Mistä rohkeutta lähteä suhteesta?
Henkisesti ja myös joskus fyysisesti väkivaltainen avoliitto. Olen aivan jumissa ja täysin toivoton. Läheiset koittavat saada minua lähtemään, mutta pelkään hirveästi. En usko selviäväni. Olen odottanut miehen muuttuvan ja koittanut saada häntä hakemaan apua, mutta en ole onnistunut. Mies luvannut aina muuttuvansa ja nyt tällä kertaa hakee apua.
En tiedä mitä tehdä. Tuntuu siltä, että olisin täysin yksin. En ole oikein omille ystäville tai vanhemmille kertonut myöskään tilanteesta kokonaan vaan esitän asioiden olevan paremmin. Pelkään kodin menettämistä ja kaikkien tuttujen asioiden. Vaikka ne tutut asiat ovat kamalia niin niihin on osannut tottua. Oisko neuvoja sellaisilta, jotka onnistui lähtemään?
Kommentit (12)
EI ole kokemuusta mutta mitä itse ajattelet että mistä tällainen väkivaltainen käytös johtuuu?
Vierailija kirjoitti:
Haluatko vielä vuosienkin päästä huomata kuinka se mies ei muuttunutkaan ainakaan paremmaksi ja että oma elämäsivalui hukkaan?
Tuo on ihan täyttä harhaa ettet selviäisi ilman miestä. Jos et selviä ilman miestä, et tule selviämään hänenkään kanssa.
Kun opit elämään ja näkeämään voivasi elää ihan itseksesikin, niin saatat jopa ihmetellä miks jaksoit niinkin pitkään yrittää..
Tiedän tuonkin. On vaan vaikea lähteä. Olen ennen häntäkin pärjännyt, mutta en tiedä mikä tässä mättää. Täällä on myös vaikea saada asuntoa ja pelkään et mies tekee tästä tosi vaikeaa mulle. Pelkään et kostaa jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
EI ole kokemuusta mutta mitä itse ajattelet että mistä tällainen väkivaltainen käytös johtuuu?
Mitä nyt olen lukenut niin ihan mielenterveydessä häikkää, kotona opitut tavat, stressi jne... en tiedä. Mut en ole tätä mitenkään ansainnut. Ei kukaan ansaitse tällaista.
Puhu jollekin, oikeasti. Kaveri tai sukulainen jonka luokse voit mennä yöksi hetkeksi tai joka katsoo sun kanssa sulle uuden asunnon ja huolehtii että muutossa menee kaikki hyvin... Olen itsekin majoittanut kaverin lapsineen kun lähti väkivaltaisesta suhteesta. Olin vain iloinen että hän kertoi ja autoin mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Puhu jollekin, oikeasti. Kaveri tai sukulainen jonka luokse voit mennä yöksi hetkeksi tai joka katsoo sun kanssa sulle uuden asunnon ja huolehtii että muutossa menee kaikki hyvin... Olen itsekin majoittanut kaverin lapsineen kun lähti väkivaltaisesta suhteesta. Olin vain iloinen että hän kertoi ja autoin mielelläni.
Mitä jos rakastaa sitä kumppania vielä? Tuntuu pahalta lähteä. Jos mulla olis lapsia olisin lähtenyt ajat sitten. En vaan taida välittää itsestäni tarpeeksi ): mies myös suuttunut ajatuksestakin et kertoisin näistä asioista muille
Vedä laastari irti ja huomaat, että elämä onkin helpompaa ilman häntä. Eron jälkeen helpottaa heti. Ihmismieli pelkää mahdollisia pahoja tilanteita enemmän kuin oikeita pahoja tilanteita. Pääset tästä yli, olet vahva.
Sääntö: 1. Älä koskaan salaile toisen huonoa käytöstä omilta läheisiltä. 2. Jos muutos ei tapahdu pian, niin se ei tapahdu koskaan. 3. Lähes jokaisella on joku, jonka luo muuttaa väliaikaisesti. Tai mene turvakotiin. 4. Äänestä jaloillasi ja lähde. Miehesi myös ymmärtää, että hänen käytös on huonoa. Onnea matkaan 🙂.
Naisten Linja
0800 02400 (maksuton)
ma-pe klo 16-20
Viinasta sitä on suomalaiset rohkeutta saaneet maailman sivu.
Haluatko vielä vuosienkin päästä huomata kuinka se mies ei muuttunutkaan ainakaan paremmaksi ja että oma elämäsivalui hukkaan?
Tuo on ihan täyttä harhaa ettet selviäisi ilman miestä. Jos et selviä ilman miestä, et tule selviämään hänenkään kanssa.
Kun opit elämään ja näkeämään voivasi elää ihan itseksesikin, niin saatat jopa ihmetellä miks jaksoit niinkin pitkään yrittää..