalla samoista asioista kuin he, he olettavat automaattisesti, ettei kyse vi olla siitä, että nämä muut eivät pidäkään valituksen aihetta ongelmana, vaan sen täytyy johtua Valittamatta jättäjän henkilökohtaisesta pelkuruudesta ja ”pomojen mielistelystä”.

Tämmöinen henkilö on oikeasti täysin soveltumaton mihinkään johtotehtävään, koska työyhteisö sortuisi tuohon yksipuolisuuteen ja minäminåilyyn välittömästi. Nämä luulevat puolustavansa heikompia, mutta oikeasti he kävelevät näiden yli ja omivat näiden tunteet. Näennäisempatialla ja patsonisoimalla he luovat valtasuhteita, joissa voivat kokea olevansa parempia. Sen tarkoitus voi olla hyvä, mutta oikeasti se usein lisää kiusaamista ja kiusatuksi tulemisen tunnetta. Olen joutunut selvittelemään montaa tämmöistä tilannetta millenniaalien välillä eri yhteisöissä. Lisäksi, koska heiltä puuttuu myös kyky hyväksyä virheet - omansa ja muiden - he eivät pysty kehittämään tuloksellista toimintaa itsensä ulkopuolella. He ovat toisin sanoen, hyviä tekemään töitä itsekseen, mutta huonoja johtamaan.

Eli mitä aapeen pitäisi tehdä: lakata olettamasta, että harkitsevaisuus ja valittamatta jöttäminen on aina mielistelyä ja alkaa miettimään, mikä oikeasti on monipuolisuutta ja tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta muutenkin kuin omissa silmissä. Siltä pohjalta sitten vastuunkantoa peliin!

Nro 9:llä monta hyvää pointtia! Yleisiä ongelmia asiantuntijatyössä on:

Näköalattomuus:

Nähdään ongelmat omasta näkökulmasta, ei ymmärretä ympäröiviä realiteetteja

Ihmistuntemuksen ja empatian puute:

Meillä on kaikilla hyvin erilaiset taustat, tunteet jne. joita vasten peilaamme asioista. Tästä syystä suorapuheisuus helposti loukkaa ja hämmentää osaa kuulijoista. Diplomatia ei ole lainkaan huono taito.

Itsekkyys:

Haluaisin sitä ja tätä vaikka muiden kustannuksella.

Kiitos paljon kommenteissanne, nämä antavat minulle paljon ajattelemisen aihetta. Mikäli vain pystyn omalla käytökselläni muuttamaan jotakin olen oikeasti valmis muuttumaan.

Tiedän että taloudellisen puolen hanskaan hyvin, sillä meidän alalla on tarkka työajanseuranta ja laskutettavan työn määrä ja laatu (esimiehen palaute) ylittää monet kollegat. Ehkä minun tulisi kuitenkin vielä pohtia miten olisin parempi joukkuepelaaja sen sijaan että keskityn vain omaan napaani. Myönnän myös että olen etuoikeutettu monessa mielessä, mutta haluaisin olla vielä etuoikeutetumpi ja havittelen tätä osaa yrittämällä olla koko ajan muita askeleen edellä ja tekemällä työni äärimmäisen kunnianhimoisesti, tehokkaasti ja laadukkaasti. Perustelen etuoikeutetun aseman itselleni sillä, että olen sen kovalla työllä ja monipuolisella osaamisella sekä pitkäjänteisellä itseni kehittämisellä ansainnut. Nyt kun pohdin tätä tarkemmin niin tämähän on ristiriidassa tasa-arvoisuuden kanssa. En voi vaatia etuoikeutettua kohtelua, jos mielestäni tasa-arvo työelämässä on tärkeää.

En usko että kävelen hiljaisten työkavereiden yli enkä usko että minulla on taipumusta kiusaamiseen vaan ihan aidosti koen olevani kiltti ja empaattinen. Myönnän että katsontakantani on varmaankin suppea, enkä osaa mennä esimiehen asemaan. Ehkä yritän jatkossa miettiä asioita useammalta kannalta. Tunnen ja tunnustan kyllä sen että työelämässä kaikki ei ole aina kivaa vaan pakkopullastakin täytyy opetella löytämään ne rusinat niin että jaksaa myös tylsiä rutiineita.

