Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään joka olisi kuollut anoreksiaan?
24.06.2020 |
Kuinka tilanne eteni ja tapahtuiko lopulta yllättäen? Huolestuneena läheisen puolesta kyselen, on sairastanut pari vuotta eikä näytä parantuvan.
Kommentit (51)
Kyllä kauhulla saa vierestä seurata tahallista itsensä nälkiinnyttämistä, vielä ei ole tapahtunut tutulleni mitään mutta ei se varmaan kaukana ole kun hänen heikkoa vointiaan katsoo. En tunne ketään kuollutta, hirvittää ajatuskin siitä. Ylläoleva tarinakin kyllä aikamoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuni äiti kuoli aikoinaan anoreksiaan.
En. Mut meinasin kuolla itse.
Elimistö alkoi pettää ja olin letkuissa, en jaksanut pitää silmiä auki.
Pahimmillaan olin 162/33.
Nyt olen 162/47 ja ylöspäin mennään. Se ahdistaa ja tuntuu ihanalta samaan aikaan.
Välillä se hirviö mun pään sisällä yrittää pakottaa palaamaan vanhaan mut mulla on vahva halu selviytyä.
Vierailija kirjoitti:
En. Mut meinasin kuolla itse.
Elimistö alkoi pettää ja olin letkuissa, en jaksanut pitää silmiä auki.
Pahimmillaan olin 162/33.
Nyt olen 162/47 ja ylöspäin mennään. Se ahdistaa ja tuntuu ihanalta samaan aikaan.Välillä se hirviö mun pään sisällä yrittää pakottaa palaamaan vanhaan mut mulla on vahva halu selviytyä.
Voimia sinulle, ihan huikeaa että sulla on halu selviytyä, kaikkea hyvää!! Ole itselles armollinen äläkä koeta pärjätä yksin.
Tunnen muutaman. Aika pitkän linjan syömishäiriöisiä olivat. Myös itsemurhan riski on kovasti suurentunut anorektikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 173/49 ja en välitä vaikka kuolisin. Minulla ei ole ketään joka välittäisi, "kaverit" syrjivät ja hierovat tätä naamalleni. Maailma on liian julma paikka elää. Olen kai vain liian herkkä tähän elämään.
Niin ja lihavaksi tunnen itseni. Apua en saa.
En tunne, mutta jojolaihduttajan, joka on lopulta kuollut sairaalloisesta ylipainosta ja laihduttamisesta seuranneisiin ongelmiin ylipainoisena tunnen. Verenkierto- ja hengityselimistöön tuli ongelmia, joista ei selvinnyt edes tehohoidon avulla. Painonhallinta, tasapainoinen ruoka, liikunta ja lepo ovat tärkeitä, ei epätoivoiset laihdutuskuurit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7. kannattaisi mieluummin kuin kuolla muuttaa ei länsimaiseen kulttuuriin? Siellä osataan iloita elämästä, eikä tule tunnetta, että ei välitetä! Etsi yhteisöllisempää kulttuuria ja hali/poskipusukavereita, jotka jo läsnäolollaan huolehtivat sinut kuntoon?
Tunsin, sisäelimet meni sököks ja lopulta sydän vain pysähtyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
7. kannattaisi mieluummin kuin kuolla muuttaa ei länsimaiseen kulttuuriin? Siellä osataan iloita elämästä, eikä tule tunnetta, että ei välitetä! Etsi yhteisöllisempää kulttuuria ja hali/poskipusukavereita, jotka jo läsnäolollaan huolehtivat sinut kuntoon?
Et taida tietää anoreksiasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
En. Mut meinasin kuolla itse.
Elimistö alkoi pettää ja olin letkuissa, en jaksanut pitää silmiä auki.
Pahimmillaan olin 162/33.
Nyt olen 162/47 ja ylöspäin mennään. Se ahdistaa ja tuntuu ihanalta samaan aikaan.Välillä se hirviö mun pään sisällä yrittää pakottaa palaamaan vanhaan mut mulla on vahva halu selviytyä.
