Miten kukaan viitsii tehdä aloitteita? Itse traumatisoiduin
Nuorempana keräsin rohkeuteni ja tein joskus alotteita, mutta sain aina jostain kumman syystä pakit. Miehiä juoksi kyllä perässä, mutta ne keistä itse olisin ollut kiinnostunut antoi aina pakit vaikka kehuivatkin kauniiksi, kivaksi ja fiksuksi jne. Edelleenkin on tyhmä ja nolo olo niistä kerroista kun olen kerännyt rohkeuteni ja lähestynyt, ja on torjuttu. Miten siis jotkut pystyy tekemään jatkuvasti aloitteita, miten itsetunto kestää sen? Vai tekeekö niitä vain tunteettomat narsistit ja psykopaatit? Oma kokemukseni ainakin on se, että yksikään normaali päästään terve ihminen ei niitä juurikaan tee.
Kommentit (36)
Lähestyt niitä alffoja vaan vaikka ei rahkeet riitä.
En käyttäisi trauman käsitettä noin kevyesti. T. Oikeasti traumataustan omaava.
En minäkään uskalla lähestyä naisia, viimeiset pakit olikin sitten sitä luokkaa että meni kaverit ja vuosia saanut kuulla asiasta.
Naiset kohtelevat kyllä liian kovasti miehiä olen samaa mieltä. Kunhan nyt ei ihan sellaisessa alisteisessa tilanteessa yritä iskeä ja hyväksikäyttää naisia niin muuten pitäisi naisten osata myös kohdata nämä tilanteet niin ettei nöyryytä miestä - naiset ajatelkaa jos he olisivat veljenne, sanoisitteko haavoittavasti?
Miten tavalliset, ujot ihmiset pystyy enää löytämään tavallista ja kivaa kumppania, kun ei pysty lähestymään ja Tinderissäkin on vaan kaikki panomiehet ja alfojen jahtaajanaiset?
Vierailija kirjoitti:
Naiset kohtelevat kyllä liian kovasti miehiä olen samaa mieltä. Kunhan nyt ei ihan sellaisessa alisteisessa tilanteessa yritä iskeä ja hyväksikäyttää naisia niin muuten pitäisi naisten osata myös kohdata nämä tilanteet niin ettei nöyryytä miestä - naiset ajatelkaa jos he olisivat veljenne, sanoisitteko haavoittavasti?
Ei miehet menetä mitään noissa tylyissä naisissa. Säästyvät paljolta kun jatkavat matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tavalliset, ujot ihmiset pystyy enää löytämään tavallista ja kivaa kumppania, kun ei pysty lähestymään ja Tinderissäkin on vaan kaikki panomiehet ja alfojen jahtaajanaiset?
Jos ujous on sitä luokkaa, ettei pysty paria lausetta vaihtamaan mielenkiintoisen ihmisen kanssa, niin kyllä se on ihmisen itsensä vastuulla tehdä jotain asialle eikä ruveta haukkumaan sosiaalisia taitoja osaavia miehiä tai naisia. Ja jos kohteliaiden pakkien saaminen musertaa itsetunnon vuosiksi, niin kyllä sekin on sinun ongelmasi, jolle sinun pitää tehdä jotain.
Mitä enemmän tekee aloitteita, sitä paremmaksi siinä tulee, ja kun niitä tekee vähän väliä sellaisillekin ihmisille, jotka eivät nyt niin hirveästi kiinnosta, niin vielä parempi. Jos tekee aloitteen kerran kolmessa vuodessa, kun on ihastunut täysillä johonkuhun, ja lataa siihen ihan hirveät odotukset, niin se todennäköisesti menee pieleen, ja siitä toipumiseen menee taas vuosia. Harjoittelua se vaatii niin kuin kaikki muutkin taidot.
"Aloitteen" tekeminen on vaikeaa. Mitä paremmin osaat lukea kehonkieltä, sen helpompaa se on. Ei kannata ehdottaa vakavasti mitään, mitä toinen ei ainakin jollain tasolla halua.
Aloite on mielestäni on sinänsä tyhmä sana. En tarkkaan ottaen edes tiedä mitä sinä olet olet aloitetta tehdessäsi tehnyt tai sanonut. Jos kysymys on jostain suuresta ja yllättävästä "peliliikkeestä", saattaa se ymmärrettävästi järkyttää herkempiä.
