Sukupolvien väliset erot - luetellaan merkkejä eroavaisuuksista

X -sukupolven ja sitä aikaisempien sukupolvien lapsuudessa oli runsaasti yhteisöllisyyttä. Elämä oli normitettua hyvin vahvasti. Tuli elää kuten naapuritkin ja siitä eroavat joutuivat hyvin vahvasti ulos yhteisöstä. Tässä todellisuudessa myös mielenterveysongelmaisten oli mahdollista pysyä kelkassa. Elintasoerot eivät muutenkaan olleet isot. Joku ihan tuulella käyvä äiti mahtui mukaan siinä missä kykeneväisemmätkin. Nuoremmilla sukupolvilla on erilainen lähtökohta. Elämä on moninaistunut. Normit vähentyneet. Ihmisillä on enemmän yksilöllisiä valinnanpaikkoja elämässään. Se myös lisää niiden tyhmien ja umpihullujen valintojen tekemistä. Tämä näkyy siinä, että mielenterveysongelmaiset eivät enää pysy joukossa. Eivät kykene pitämään perheitään, lapsiaan. Eivät pärjää töissään. 

Näin X-sukupolven edustajana ja Z-sukupolven nuorten vanhempana pitäisin kyllä nykyistä nuorisoa monin tavoin fiksunpana kuin me olimme itse aikanaan. Toki poikkeuksia on mutta suurin osa on oikin mukavia ja kohteliaita.

Minä en tiedä mikä sukupolvi on boomerit..

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedä mikä sukupolvi on boomerit..

Suuret ikäluokat.

En kovin paljoa ole ollut tekemisissä z-sukupolveen kuuluvien kanssa mutta sen verran, mitä olen, niin minusta vaikuttavat iloisilta, avoimilta ja juttelutaitoisilta. Varsinkin nuoret miehet erottuvat edukseen, kun vertaa vanhempien sukupolvien edustajiin. Tuo "rätkätetään ja huudetaan naama punaisena palaverissa"-sirkus kuulostaa minun korvaani enemmän boomereiden jutulta. Siinä polvessa vaikuttaa kaikenlainen tilannetajun, tunneälyn ja itsereflektion puute olevan ihan normimeininkiä. Samanlaista epäkypsyyttä ja itsekeskeisyyttä löytyy myös x-sukupolven ja oman y-sukupolveni edustajista mutta ei läheskään siinä määrin kuin suurista ikäluokista.

Vierailija kirjoitti:

X -sukupolven ja sitä aikaisempien sukupolvien lapsuudessa oli runsaasti yhteisöllisyyttä. Elämä oli normitettua hyvin vahvasti. Tuli elää kuten naapuritkin ja siitä eroavat joutuivat hyvin vahvasti ulos yhteisöstä. Tässä todellisuudessa myös mielenterveysongelmaisten oli mahdollista pysyä kelkassa. Elintasoerot eivät muutenkaan olleet isot. Joku ihan tuulella käyvä äiti mahtui mukaan siinä missä kykeneväisemmätkin. Nuoremmilla sukupolvilla on erilainen lähtökohta. Elämä on moninaistunut. Normit vähentyneet. Ihmisillä on enemmän yksilöllisiä valinnanpaikkoja elämässään. Se myös lisää niiden tyhmien ja umpihullujen valintojen tekemistä. Tämä näkyy siinä, että mielenterveysongelmaiset eivät enää pysy joukossa. Eivät kykene pitämään perheitään, lapsiaan. Eivät pärjää töissään. 

