Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin itseni tuntemaan seksuaalista vetoa sellaista miestä kohtaan, joka olisi muuten ihannekumppani?
21.06.2020 |
Minulla on ystävänä mies, joka täyttää kaikki ihannekumppanini kriteerit. Ajatusmaailmamme kohtaavat, meillä on hauskaa yhdessä ja samanlainen huumorintaju, mies on fiksu, hyvännäköinen, kunnollinen, luotettava ja kaikkea sitä, mitä toivon miehen olevan. Ainoa ongelma vain on, että jostain syystä en tunne seksuaalista vetoa miestä kohtaan.
Asia ei tietenkään olisi ongelma, jos voisin vain etsiä toisen yhtä hyvän miehen, jota kohtaan myös tuntisin seksuaalista vetoa, mutta kun miehet jotka ylipäätään tuntuvat kumppaniksi sopivilta ovat hyvin harvassa. Olen siis yrittänyt tutustua muihin miehiin, mutta kaikki muut miehet tuntuvat jotenkin "puutteellisilta" tähän ystävämieheen verrattuna; tuntuvat liian tylsiltä, huumorintajuttomilta, eri tavalla ajattelevilta ja ettei heidän kanssaan vain saa muodostettua samanlaista henkistä yhteyttä.
Miten voisin oppia haluamaan seksiä tämän ystävämiehen kanssa? Olemme siis jo harrastaneet seksiä, mutta koska se ei tuntunut minusta hyvältä niin olemme olleet sen jälkeen vain kavereita, vaikka mies selvästi haluaisi enemmän ja minäkin haluaisin haluta, ja olen siis aikaisempia miehiäni kohtaan tuntenut seksuaalista vetoa ja ollut hyvinkin halukas.
Kommentit (148)
Et mitenkään. Kyse on biologiasta. Luonto yrittää viestittää, että ette ole yhteensopivia. Kyse on alitajuntaisista asioista eli esim. et pidä hänen ominaistuoksustaan, joka on merkki siitä ettette ole geneettisesti yhteensopivia. Luonnon tapa varmistaa, että kun pariutuu seksuaalisesti haluttavan henkilön kanssa, tulee todennäköisimmin terveitä jälkeläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos hän onkin oikeasti homo?
Vedä pullo viiniä, kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Kyse on biologiasta. Luonto yrittää viestittää, että ette ole yhteensopivia. Kyse on alitajuntaisista asioista eli esim. et pidä hänen ominaistuoksustaan, joka on merkki siitä ettette ole geneettisesti yhteensopivia. Luonnon tapa varmistaa, että kun pariutuu seksuaalisesti haluttavan henkilön kanssa, tulee todennäköisimmin terveitä jälkeläisiä.
Miksi tätä on alapeukutettu? Kyseessähän on kuitenkin ihan tutkittu juttu, eikä kommentoijan päästä vedetty juttu.
Eikö voi olla mahdollista, että omassa seksuaalisuudessani olisi jotain vikaa tai olisin vaikka menettänyt kyvyn ihastua?
Erosin edellisestä miehestäni muutama vuosi sitten (hän siis jätti), enkä totta puhuakseni ole sen jälkeen tuntenut seksuaalista vetoa ketään miestä kohtaan. Voisi myös ajatella, että naisessa joka ei tunne kolmeen vuoteen seksuaalista vetoa ketään kohtaan olisi myös jotain pielessä.
Mutta ehkä tämäkin mies on sitten väärä, eikä minulle sopivaa miestä ole olemassakaan, siis sellaista jota sekä itse haluaisin ja joka haluaisi myös minua. Olisi vain kiva tietää mikä minussa on vialla, kun kaikki muut naispuoliset kaverini löytävät sen unelmiensa miehen, mutta minä en.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi olla mahdollista, että omassa seksuaalisuudessani olisi jotain vikaa tai olisin vaikka menettänyt kyvyn ihastua?
