Minulle tulee lasten kanssa olemisen pakosta sama olo, kuin lapsena tuli siitä, kun äitini pakotti sellaiseen, mikä oli hänestä tärkeää ja minusta ei
Ja äitini sheimasi minua siitä, ettei se asia merkinnyt minulle mitään. Eli on äitini vika se, miltä minusta tuntuu olla pakotettuna lasteni kanssa. Kun siis lasten kanssa on käytännössä pakko olla, vaikkei huvittaisikaan.
Ja siis tietenkin on itseni vastuulla tajuta, mitä asioita en halua tehdä, mutta äitini syytä on se, että hän pakotti tekemään asioit, joita en halua tehdä. Sen takia en tajunnut, etten halua tiettyjä asioita, joita lasten saamiseen liittyy :(
Kommentit (81)
Äitini ei suostu nyt minun ollessani aikuinen ymmärtämään, että hänen minun häpäisemisenioli hirveän vahingollista, huonoa äitiyttä ja väärin ja että hän on sen vuoksi ihmisenä huono ja viallinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Terapia ja kuntoutus.
Eivät terapeutit osaa auttaa.
Ap
Olisikin mukavaa, jos joku terapia kykenisi poistamaan häpäisemisen aikaansaamat vauriot minusta.
Ap
Äitini siis yrki häpäisemään minut, kun minulle eivät sa,at asiat merkinneet käytännössä yhtään mitään, mitkä hänelle. Se jo oli tosi paha asia äidilleni. Vaikka olisin tehnyt ne, niin ne piti tehdä nurisematta ja iloisesti, tai äiti suuttui ja sanoi pahaa mnusta.
Ap
Äitini ei suostu pahoittelemaan, että on sanonut pahaa minusta, koska ei suostu uskomaan sanoneensa pahaa, vaikka on. Hän ei siis sallinut minun esim. ajatella, että huoneen sotkuisuus ei haittaa ja on ok. Hän sanoi minusta heti pahaa, jos olin sitä mieltä.
Ap
Koen lasten kanssa olemisesta samanlaisia ikäviä fiiliksiä, kuin äitini pakottamisista tekemään sellaista, mistä en pidä. On pakko pitää. Elämäni isoin virhe on ollut elää sen mukaan, mutta luulin tekeväni hyvää ja oikein.
Ap
Enkä voi sanoa lapsille, että kanssanne on kamalaa, ja tajusin, että elämässään voikin tehdä, mitä itse haluaa, vasta teidät saatuani. Ja että en halua olla kenenkään kanssa, joka valittaa ja masrisee. Tai jos sen vielä kestäisi, niin joka on tiellä vapaa-ajalleni.
Ap
Äitini siis sanoi pahaa minusta ja on koko ajan hellinyt siinä itseään hyvänä ihmisenä ja vanhempana. Se, että ajattelin eri lailla oikeutti hänet sanomaan pahaa minusta. Hän todellakin kokee tehneensä ihan oikein kanssani kaikessa. Hän ei ymmärrä, että on vihannut omaa lastaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oi ei
Niinpä 😥 Haluaisin pitää lasteni kanssa olemisesta heidän takiaan, mutta en pidä siitä.
Ap
Äidilleni siis ovat hänen omat mieltymyksensä ja omat mielipiteensä niin sokea piste, että hän ei kykene ymmärtämään ilman vihaa, että jollekulle esim. huoneen sotkuisuus ei ole paha asia. En tiedä, mitä hänen kanssaan tekisin, että saisin hänet käsittämään sen ja arvostamaan omaa lastaan.
Ap
Koska tietenkin minustakin siisti huone on kiva, mutta en halua kärsiä sen eteen eli siivota. Tätä äitini piti kamalana asiana. Vaikka en mielipiteelläni ottanut kantaa siihen, voisinko sen siivota. Vaikka voisinkin, olen silti koko ajan tuota mieltä.
Ap
Tottakai terapia auttaa traumoihin. Sehän on sen tehtävä.
Mutta ap, valitse oikea terapeutti, älä vain rahastajaa.
Jos äitini ei olisi sanonut minusta pahaa siitä, millainen olen, olisin luultavasti saanut hyvän ja itseni näköisen elämän. Minulle sopivamman kumppanin ja lapsia sellaisen ihmisen kanss, jolla on samanlaiset arvot ja tapa kasvattaa lapsia, kuin minulla. Tai ainakin, jos näin ei olisi, olisin itse valinnut ne asiat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tottakai terapia auttaa traumoihin. Sehän on sen tehtävä.
Mutta ap, valitse oikea terapeutti, älä vain rahastajaa.
No ei ole auttanut, vaikka olen käynyt kaksi kelan korvaamaa psykoterapiaa vaativan erityistaon omaavien terapeuttien kanssa.
Eivät he nähneet sitä, että minua alistettiin ja ole osanneet auttaa siitä irti. Tai jälkimmäiselle mennessäni minulla oli jo lapsia ja väärä kumppani.
Ap
Siitä tuli vain niin kauhea olo, kun joku ja vielä se ihminen, jonka pitäisi olla tukesi, puhuu huonoa sinusta, kun olet mitä olet. Ja tätä 20 vuotta ilman tukijaa, toista aikuista, joka olisi todistanut henkisen väkivallan ja sanonut, että minusta sanottiin väärin, noin ei saa suhtautua. Tai kyllä isäni yritti tukea minua, mutta äitini puhui huonoa hänestäkin, etten uskoisi häneen tukijana.
Ap
Mutta mulla on tilillä 242 000, saan pääomatuloja enemmän kuin palkkatuloja ja kaksi isoa osakesalkkua, että eiköhän tässä pärjäillä... äidilläni on vain velkaa. Jonka luulee minun joutuvan maksamaan hänen kuoltuaan. Lol, en tietenkään joudu maksamaan.
Ap
Eli jos äitini olisi kunnioittanut sitä, että minä EN HALUA tehdä tiettyjä asioita, jotka äidistäni olivat merkityksellisä ja että ne eivät merkkaa minulle mitään, olisin varmasti paljon parempi ja iloisempi äiti. Koska kun minut häpäistiin siitä, millainen olin niin se esti minua olemasta oma itseni. En tiedä, olisinko hankkinut lapsia, jos äitini olisi ollut toisenlainen. Voi olla, mutta heihin e liittyisi samanlaista stigmaa, kuin nyt.
Ap