Itse x- Sukupolvisena ja yllämainitun z-sukupolven lapsen kasvattaneena olen eri mieltä paljosta tässä. Nimenomaan silloin 1980-luvulla, omassa lapsuudessani hyväksyttiin enemmän erilaisuutta kuin nykyään. Valintoja oli tarjolla ja niistä sai aidosti valita yhtälailla oman koulutuksen, oman tyylin ja muodin ja vaatteiden, oman elämänuran ja niin edelleen suhteen. Elämä oli vähemmän normitettua kuin nykyään ja erilaisuutta siedettiin paljon paremmin. Joitain piddettiin vähän tuulella käyvinä, mutta sekin oli ok, koska ”jonkunhan se pitää yksinkertaisempikin olla”. Erilaisuutta ei pyritty luokittelemaan jollain kirjainyhdistelmällä, vaan ajateltiin, että ”se on vähän outo/vilkas/liikkuvainen/valiteseitse, mutta ihan ok kunhan oppii tuntemaan”. Nämä oudot kävivät töissä ja perustivat perheitä ihan siinä kuin muutkin.

Nykyään taas kaikkien on sovittava samaan muottiin, tavoiteltava samoja koulutuksia ja pukeuduttava samaan tapaan. Jollet pysty siihen, sulle annetaan joku diagnoosi ja sut viedään johonkin eristysluokkaan pois silmistä, ja ohajtaan samalla sivuun yhteidkunnasta koko loppuiäksesi. Työelämässä ei enää pärjää, jollei ole 360 aurinkoinen hyvätyyppi, joka innovoi judt sopivanä ratkaisuja, että niistä voi kaikki olla innoissaan eikö kukaan tule millään lailla uhatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Näin X-sukupolven edustajana ja Z-sukupolven nuorten vanhempana pitäisin kyllä nykyistä nuorisoa monin tavoin fiksunpana kuin me olimme itse aikanaan. Toki poikkeuksia on mutta suurin osa on oikin mukavia ja kohteliaita.

Heidän kanssaan työskennelleenä on pakko hieman valaista, että kotona nuoret voivat todella olla täysin erilaisia kuin ikäistensä seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedä mikä sukupolvi on boomerit..

Suuret ikäluokat.

En kovin paljoa ole ollut tekemisissä z-sukupolveen kuuluvien kanssa mutta sen verran, mitä olen, niin minusta vaikuttavat iloisilta, avoimilta ja juttelutaitoisilta. Varsinkin nuoret miehet erottuvat edukseen, kun vertaa vanhempien sukupolvien edustajiin. Tuo "rätkätetään ja huudetaan naama punaisena palaverissa"-sirkus kuulostaa minun korvaani enemmän boomereiden jutulta. Siinä polvessa vaikuttaa kaikenlainen tilannetajun, tunneälyn ja itsereflektion puute olevan ihan normimeininkiä. Samanlaista epäkypsyyttä ja itsekeskeisyyttä löytyy myös x-sukupolven ja oman y-sukupolveni edustajista mutta ei läheskään siinä määrin kuin suurista ikäluokista.

Ehkä tytöt ja pojat ovat enemmän tekemisissä keskenään, mutta samalla seksin määräkin on samassa suhteessa vähentynyt. 

Itse olen tuon z-sukupolven kanssa kouluilla töissä ja siellä kun vanhempien valvova silmä ei ole paikalla, niin se meininki on posketonta. Omasta käytöksestä ei oteta vastuuta, mutta loukkaannutaan kollektiivisesti - eli vedetään hirveät raivarit jos joku heittää kyseenalaisen vitsin aroista aiheista, mutta ei kanneta vastuuta miten se loukkaantuminen näytetään. Kävin tekemässä videohaastattelun tällaisen z-sukupolvelaisen kanssa, ja hän raivosi minulle kun hissi ei liiku. Seuraavaksi hän alkoi raivota haastateltavan nähden, kun homma ei toiminut siten kuin hän kuvitteli ja sitten hän puhui täysin aurinkoisesti haastateltavalle, joka katseli yhtä ihmeissään sitä tuuliviireilyä kuin minäkin. 

