Sinä jonka keskiarvo lukiossa oli 9,5 tai parempi, mihin päädyit töihin?

Opiskelupaikan saamiseksi hyvät arvosanat ja tiedot tulivat tarpeeseen, mutta varsinaisesti työelämässä en koe niitä tarvinneeni. Olen lääkäri.

Ei ollut hyötyä, päädyin opettajaksi.

Omaan yritykseen. Keskiarvosta ei sinänsä ole ollut hyötyä, osaamisesta enemmänkin.

Minkään oppilaitoksen todistuksesta ei ole hyötyä siihen seuraavaan oppilaitokseen pääsyä pidemmälle. Eli ainut hyöty peruskoulun päättötodistuksen keskiarvosta oli se, että pystyin valitsemaan lukion, mihin menen. Ainut hyöty ylioppilastodistuksesta oli ne pisteet, joita siitä sai yliopiston pääsykokeissa. Kumpaakaan ei ole missään muualla kysytty tai tarvittu.

Päädyin ensin akateemiselle uralle, mutta kymmenen vuoden jälkeen en viihtynytkään enää siinä maailmassa. Hyppäsin yrittäjäksi ihan toiselle alalle (harrastuspohjalta tutulle) ja kokeilin sitä pari vuotta. Opiskelin sivussa itselleni täysin uuden ammatin kolmannelta alalta, nyt toimistohommia takana pari vuotta. Takataskussa sivutoiminen yritys ja ajatuksena lähteä sen kanssa liikkeelle ehkä noin viiden vuoden päästä, riippuu siitä, kauanko viihdyn nykyhommissa.

Kirjava työhistoria siis, mutta itselle pääasia on aina ollut tehdä sitä, mistä itse eniten tykkään. Samasta syystä myös tullut opiskeltua ahkerasti niin nuorena kuin aikuisenakin. Aito kiinnostus on paras opiskelumotivaatio.

Tunnen kaksi, molemmista tuli lukion opettajia.

Päihteiden käyttäjä ja pitkäaikaistyötön. Eipä ollut L:istä mitään apua

Valtion keskushallintoon ja osin yliopistolle.

Kirjoitin viisi Laudaturia. Vanhemmat olisivat halunneet että jatkan yliopistoon, äiti sai sätkyn kun aloitinkin ammattikoulun autopuolella. Nyt kuusi vuotta ajettu yhdistelmää kotimaassa ja Venäjällä.

Ravitsemusterapeutti eräässä tosi suuressa vanhustenhoitolaitoksessa

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut hyötyä, päädyin opettajaksi.

Minkä aineen? Miten niin ei ollut hyötyä, tai minkälaiseen urakehitykseen pyrit?

Kirjoitin kuusi ällää, ja minusta tuli proviisori.

Ison firman johtaja johtoryhmässä. Mutta ei se keskiarvo tätä tuonut, vaan se, että viimein hoksasin alkaa käyttäytymään kuin mies. Tästä hoksaamisesta meni 3v ja olin johtoryhmässä. Sitä ennen olin 10v ollut tarkka, tunnollinen ja ahkera ja odotellut että saisin ylennyksen (turhaan).

Nyt suoraan sanoen vähemmällä ponnistelulla ja helpommalla työnsisällöllä olen paremmissa ja hyväpalkkaisemmissa hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin viisi Laudaturia. Vanhemmat olisivat halunneet että jatkan yliopistoon, äiti sai sätkyn kun aloitinkin ammattikoulun autopuolella. Nyt kuusi vuotta ajettu yhdistelmää kotimaassa ja Venäjällä.

Erittäin mielenkiintoista! Kuulisin mielelläni lisääkin tästä valitsemastasi tiestä, oletko tyytyväinen valintaasi ja nykyiseen työelämääsi? Entä koetko saaneesi lukiosta mitään hyötyä?