Erosin edellisestä miehestäni muutama vuosi sitten (hän siis jätti), enkä totta puhuakseni ole sen jälkeen tuntenut seksuaalista vetoa ketään miestä kohtaan. Voisi myös ajatella, että naisessa joka ei tunne kolmeen vuoteen seksuaalista vetoa ketään kohtaan olisi myös jotain pielessä.
Mutta ehkä tämäkin mies on sitten väärä, eikä minulle sopivaa miestä ole olemassakaan, siis sellaista jota sekä itse haluaisin ja joka haluaisi myös minua. Olisi vain kiva tietää mikä minussa on vialla, kun kaikki muut naispuoliset kaverini löytävät sen unelmiensa miehen, mutta minä en.
AP
Ehkä se, että kuluu tarpeeksi aikaa (vuosia), niin että vaistosi unohtaa muut miehet.
Ehkä asian vierestä, mutta kirjoitan kuitenkin.
Minä aikoinaan ” kelpuutin” puolisoksi henkilön joka ei vastannut käsitystäni haaveilemastani kumppanista juurikaan. Otin hänet, koska en muitakaan saanut (kamala ilmaisu)
Hän oli kuitenkin älykäs ja tuli toimeen omillaan, muutoin kaikki vähän tökki. Päätin kuitenkin yrittää ja uskottelin että kyllä tämä tästä.
Se oli virhe. Meillä ei koskaan ollut mitään yhteistä. Hän vuosien varrella tuntui kiusaantuvan minusta, koska hänen mielestään olin leuhka, tykkäsin pukeutua mekkoihin ja pieniin korkokenkiin.. hän kielsi korkokengät minulta koska ne pitivät kopisevaa ääntä. Kampaajalla ja kosmetologilla en olisi saanut käydä, koska kuvitteliko muuttuvani jotenkin kauniiksi (?).
Olimme niin eri maailmasta. Hänelle ei itsensä hoitamiseen tai ulkoiseen olemukseen liittyvät asiat merkinneet mitään.
Vain kova alituinen työn tekeminen (ei todellakaan kotityöt tai kodin eteen mitkään hommat) oli elämän tärkein asia.
Lopulta hän vuosien varrella erakoitui kotiin, ei poistunut kuin kerran viikossa käydäkseen kaupassa. IT alalla on ja etänä töitä tekee kotoa käsin yötä myöten.
Joten, jos joku ei alusta saakka tunnu just täydellisenä sellaisenaan niin ei se homma toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä asian vierestä, mutta kirjoitan kuitenkin.
Minä aikoinaan ” kelpuutin” puolisoksi henkilön joka ei vastannut käsitystäni haaveilemastani kumppanista juurikaan. Otin hänet, koska en muitakaan saanut (kamala ilmaisu)
Hän oli kuitenkin älykäs ja tuli toimeen omillaan, muutoin kaikki vähän tökki. Päätin kuitenkin yrittää ja uskottelin että kyllä tämä tästä.
Se oli virhe. Meillä ei koskaan ollut mitään yhteistä. Hän vuosien varrella tuntui kiusaantuvan minusta, koska hänen mielestään olin leuhka, tykkäsin pukeutua mekkoihin ja pieniin korkokenkiin.. hän kielsi korkokengät minulta koska ne pitivät kopisevaa ääntä. Kampaajalla ja kosmetologilla en olisi saanut käydä, koska kuvitteliko muuttuvani jotenkin kauniiksi (?).
Olimme niin eri maailmasta. Hänelle ei itsensä hoitamiseen tai ulkoiseen olemukseen liittyvät asiat merkinneet mitään.
Vain kova alituinen työn tekeminen (ei todellakaan kotityöt tai kodin eteen mitkään hommat) oli elämän tärkein asia.Lopulta hän vuosien varrella erakoitui kotiin, ei poistunut kuin kerran viikossa käydäkseen kaupassa. IT alalla on ja etänä töitä tekee kotoa käsin yötä myöten.