Kun olin yhden viikon ollut noiden ailahtelevien ja joka asiasta nokkiinsa ottavien tuuliviirien kanssa, niin olin niin väsynyt, että itkin kokonaisen tunnin. Kyselin toisilta kouluttajilta, että jatkuuko nuorilla murrosikä vielä pidempään kuin ennen vai pumpataanko ne niin täyteen e-pillereitä, että se meininki on sen takia kuin lastentarhassa, mutta kouluttaja sanoi, että hänen mielestään tämä polvi on itsetietoisempaa ja pitää kiinni oikeuksistaan, mutta ei omaa minkäänlaista kypsyyttä peilata tilanteita muiden kuin itsensä kannalta. 

Mukavia, keskustelutaitoisia ja avoimia tyyppejä kyllä, mutta samalla keskusteluissa on sellainen ulkokultainen sävy mikä hieman arveluttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedä mikä sukupolvi on boomerit..

Suuret ikäluokat.

En kovin paljoa ole ollut tekemisissä z-sukupolveen kuuluvien kanssa mutta sen verran, mitä olen, niin minusta vaikuttavat iloisilta, avoimilta ja juttelutaitoisilta. Varsinkin nuoret miehet erottuvat edukseen, kun vertaa vanhempien sukupolvien edustajiin. Tuo "rätkätetään ja huudetaan naama punaisena palaverissa"-sirkus kuulostaa minun korvaani enemmän boomereiden jutulta. Siinä polvessa vaikuttaa kaikenlainen tilannetajun, tunneälyn ja itsereflektion puute olevan ihan normimeininkiä. Samanlaista epäkypsyyttä ja itsekeskeisyyttä löytyy myös x-sukupolven ja oman y-sukupolveni edustajista mutta ei läheskään siinä määrin kuin suurista ikäluokista.

Olen nimenomaan sitä mieltä, että tämä piirre kuulu z-sukupolvelle eikä niinkään boomereille. 

Boomereista minulla on vain se mielikuva, että he ovat tuhonneet kaiken lapsiltaan ja ottaneet kaiken välistä. He eivät ole edes se polvi, joka on rakentanut suomen, mutta he ovat hyvin tehokkaasti vesittäneet lastensa rikastumisen tai edes säällisen toimeentulon. Jouduin kuuntelemaan teininä sitä, miten nopeasti kannattaa mennä ammattikouluun, koska töitä sitten riittää boomereiden mentyä eläkkeelle. Jo silloin ihmettelin, että miten niin, koska samaan aikaan omalta kotikylältä suljettiin kaksi isoa tehdasta kun tuotanto siirrettiin kiinaan ja indonesiaan ja omat ompelimot pistettiin kiinni kannattamattomuuden vuoksi. Mikä yllätys, kun samaan tahtiin kun tyypit eläköityivät, työpaikkoja vähennettiin ja tehtävät jaettiin uudelleen, mutta ei kuitenkaan lasten eduksi. He saivat myös lomarahat, bonukset ja valtavat eläkkeet, jolloin lasten vuositulot eivät ole läheskään samaa luokkaa kuin heillä. 

Kuinka monta tarinaa olen myös kuullut boomereista, jotka ovat pistäneet siliäksi suvussa satoja vuosia olleet metsät, mökit, yritykset tai tilat. Ne on muutettu rahaksi tai pistetty tyhmyyksissään tehtyihin velkoihin, jolloin pitkät perinteet ovat päättyneet itsekkäästi käyttäytyneeseen boomer- vanhempaan. Sama sakki on myös uutterasti tyhjentänyt lastensa tilejä talovelkoihin, kannattamattomien yrityksien ja juhlimisen rahoittamiseen. Moni kaverini tiesi lapsesta saakka, että heidän tileilleen ovat kummit, äveriäät isovanhemmat ja tutut ja sukulaiset laittaneet rahaa, mutta kun nostikä koitti niin tilillä ei ollut vanhempien touhun takia jäänyt senttiäkään. Jo lapsena osa kavereista kertoi, että äiti otti hänen tililtään neljäsataa, että pääsee laivalle ryyppäämään mikä tuntui minusta jo silloin todella oudolta. Samaan aikaan meille opiskeluihin säästetty omaisuus hassattiin isäni sekoiluihin, eli monet kymmenen tuhannet markat menivät talovelan kuittaamiseen, kun isäni jäi kotiin ryyppäämään eikä maksanut eriä ajallaan. Äiti vetosi, että tarvitsimme katon päämme päälle, mutta mietin vain miten tyhmänä hän minua pitää. 