Venäjällä ajaa nykyään aika vähän suomalaisia entiseen verrattuna, kuskit taitavat venäläisten lisäksi olla baltteja ja puolalaisia pääosin. Siksikin mielenkiintoista. :)

Ei ole ollut hyötyä hyvästä keskiarvosta. Enemmän olisin hyötynyt sosiaalisista taidoista, jotka minulla ovat heikonpuoleiset. Tai ehkä vika on se että verkostoidun mieluummin luuserien kanssa kuin pärjääjien, ja heikossa itsetunnossa.

Menin ensin yliopistoon opiskelemaan, siellä venähti hyvä tovi, kun vähän kaikki kiinnosti, mutta enemmän teoreettiset alat kuin mikään ns. hyödyllinen. Siinä ohessa tein osapäiväisesti toimistotöitä (80-luvulla niitä sai helposti). Valmistun ysärin lamaan ja olin pitkään työttömänä; muutaman työllisyystyöpätkän tein, mutta ne eivät poikineet mitään lisää. 1997 työllistyin it-hommiin. Pomo sanoi, etten hänen mielestään osaa mitään, mutta hän luottaa oppimiskykyyni, ja olikin tyytyväinen. Erehdyin parin vuoden päästä vaihtamaan pikku start-upiin mielenkiintoisempien homminen toivossa, ja jäin sieltä työttömäksi 2007, kun ikä alkoi jo nelosella. Työllistyin kunnalle it-alan pätkätöihin ja satunnaisesti konsulttihommiin. Nyt olen taas pitkäaikaistyötön. - Töiden/työttömyyden ohessa olen aina opiskellut alaa vähän lisää osaamistani päivittääkseni, ja sitä teen nytkin. Ainakin olen huomannut, että työnantajia kiinnostaa enemmän, kun voin väittää esim. LinkedInissä olevani opiskelija eikä työtön. Haastattelukutsuja tulee silloin tällöin, mutta työsuhteeseen ne eivät ole johtaneet. 

Koodari siis koen olevani, mutta olen aika itsekriittinen, en pidä itseäni minään huippuna. Kai sitä pitäisi vain kehua retostaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut hyötyä, päädyin opettajaksi.

Minkä aineen? Miten niin ei ollut hyötyä, tai minkälaiseen urakehitykseen pyrit?

Ei ollut hyötyä yliopistoon pääsemisessä, tarkoitin.

Kirjoitin vuonna 1998 ja lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 9,7. Tällä hetkellä olen Salen kassalla hommissa. Ainakin kassa täsmää ja asiakas saa vaihtorahat oikein.

Olen kääntäjä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin viisi Laudaturia. Vanhemmat olisivat halunneet että jatkan yliopistoon, äiti sai sätkyn kun aloitinkin ammattikoulun autopuolella. Nyt kuusi vuotta ajettu yhdistelmää kotimaassa ja Venäjällä.

Onko äiti selvinnyt sätkystään?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin viisi Laudaturia. Vanhemmat olisivat halunneet että jatkan yliopistoon, äiti sai sätkyn kun aloitinkin ammattikoulun autopuolella. Nyt kuusi vuotta ajettu yhdistelmää kotimaassa ja Venäjällä.

Rekkalepso

Peruskoulusta jatkoin ensin lukioon, koska minulla ei ollut aavistustakaan mitä haluaisin tehdä "isona" . Lukiossa huomasin olevani lahjakas kemiassa, joten päätin suunnata yliopistoon lukemaan sitä. Valmistumisen jälkeen olin ensin työttömänä kunnes sain tutkimuspuolen pätkätyöpaikan toiselta yliopistolta. Sittemmin ajauduin tekemään väitöskirjaa. Koulumenestyksestä on ollut lähinnä se hyöty, ettei pääsykokeisiin ole tarvinnut aikoinaan lukea. Opiskelulla ja käytännön tekemisellä kartutetusta tietotaidosta on ollut toki hyötyä hyvinkin erilaisissa yhteyksissä. Harmi vain, että "kympin tytön" status tuntuu herättävän lähinnä negatiivisia tuntemuksia useimmissa ihmisissä. Näin ollen erinomaisista koulu- ja kurssiarvosanoista on kannattanut kertoa vain niille, joiden tietää niitä arvostavan.