Joten, jos joku ei alusta saakka tunnu just täydellisenä sellaisenaan niin ei se homma toimi.
No ihan yhtä lailla pariskunnat, joilla oli alusta asti roihuavaa rakkautta, eroavat
Mä ottaisin mieluummin sellaisen, jota haluan mutta jolla on joitain epäsopivuuksia joihin pitää sopeutua, kuin toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Kyse on biologiasta. Luonto yrittää viestittää, että ette ole yhteensopivia. Kyse on alitajuntaisista asioista eli esim. et pidä hänen ominaistuoksustaan, joka on merkki siitä ettette ole geneettisesti yhteensopivia. Luonnon tapa varmistaa, että kun pariutuu seksuaalisesti haluttavan henkilön kanssa, tulee todennäköisimmin terveitä jälkeläisiä.
Näinpä. Miten sitten selität sen että luontoäiti on nyt (viisaalla ? evoluutiollaan) saavuttanut pisteen jossa ihmiset ovat niinkin viisaita että pelkän lyhytnäköisen rahanahneuden takia kehittelevät geenimuunneltuja viiruksia maaperän vesistöt ilmaston ja pölyttäjät tuhoavia saasteita hyönteismyrkkyjä lisäaineita ja muoveja. Ja se sama luontoäiti hävitti dinosaurukset ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi olla mahdollista, että omassa seksuaalisuudessani olisi jotain vikaa tai olisin vaikka menettänyt kyvyn ihastua?
Erosin edellisestä miehestäni muutama vuosi sitten (hän siis jätti), enkä totta puhuakseni ole sen jälkeen tuntenut seksuaalista vetoa ketään miestä kohtaan. Voisi myös ajatella, että naisessa joka ei tunne kolmeen vuoteen seksuaalista vetoa ketään kohtaan olisi myös jotain pielessä.
Mutta ehkä tämäkin mies on sitten väärä, eikä minulle sopivaa miestä ole olemassakaan, siis sellaista jota sekä itse haluaisin ja joka haluaisi myös minua. Olisi vain kiva tietää mikä minussa on vialla, kun kaikki muut naispuoliset kaverini löytävät sen unelmiensa miehen, mutta minä en.
AP
Nainen kokee aitoa seksuaalista vetoa lähinnä ovulaation aikaan. Muu on opittua tapaa ja addiktioita muihin seksiin assosioituihin fiiliksiin (hyväksyntä, läheisyys, ym) . Tarpeeksi huono rakastaja poistaa tavan ja assosiaatiot. Tarpeeksi hyvä rakastaja asettaa riman korkealle.
Miehen biologia sen sijaan ohjaa parittelemaan mahd. Usein ja monen kanssa.
Luota vaistoosi ja anna ajan kulua. Voi olla, että seksinhimosi herää vasta vuosien päästä, kun kohtaat miehen, jonka perimän haluat jälkeläisillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Kyse on biologiasta. Luonto yrittää viestittää, että ette ole yhteensopivia. Kyse on alitajuntaisista asioista eli esim. et pidä hänen ominaistuoksustaan, joka on merkki siitä ettette ole geneettisesti yhteensopivia. Luonnon tapa varmistaa, että kun pariutuu seksuaalisesti haluttavan henkilön kanssa, tulee todennäköisimmin terveitä jälkeläisiä.
Näinpä. Miten sitten selität sen että luontoäiti on nyt (viisaalla ? evoluutiollaan) saavuttanut pisteen jossa ihmiset ovat niinkin viisaita että pelkän lyhytnäköisen rahanahneuden takia kehittelevät geenimuunneltuja viiruksia maaperän vesistöt ilmaston ja pölyttäjät tuhoavia saasteita hyönteismyrkkyjä lisäaineita ja muoveja. Ja se sama luontoäiti hävitti dinosaurukset ?