Keskustelun avaamiseen riittää, että juttelee mukavia ilman näkyvää seksuaalista tarkoitusperät. Sitten kun vastapuoli pitää sinusta, voit viedä aloittaa johdattelun romanttiseen tai seksuaaliseen suuntaan. Seksiä ei kannata ehdottaa ennen kuin on suudeltu, ja suutelua ei kannata yrittää ennen kuin kohde ei jo innokkaasti lähentelee sinua. Ja jos homma ei syystä tai toisesta etene, kannattaa ottaa pakkoa.
Aika moni meisä miehistä olisi nyt ja luultavasti lopun ikäänsä sinkkuna ellei rohkaistuisi edes hieman itse yrittämään ja tekisi ensimmäsitäkään aloitetta. Ja saisi kuulla haukut ja halveksimiset korvissaan, jos erehysi sanomaan, että traumatisoituu kun on saanut pakkeja.
Pakkeihin tottuu. Sitä lähtee ensitreffeillekin sillä asenteella, että varautuu jo pettymykseen. Eihän sille mitään voi, jos fiilikset ei mätsää, eikä siinä mitään noloakaan ole. Sattuuhan se, mutta elämä jatkuu.
Olen siis nainen ja aina tehnyt kaikki aloitteet elämässäni. Miehet ei todellakaan juokse perässä vaan sitä pitää itse aktiivisesti tavoitella niitä, joista on kiinnostunut. Näkemään pääsee helposti mutta suhteeseen vaikeasti. Kerran onnistuin saamaan seurustelusuhteen, joka kesti todella monta vuottakin vielä, ja toista tapasin yhteensä kaikki viisi kertaa, mutta muuten en ole päässyt ensimmäistä tapaamista pidemmälle. Eikä muuten omaan fiilikseen voi luottaa yhtään, viimeksikin mielestäni meni tosi hyvin ja oli tosi mukavaa ja sitten mut kuitenkin ghostattiin.
Joo, enkä todellakaan puhu nyt mistään tinderistä. Tällä palstalla kun kaikki ihmissuhteet tuntuu olevan yhtä kuin tinder (hyi helvetti), niin selvyyden vuoksi sanottakoon. Ihan tuolla oikeassa elämässä pyydän ulos ja kolme neljästä lähtee kyllä, mutta siihen se sitten tosiaan jääkin.
M kirjoitti:
En minäkään uskalla lähestyä naisia, viimeiset pakit olikin sitten sitä luokkaa että meni kaverit ja vuosia saanut kuulla asiasta.
Kerro lisää
Naisen ei kannata tehdä aloitetta: mies haluaa saalistaa. Se on sama kuin peura menisi suden eteen ja tarjoaisi kurkkunsa, pure tuosta.
Ihan turha huutaa vastaan. Kokeiltu. Näin on.
Naisen sopii veikistellä ja no ei tartte kuin katsahtaa kohti, niin jo ukko saapuu.
Tämmöset on roolit.
Vierailija kirjoitti:
Naiset kohtelevat kyllä liian kovasti miehiä olen samaa mieltä. Kunhan nyt ei ihan sellaisessa alisteisessa tilanteessa yritä iskeä ja hyväksikäyttää naisia niin muuten pitäisi naisten osata myös kohdata nämä tilanteet niin ettei nöyryytä miestä - naiset ajatelkaa jos he olisivat veljenne, sanoisitteko haavoittavasti?
Jos veljeni häiritsisi elämääni toistuvasti negatiivisilla ärsykkeillä (esim. hänen läsnäolonsa), satuttaisin.
Pakkeja on tullut annettua elämän aikana satoja ja lähestymisiä evätty yhtä lailla. Jotkut uskovat hyvällä, toiset eivät. Aluksi jaksoi paapoa ja ottaa huomioon miesten tunteet, kunnes huomasin että tätäkin käytetään häikäilemättä hyväksi. Jos ei tule pillua hyvällä, niin ehkä säälillä. Enää en välitä, haluan elää omaa elämääni rauhassa ja mielestäni minulla on siihen täysi oikeus. Mitä nopeammin miehestä pääsee eroon, sitä parempi. Kaikista paras olisi, jos lähentely-yritykset rajattaisiin niille sopiviin ympäristöihin (deittialustat, seuranhakupalstat, baarit ym).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset kohtelevat kyllä liian kovasti miehiä olen samaa mieltä. Kunhan nyt ei ihan sellaisessa alisteisessa tilanteessa yritä iskeä ja hyväksikäyttää naisia niin muuten pitäisi naisten osata myös kohdata nämä tilanteet niin ettei nöyryytä miestä - naiset ajatelkaa jos he olisivat veljenne, sanoisitteko haavoittavasti?