Boomereiden velkaantumisesta ysärillä ei muuten hirveästi puhuta siihen sävyyn, miten itse havaitsin sen menevän, sillä moni perusteli että alkoholisoituminen alkoi sen jälkeen, vaikka oman havaintoni mukaan moni ryyppäsi reippaasti jo ennen tai eli hyvin kosteaa elämää ja katkeroitui, kun yritys meni konkkaan sillä touhulla. Monesti siis uutisissa ja artikkeleissa puhutaan, miten lama veti velkoihin, mutta siitä ei puhuta miten jotkut yrityksienomistajat (miehet..) ihan omalla toiminnallaan vetivät homman konkkaan. Yksi ystäväperheemme äiti yritti viimeiseen asti puhua miehelleen järkeä, että alkaisi oikeasti hoitaa sitä yristystään, ettei mene talo alta ja homma nurin, mutta mikään ei tehonnut. Mies ei suostunut avioehtoon eikä mihinkään ja lopputuloksena oli maksamattomia laskuja, velkaa ja pakkohuutokaupattu talo ja koko nippu jäi sen äidin kontolle kun mies todettiin varattomaksi. 

Tiedän myös monia, jotka kusivat aivan itse omat asiansa ja hankkiutuivat ennemin hirveisiin velkoihin kuin olisivat myöntäneet, että homma ei kannata. Ystäväperheen isä otti leväperäisiä tyyppejä firmalleen töihin ja parhaimpaan talvisesonkiaikaan lähti Lappiin laskettelemaan eikä maksanut laskuja kun ei muuten jäänyt rahaa siihen elämäntyyliin. Hän ei suostunut myöntämään toiminnan järjettömyyttä silloinkaan, kun ulosottomiehet veivät laskuihin työkoneita. 

Voisiko tästä siis päätellä jotain, miksi asiat ovat tässä pisteessä? Tiedän myös, että monet boomerit oikeasti yrittivät, mutta korot nousivat taivaisiin, mutta oli myös niitäkin, jotka ratsastavat tällä tarinalla osaamatta myöntää omaa toimintaansa. 

Mä olen minneliaali sieltä 90-luvun puolivälistä. En tiedä, onko elämäni tyypillistä milleniaalin elämää. Elin lapsuuteni köyhyydessä mt-vanhempien kanssa. Meillä ei ollut teknologiaa. Ensimmäisen puhelimen ostin itse mennessäni ylä-asteelle. Pari vuotta sen jälkeen hankittiin yhdessä halpa mikkihiiriläppäri perheeseen. TV hankittiin pari vuotta sen jälkeen. Hullunkurista on, että nykyään olen vähän nörtti. Käytän paljon vapaa-aikaani muunmuassa tietokonepelien parissa. Parisuhteeni löysin netistä.

Vanhempieni lapsuus oli vielä sodan jälkeisen sukupolven ankeutta täynnä. Heidän ollessaan nuoria aikuisia 90-luvun lama vei maton jalkojen alta. Tämä on myös heijastunut minun elämääni. Suoraan sanottuna lapsuus oli hyvin rankka. Pärjään kuitenkin nykyään ihan hyvin. Mulla on korkeakoulututkinto, muutama ystävä ja asun hyvän poikaystävän kanssa. Tunne-elämäni on vieläkin aika jälkeenjäänyttä, mutta normalisoidun vuosi vuodelta.