Eikös meteori hävittänyt dinosaurukset. Luontoäidillä taidetaan tässä yhteydessä viitata evoluutioon eli lajin optimaaliseen kehittymiseen. Ei ihmisluonto välttämättä aja kuin omaa etuaan, eikä se etu välttämättä tarkoita sitä, että maapallo säilyy maksimaalisen hedelmällisenä kaikelle elämälle (tai edes kaikille ihmisille). Luontoäiti ei ole mikään pullamamma, vaan julma ja raaka peto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä asian vierestä, mutta kirjoitan kuitenkin.
Minä aikoinaan ” kelpuutin” puolisoksi henkilön joka ei vastannut käsitystäni haaveilemastani kumppanista juurikaan. Otin hänet, koska en muitakaan saanut (kamala ilmaisu)
Hän oli kuitenkin älykäs ja tuli toimeen omillaan, muutoin kaikki vähän tökki. Päätin kuitenkin yrittää ja uskottelin että kyllä tämä tästä.
Se oli virhe. Meillä ei koskaan ollut mitään yhteistä. Hän vuosien varrella tuntui kiusaantuvan minusta, koska hänen mielestään olin leuhka, tykkäsin pukeutua mekkoihin ja pieniin korkokenkiin.. hän kielsi korkokengät minulta koska ne pitivät kopisevaa ääntä. Kampaajalla ja kosmetologilla en olisi saanut käydä, koska kuvitteliko muuttuvani jotenkin kauniiksi (?).
Olimme niin eri maailmasta. Hänelle ei itsensä hoitamiseen tai ulkoiseen olemukseen liittyvät asiat merkinneet mitään.
Vain kova alituinen työn tekeminen (ei todellakaan kotityöt tai kodin eteen mitkään hommat) oli elämän tärkein asia.Lopulta hän vuosien varrella erakoitui kotiin, ei poistunut kuin kerran viikossa käydäkseen kaupassa. IT alalla on ja etänä töitä tekee kotoa käsin yötä myöten.
Joten, jos joku ei alusta saakka tunnu just täydellisenä sellaisenaan niin ei se homma toimi.
Minulla on ollut näin nimenomaan aiempien kumppanieni kanssa. Olen tuntenut seksuaalista vetoa heitä kohtaan, mutta muuten emme ole sopineet lainkaan kumppaneiksi ja miehistäkin on huomannut, etteivät he oikeasti arvosta minua ihmisenä. Eivät ole halunneet tavata usein tai esitellä perheelleen, ovat pilkanneet minua ja on muutenkin tuntunut, ettei ajatus- tai arvomaailmoissamme ole oikein mitään yhteistä.
Sen sijaan tämä ystävämieheni tuntuu oikeasti arvostavan minua ja välittävän minusta, näkee kaikki hyvät puoleni ja saa minut tuntemaan itseni hyväksi ihmiseksi. Sen takia hänestä onkin tullut ystävänä niin tärkeä, ja pelkään myös vähän sitä että mitä sitten kun hän löytää naisen joka ihastuu häneen ja alkaa mahdollisesti seurustella tämän kanssa. Tuntuisi kamalalta menettää hänet ystävänä.
Voiko olla, että en vain osaa ihastua miehiin, jotka oikeasti välittävät minusta? Eli tunnen seksuaalista vetoa vain sellaisiin saavuttamattomissa oleviin miehiin, joilta täytyy hakea koko ajan huomiota? Miten tällaisesta voisi päästä eroon? Tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä ajatella, että olisi pelkästä sattumasta kiinni, että kaikki muut tutut naiset pariutuvat mutta minä olen koko aikuisikäni ollut se, joka ei saa ikinä vastakaikua tunteilleen. Siis kun kuitenkin samaan aikaan monet miehet ovat olleet kiinnostuneita minusta, ei siis ole kyse siitä ettei kukaan kiinnostuisi minusta.
Halun herätteleminen väkisin on vaikeaa. Kyllä sen pitäisi tulla luonnostaan. Se on vähän kuin yrittäisit syödä väkisin pahalta maistuvaa ruokaa koska tiedät sen terveelliseksi. Intohimo ei kuuntele neuvoja tai käskyjä, se on yksi harvoja asioita joka ei vielä toimi ihmisen toiveiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä asian vierestä, mutta kirjoitan kuitenkin.
