Onko teillä kekoja ja epämääräistä rojua kotona? Hermot menee!

Hyvä aihe juurikin tänään. Keräsin viikonloppuna kaikki ikuisuusprojektit kahteen läjään: sorttiasema ja kierrätyskeskus.

Vanhasta muistista tiedän, että lisäsäilytystilan hankkiminen ei ratkaise ongelmaa. Tietty kausivaatteille yms pitää olla tilaa, mutta ei loputtomiin.

Kyllä meillä pitää tehdä ihan aktiivisesti koko ajan työtä että noin ei tapahdu. Vähintään kerran kahdessa viikossa meillä perataan läpi nämä kertyneet kasat ja katsotaan minne mikäkin tavara on menossa ja tehdään kesken jääneet työt loppuun. Muuten koko homma kyllä karkaisi nopeasti käsistä.

Ne paikattavat vaatteet heivaat veke jos ei kaapista löydy omaa tilaa niille, samoin kirppisvaatteille teet. Samaan kassiinnvoit laittaa pattereita vailla olevat lelut, kukaan ei niitä kaipaa jos ovat siinä lojuneet pitkään.

Ylipäänsä joka ikinen roju jolle ei kodista löydy paikkaa niin suoraan roskiin jos rikki tai kierrätyskeskukseen jos ehjä.

Kodin ei kuulu olla mikään roinan säilytyspaikka, vaan koti on paikka jossa ollaan turvassa ja mieli lepää ja ylipäänsä eletään. Nyt elätte rojun armoilla, ikään kuin se turha tavara olisi tärkeämpää kuin teidän hyvinvointi. Ja se on varma että jokaisen hyvinvointiin vaikuttaa jos kämppä on kaaoksessa.

Siivoa samalla kaapit ja komerot ja niistä kaikki turha kierrätykseen tai kaatopaikalle. Yksi kaappi kerrallaan, siitä se lähtee.

Ja jos mies ei tätä tajua niin miehelle apua jostain, tuo ei ole terveellistä käytöstä. Rojun kerääminen.

Kiva, että muillakin. Tai ei tietysti sinänsä kiva, mutta huojentavaa. Helpotti jo vähän tätä turhautumista kun sain avautua! Lisäsäilytystila ei ole ratkaisu meillä. Säilytystilasta ei ole oikeastaan puutetta. Pikemminkin siitä, että rojut on aina näkyvillä, koska ne joko odottavat jotain seuraavaa toimenpidettä/korjausta/siirtoa/varastointia/ läpikäyntiä tai ovat siinä, koska niitä ei ole viety paikoilleen (tämä etenkin miehen jäljiltä). Siksi tuo haaveilu työhuoneesta. Kaiken voisi jättää sinne rauhassa levälleen ja esille, mutta ovella saisi kuitenkin tarvittaessa ne pois näkyvistä silloin kun haluaisi vain rentoutua tai tulee vieraita. Nyt kaikki "tarttis tehdä jotain" tavara piinaa koko ajan silmissä ja tukkii kaikki paikat.

Meillä ei ole. En oikein edes ymmärrä miten paljon sitä korjattavaa tai keskeneräistä työtä voi syntyä, että ihan kasoiksi asti? Jos meidän joltain perheenjäseneltä putoaa nappi vaatteesta, sen joko ompelee takaisin saman tien, tai viimeistään saman päivän aikana. Patteri vaihdetaan myös heti kun huomaa että se on tyhjä. Ei meillä niin kiire ole aamusta yöhön, ettei yhtä nappia ehtisi ommella. Jos on joku pitempi projekti, niille on omat paikkansa kaapissa tai varastossa. Muutenkin meillä on sellainen periaate, että kaikki tehdään heti, eikä jätetä roikkumaan. Esim. siivouksessa, jokainen pesee itse heti sotkunsa ja pyyhkii murusensa pöydiltä, ei niitä jätetä odottelemaan.

En omista mitään, millä ei ole joko säännöllistä käyttöfunktiota tai johon ei ole tunnesidettä.

M46

Tärkeintä on, että jokaisella asialla on oikeasti paikka, jonne se palautuu käytön jälkeen. Kasaantuvat esineet ovat yleensä "kodittomia". Jos et osaa sanoa, mihin jokin esine kuuluisi, laita se sinne, mistä etsisit sitä ensimmäiseksi. Esimerkiksi palautettaville kirjoille oma kulma kirjahyllystä, nappi vaatehuoltorasiaan, työkalut työkalupakkiin ja maksetut laskut ja vanhat lasten askartelut roskikseen.

Jos jonkin asian tekemiseen menee kaksi minuuttia, älä laske esinettä kädestäsi, ennen kuin se on tehty. Esimerkiksi paristot vaihtaa kyllä kahdessa minuutissa.

Ja mitä vähemmän tavaraa on, sitä helpompaa. On ihan turha organisoida rojua, jota ei kodissasi edes tarvita.