Toivoisin, ettei tarkkoja lukuja mainittaisi. Et varmasti tarkoita pahaa, mutta tiedät kokemuksesta, miten ne vaikuttavat osaan ihmisistä, varsinkin meihin syömishäiriöisiin. Kaikki kyllä ymmärtävät, missä kunnossa letkuissa oleva ihminen on.
Syömishäiriöstä parantuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 173/49 ja en välitä vaikka kuolisin. Minulla ei ole ketään joka välittäisi, "kaverit" syrjivät ja hierovat tätä naamalleni. Maailma on liian julma paikka elää. Olen kai vain liian herkkä tähän elämään.
Niin ja lihavaksi tunnen itseni. Apua en saa.
Oletko kokeillut Sylin tukipuhelinta tai vertaistukiryhmiä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kauhulla saa vierestä seurata tahallista itsensä nälkiinnyttämistä, vielä ei ole tapahtunut tutulleni mitään mutta ei se varmaan kaukana ole kun hänen heikkoa vointiaan katsoo. En tunne ketään kuollutta, hirvittää ajatuskin siitä. Ylläoleva tarinakin kyllä aikamoinen.
Tuo sanavalinta "tahallinen" kertoo myös ettei ihan ehkä ymmärrä mitä mielen sairaus voi pahimmillaan olla. Oireilin psykoottisesti enkä valinnut olla syömättä, en vaan pystynyt siihen. T. Nyt jo parantunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tiedän, sydän ei kestänyt. Oli pitkään sairaala hoidossa, mutta ei auttanut. Kyseessä ystävän sisko.
Lisäisin vielä että nyt kun on menny vuosia hyvin niin syön mitä vaan ja milloin vaan, ei tuu ahdistusta vaikka olisin syönyt vaikkei oo vielä nälkä. Tää vapaus on kaiken parantumisen arvoista. 💕 Jaksaa käydä töissä ja liikkua niin et siitä liikunnasta voi nauttia. Tsemppiä kaikille jotka haluatte elää! T. 14
Vierailija kirjoitti:
En tunne, mutta jojolaihduttajan, joka on lopulta kuollut sairaalloisesta ylipainosta ja laihduttamisesta seuranneisiin ongelmiin ylipainoisena tunnen. Verenkierto- ja hengityselimistöön tuli ongelmia, joista ei selvinnyt edes tehohoidon avulla. Painonhallinta, tasapainoinen ruoka, liikunta ja lepo ovat tärkeitä, ei epätoivoiset laihdutuskuurit!
Kerro vielä miten parantaisit skitsofreenikon. Käytä toki huutomerkkiä tuodaksesi näkemyksesi paremmin esille.
Anoreksiaa ei juurikaan ole noissa maissa. Sinne kannattaa lähteä parantumaan. Siellä säälitään ja halataan, jos olet laiha ja toivotaan, että saisit vähän lisää lihasta kehoosi. Sitten ovat onnellisia puolestasi, kun näytät hyvinvoivalta. Syöminenkin on sosiaalinen tapahtuma, ei kuitenkaan ahdistavalla tavalla. Tuoksut ovat houkuttelevia. Pääset heidän lapsekseen, jotta toipuisit.
9.
Skitsofreenikko saattaa tarvita lääkitystä koko ikänsä, mutta hyväksyvä suhtautumistapa ja kannustus auttaa heitäkin. Rajat täytyy laittaa, jos skitsofreenikko ei itse siihen kykene.
Yksi sukulaistyttö. En tiedä asiasta sen tarkemmin.
Sellaisen kyllä jolla anoreksia oli iso syy kuolemaan. Tämä oli ollut huonossa jamassa jo pitkään, sairaalassakin usein kun oli niin laihassa ja heikossa kunnossa. Päästyään kerran taas "lihotusjaksolta" pois tapasi miehen, johon rakastui. Tämä mies oli taiteilija ja viihtyi baareissa ja juhlissa. Tämä tuttuni alkoi hänen seuraksi käyttää alkoholia, mutta koska siinä on kaloreita, alkoi käyttämään myös nesteenpoistajia ja lopetti entisenkin vähäisen syömisen ettei liho. Kuoli sitten tämän nälkiintyneisyys+alkoholi+kuivuminen yhdistelmän seurauksena 33-vuotiaana.