Minä aikoinaan ” kelpuutin” puolisoksi henkilön joka ei vastannut käsitystäni haaveilemastani kumppanista juurikaan. Otin hänet, koska en muitakaan saanut (kamala ilmaisu)
Hän oli kuitenkin älykäs ja tuli toimeen omillaan, muutoin kaikki vähän tökki. Päätin kuitenkin yrittää ja uskottelin että kyllä tämä tästä.
Se oli virhe. Meillä ei koskaan ollut mitään yhteistä. Hän vuosien varrella tuntui kiusaantuvan minusta, koska hänen mielestään olin leuhka, tykkäsin pukeutua mekkoihin ja pieniin korkokenkiin.. hän kielsi korkokengät minulta koska ne pitivät kopisevaa ääntä. Kampaajalla ja kosmetologilla en olisi saanut käydä, koska kuvitteliko muuttuvani jotenkin kauniiksi (?).
Olimme niin eri maailmasta. Hänelle ei itsensä hoitamiseen tai ulkoiseen olemukseen liittyvät asiat merkinneet mitään.
Vain kova alituinen työn tekeminen (ei todellakaan kotityöt tai kodin eteen mitkään hommat) oli elämän tärkein asia.Lopulta hän vuosien varrella erakoitui kotiin, ei poistunut kuin kerran viikossa käydäkseen kaupassa. IT alalla on ja etänä töitä tekee kotoa käsin yötä myöten.
Joten, jos joku ei alusta saakka tunnu just täydellisenä sellaisenaan niin ei se homma toimi.
Minulla on ollut näin nimenomaan aiempien kumppanieni kanssa. Olen tuntenut seksuaalista vetoa heitä kohtaan, mutta muuten emme ole sopineet lainkaan kumppaneiksi ja miehistäkin on huomannut, etteivät he oikeasti arvosta minua ihmisenä. Eivät ole halunneet tavata usein tai esitellä perheelleen, ovat pilkanneet minua ja on muutenkin tuntunut, ettei ajatus- tai arvomaailmoissamme ole oikein mitään yhteistä.
Sen sijaan tämä ystävämieheni tuntuu oikeasti arvostavan minua ja välittävän minusta, näkee kaikki hyvät puoleni ja saa minut tuntemaan itseni hyväksi ihmiseksi. Sen takia hänestä onkin tullut ystävänä niin tärkeä, ja pelkään myös vähän sitä että mitä sitten kun hän löytää naisen joka ihastuu häneen ja alkaa mahdollisesti seurustella tämän kanssa. Tuntuisi kamalalta menettää hänet ystävänä.
Voiko olla, että en vain osaa ihastua miehiin, jotka oikeasti välittävät minusta? Eli tunnen seksuaalista vetoa vain sellaisiin saavuttamattomissa oleviin miehiin, joilta täytyy hakea koko ajan huomiota? Miten tällaisesta voisi päästä eroon? Tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä ajatella, että olisi pelkästä sattumasta kiinni, että kaikki muut tutut naiset pariutuvat mutta minä olen koko aikuisikäni ollut se, joka ei saa ikinä vastakaikua tunteilleen. Siis kun kuitenkin samaan aikaan monet miehet ovat olleet kiinnostuneita minusta, ei siis ole kyse siitä ettei kukaan kiinnostuisi minusta.
Arvostamisella ja imartelulla sekä pokkuroinnilla on hiuksenhieno ero.
Itsekin tykkään miehistä, jotka eivät juuri välitä minusta. Miehet, joiden huomion keskipiste olen, vaikuttavat takertuvilta ja rasittavilta. Sitä on naisella edessä lastenkin kanssa. Minulla on omat harrastukset ja oma elämä sekä hyvä itsetunto, en tarvitse mitään perässö juoksevaa varjoa tunnustamaan upeuttani.