Tässä muutama ajatus. Palaan tähän keskusteluun vielä uudelleen ja lupaan peilata itseäni näihin kommentteihin.

Kiitos että autatte minua löytämään näitä ns. sokeita pisteitä.

Haluaisin ap kovasti kuulla, mitä tarkoitat sillä että seinä tuntuu nousevan pystyyn?

Itse olen puurtamiskulttuurissa turhautunut juuri siihen, että usein ei tehdä inhimillisten resurssien tuottavuuden kannalta järkeviä linjavetoja, vaan tehdään tältä osin ”niin kuin pitää ja kuuluu”. Hyvinvoiva ihminen on yleensä luonnostaan luova, ja tekee järkeviä uusia ratkaisuja. En lainkaan pidä asetelmasta, jossa luovuus ja tarve laadukkaaseen inhimilliseen kanssa käymiseen asetetaan vastakkain tai janan eri päähän taloudellisuuden ja firman edun kanssa.

Tietääkseni milleniaalit juuri toivovat työltä merkitystä ja pomolta aitoa kohtaamista. Kun nämä saadaa työhön kyllä sitoudutaan täysin rinnoin ja annetaan kaikki. Suorapuheisuutta harrastan itsekin kun vanhaan tyyliin kuuluu hiljaisuus ja laskelmoitu puhe. Omanikäisten seurassa tuntuu töissä että saa raikasta ilmaa ja aitoa tukea työtehtäviin.

Minua todella vaivaa se, että milleniaaleja laitetaan ikuisen nuoren laatikkoon. 39 polon kirjoittelusta tuli hieman sellainen olo, että aika negatiivisesti suhtautuu milleniaalipiirteisiin ja näkee niissä enemmän huonoa kuin hyvää. Jos näin on, alainen sen kyllä vaistoaa ja etsiytyy töihin jossa kunnioitustq on enemmän ja kohtaaminen aitoa.

-32 keski-ikäisten puurtajien parissa

*pomon

Kiitos kirjoituksesta 12. Itse koen myös oloni helpommaksi ikäisteni seurassa. Keskustelu on avointa ja vuorovaikutus aitoa. Innostus työhön on usein käsinkosketeltava.

Seinän nouseminen pystyyn tarkoittaa sitä M, että alan voida työpaikalla todella huonosti. Joudun yleensä vanhemman ja vanhanaikaisen naisesimiehen silmätikuksi ja epäammatillisen ilkeilyn kohteeksi. Lopulta en enää kestä vaan hakeudun muualle. Tällä kertaa olen menossa työhön jossa esimiehenä rennonoloinen mies, katsotaan josko nyt tärppäisi.

Hmm, tunnistan tässä paljon samaa, jota itse pohtinut. Sillä erotuksella, että olen kokenut riittäväni omana itsenäni, siis tuonut kyl parhaimpani esiin ja paikalle ja pitänyt standardia yllä kaiken aikaa. Kutsutaan sitä vaikka henkilöbrändin kiillottamiseksi tai maineen kasvattamiseksi. Koen siis olevani etuoikeutettu sillä saralla, että olen tuntenut voivani ja saavani toimia rohkeasti ja suorasti ilman pelkoa tullakseni hiljennetyksi, tai että sitä myöhemmin käytettäisi minua vastaan. Muuten olisin nostanut kytkintä ja ehkä se tiedetään. Pitäisi analysoida tätä lisää. Ihan perin vanhanaikaisessa organisaatiossa toimin. Johtajuus on kyllä meillä hyvää, en pystyisi toimimaan mätäpesäkkeessä. Ehkä peräänkuuluttaisin rohkeutta ja riskinottoa. Itse toimin kyl kaikkien hyvän puolesta.

Kunhan tekee hyvin työnsä turhia vittuilematta

Osaa senverran kelloa että tulee ajoissa töihin ymmärtää että lomat pidetään loma aikana eli ennalta sovittuna

siinä on monelle nuorelle opettelemista

Ap:lle vinkkinä: ensin vastuu ja sitten vasta vaatimukset ja toiveet. Omien toiveiden esiin tuominen on hyvä, vielä parempi on sitten kun osaat myös ottaa vastaan pettymyksiä ja kritiikkiä.