Jos veljeni häiritsisi elämääni toistuvasti negatiivisilla ärsykkeillä (esim. hänen läsnäolonsa), satuttaisin.
Pakkeja on tullut annettua elämän aikana satoja ja lähestymisiä evätty yhtä lailla. Jotkut uskovat hyvällä, toiset eivät. Aluksi jaksoi paapoa ja ottaa huomioon miesten tunteet, kunnes huomasin että tätäkin käytetään häikäilemättä hyväksi. Jos ei tule pillua hyvällä, niin ehkä säälillä. Enää en välitä, haluan elää omaa elämääni rauhassa ja mielestäni minulla on siihen täysi oikeus. Mitä nopeammin miehestä pääsee eroon, sitä parempi. Kaikista paras olisi, jos lähentely-yritykset rajattaisiin niille sopiviin ympäristöihin (deittialustat, seuranhakupalstat, baarit ym).
Seksuaalinen häirintä on jo konseptoitu ja tuomittu sosiaalisesti. Romanttisen häirinnän voisi tuomita yhtä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei kannata tehdä aloitetta: mies haluaa saalistaa. Se on sama kuin peura menisi suden eteen ja tarjoaisi kurkkunsa, pure tuosta.
Ihan turha huutaa vastaan. Kokeiltu. Näin on.
Naisen sopii veikistellä ja no ei tartte kuin katsahtaa kohti, niin jo ukko saapuu.
Tämmöset on roolit.
Tämä ei vaan ole pitkällä tähtäimellä kovin tehokas lisääntymisstrategia. Miehet ovat usein niin huonoitsetuntoisia, että sopivan heikkoa "saalista" joutuu odottamaan vuosikymmeniä. Hitaus ei ole valttia missään asiassa, ja tässäkin asiassa sukupolvi kerrallaan sukulinja rapistuu ja heikkenee, lopulta kuihtuu kokonaan. Luonnonvalinta.
Millaisia nämä teidän traumatisoivat ja haukkuja saavat aloitteet on?
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei kannata tehdä aloitetta: mies haluaa saalistaa. Se on sama kuin peura menisi suden eteen ja tarjoaisi kurkkunsa, pure tuosta.
Ihan turha huutaa vastaan. Kokeiltu. Näin on.
Naisen sopii veikistellä ja no ei tartte kuin katsahtaa kohti, niin jo ukko saapuu.
Tämmöset on roolit.
No nyt on paska metafora. Luuletko että susi jättäisi syömättä? ”Kiinnosti mutta tuli liian helpolla”?
🤦🏻♀️
Ap, epäonnistumiseen ja torjuntaan tottuu. Jokainen epäonnistuminen on oppimiskokemus, joka hioo seuraavaa lähestymistä.
Kumppaninvalinnassa ei kuitenkaan kannata noudattaa sokeasti vaistoaan, sillä se ohjaa yleensä optimaalisimman lisääntymiskumppanin luokse, joka painii usein ihan eri sarjassa, kuin missä itse.
Huvitteluseuraksi voi toki saada lähes kenet tahansa, kunhan on fyysisesti suunnilleen samaa tasoa. Puolison valinnassa merkkaavat kuitenkin myös esimerkiksi suvun asettamat odotukset, asema yhteiskunnassa, taloudellinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei kannata tehdä aloitetta: mies haluaa saalistaa. Se on sama kuin peura menisi suden eteen ja tarjoaisi kurkkunsa, pure tuosta.
Ihan turha huutaa vastaan. Kokeiltu. Näin on.
Naisen sopii veikistellä ja no ei tartte kuin katsahtaa kohti, niin jo ukko saapuu.
Tämmöset on roolit.No nyt on paska metafora. Luuletko että susi jättäisi syömättä? ”Kiinnosti mutta tuli liian helpolla”?
🤦🏻♀️
Kyllä, tästä syystä karhullekin suositellaan näyttelemään kuollutta pakenemisen sijaan. Samasta syystä kissa hyökkää sulan kimppuun. On kyse saalistusvietistä.
Normaalit ihmiset ei ehkä ota pakkeja noin raskaasti kuin sinä.