Nauti kaveristasi ja anna hänen mennä, kun on aika. Ole itsekin avoin ja rohkea maailmalle.
Ehkäisypillerit voivat muuttaa sitä, kehen tuntee vetoa!
- eli hämäävät luontoa...
Rakkaus on tärkeintä - halu on tärkeää, himo ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä asian vierestä, mutta kirjoitan kuitenkin.
Minä aikoinaan ” kelpuutin” puolisoksi henkilön joka ei vastannut käsitystäni haaveilemastani kumppanista juurikaan. Otin hänet, koska en muitakaan saanut (kamala ilmaisu)
Hän oli kuitenkin älykäs ja tuli toimeen omillaan, muutoin kaikki vähän tökki. Päätin kuitenkin yrittää ja uskottelin että kyllä tämä tästä.
Se oli virhe. Meillä ei koskaan ollut mitään yhteistä. Hän vuosien varrella tuntui kiusaantuvan minusta, koska hänen mielestään olin leuhka, tykkäsin pukeutua mekkoihin ja pieniin korkokenkiin.. hän kielsi korkokengät minulta koska ne pitivät kopisevaa ääntä. Kampaajalla ja kosmetologilla en olisi saanut käydä, koska kuvitteliko muuttuvani jotenkin kauniiksi (?).
Olimme niin eri maailmasta. Hänelle ei itsensä hoitamiseen tai ulkoiseen olemukseen liittyvät asiat merkinneet mitään.
Vain kova alituinen työn tekeminen (ei todellakaan kotityöt tai kodin eteen mitkään hommat) oli elämän tärkein asia.Lopulta hän vuosien varrella erakoitui kotiin, ei poistunut kuin kerran viikossa käydäkseen kaupassa. IT alalla on ja etänä töitä tekee kotoa käsin yötä myöten.
Joten, jos joku ei alusta saakka tunnu just täydellisenä sellaisenaan niin ei se homma toimi.
No ihan yhtä lailla pariskunnat, joilla oli alusta asti roihuavaa rakkautta, eroavat
Muistaakseni on tutkittu kyllä, että alkuihastuksen läpikäyvät parit pysyvät paremmin yhdessä kuin sen vaiheen skipanneet parit. En tosin muista miten luotettava tutkimus tuo oli, saattoi olla jokin vähän epätieteellisempikin. Tuli nyt vain mieleeni kuitenkin kirjoittaa.
Aloitukseen: olette ystäviä, ette pariskunta. Älkää yrittäkö vääntää väkisin, kerran halua ei ole. Ei se siitä nimittäin ainakaan kasva ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Halun herätteleminen väkisin on vaikeaa. Kyllä sen pitäisi tulla luonnostaan. Se on vähän kuin yrittäisit syödä väkisin pahalta maistuvaa ruokaa koska tiedät sen terveelliseksi. Intohimo ei kuuntele neuvoja tai käskyjä, se on yksi harvoja asioita joka ei vielä toimi ihmisen toiveiden mukaan.
Mutta miksi se menee aina niin, että kun minä tunnen seksuaalista vetoa jotakuta miestä kohtaan niin mies haluaa korkeintaan seksiä kanssani, muttei parisuhdetta (ja pariutuu myöhemmin jonkun toisen kanssa, en kiinnostu ns. panomiehistä).
Sitten taas kun naispuoliset kaverini tuntevat seksuaalista vetoa jotakuta miestä kohtaan, niin siitä seuraa vuosia kestävä parisuhde ja jos se päättyy niin todennäköisesti naisen aloitteesta.
AP (unohtui allekirjoitus tuosta edellisestä postauksestani)
Jos et tunne seksuaalista vetoa, hän ei ole ihannemiehesi. Sinuna miettisin pitkään ja hartaasti tunteitani, en pelkkää järkeä. Molempia tarvitaan, mutta järjen vastakohta ei ole tunne vaan tyhmyys - älä siis tyhmäile.