On. Pitäisi taas jaksaa tehdä suurraivaus. Viimeksi kun sen tein, niin äiti kuoli ja kas - yhtäkkiä sitä roinaa olikin taas saman verran, vaikka aika raskaalla kädellä niitä karsinkin. Jos nyt olisi sen verran tästä aikaa kulunut, että tekis saman tempun taas. 

Laitan ison jätesäkin ja pari isoa pahvilaatikkoa lattialle. Jätesäkkiin menee kaikki se, mikä on ihan selkeetä roskaa, kuten liian nuhraantuneet sukat, tai just nää ikuisuusprojektit, jotka ei enää nappaa edes minua. Yhteen pahvilaatikoista kierrätyskamat ja yhteen sitten ne, mitkä pitää toimittaa johonkin muualle kuin sekajätteeseen. Kierrätyslaatikoita toki lisään jos edellinen tulee täyteen. Viimeksi kun tein tän, niin arvioin silmämääräisesti ensin että joo, näin ja näin monta "säkillistä" on liikaa tavaraa. Siis tilavuuslaskennallisesti. Sitten vaan pakotin itseni poistamaan suunnilleen sen määrän tavaraa tavalla, tai toisella. Toki jonkun tuolin määrittelin karkeasti vaikka säkilliseksi tavaraa, koska sen verran se vie tilaa.

Joitain kamoja oon kyllä kaivannut että voi hemmetti kun senkin hyvän superlonipalan heitin ja nyt heti, viiden vuoden kuluttua, oisin sitä tarvinnut projektiin. Mutta koska neliöhinnat on Stadissa korkeella, niin oon laskenut ettei mun kannata kauheesti sitä suht arvotonta roinaa hillota nurkissani. Yksikin neliöllinen turhaketta maksaa joka kuukaus sen kämpän vastikkeen verran vähintään säilyttää.

Vaatekaapissa teen ajoittain tarkistuksen, jossa revin kaikki pois ja sitten arvioin ensin läjinä miten paljon mitäkin on. Niitä "mökkivaatteita" tuntuu kertyvä enemmän kuin ehtii käyttää, joten niistä jätän vain yhdet pökät ja paidan ja loput lähtee sitten roskiin. Sukille pitäisi tehdä jotain radikaalia kun niitä parittomia on aivan järjettömästi, kun en jaksa käydä jättipussillista mustia sukkia läpi moneen kertaan löytääkseni kaikille parit. Pitäisi tehdä jotain radikaalia niillekin.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole. En oikein edes ymmärrä miten paljon sitä korjattavaa tai keskeneräistä työtä voi syntyä, että ihan kasoiksi asti? Jos meidän joltain perheenjäseneltä putoaa nappi vaatteesta, sen joko ompelee takaisin saman tien, tai viimeistään saman päivän aikana. Patteri vaihdetaan myös heti kun huomaa että se on tyhjä. Ei meillä niin kiire ole aamusta yöhön, ettei yhtä nappia ehtisi ommella. Jos on joku pitempi projekti, niille on omat paikkansa kaapissa tai varastossa. Muutenkin meillä on sellainen periaate, että kaikki tehdään heti, eikä jätetä roikkumaan. Esim. siivouksessa, jokainen pesee itse heti sotkunsa ja pyyhkii murusensa pöydiltä, ei niitä jätetä odottelemaan.

Niin. Tiiätkö kun meitä ihmisiä on erilaisia. Mulla esim adhd-ihmisenä on aina monta projektia levällään ja vaikee monasti saada niitä vietyä loppuun, kun päähän tulee kymmeniä ideoita päivässä. Kuuluu ihan tähän neurologiseen ongelmaan tämä ja sitä on aika vaikee korjata. Siihen samaan kuuluu myös se, että niitä vähemmän kiinnostavia hommia on ihan oikeesti vaikea, joskus jopa mahdoton alkaa tekemään. 

Mä olen jättänyt kirppisjutut ihan kokonaan pois. Niistä kertyy valtavat määrät työtä, kun pitää joko kuvata nettiin tai laputtaa ja niitä pitää kiikuttaa myyntiin tai postiin ja viestitellä ja sopia ja... Ei. Vanhat vaatteet laitan pussiin ja vien Hopelle. Sitäpaitsi mekin olemme saaneet sieltä apua silloin, kun ei ollut varaa mihinkään ja mielelläni palautan saamani hyvän. Joskus jotain arvokkaampaa laitan toriin myyntiin ja kadun sitä työmäärää joka kerta. 

Vierailija kirjoitti:

Ne paikattavat vaatteet heivaat veke jos ei kaapista löydy omaa tilaa niille, samoin kirppisvaatteille teet. Samaan kassiinnvoit laittaa pattereita vailla olevat lelut, kukaan ei niitä kaipaa jos ovat siinä lojuneet pitkään.

Ylipäänsä joka ikinen roju jolle ei kodista löydy paikkaa niin suoraan roskiin jos rikki tai kierrätyskeskukseen jos ehjä.

Kodin ei kuulu olla mikään roinan säilytyspaikka, vaan koti on paikka jossa ollaan turvassa ja mieli lepää ja ylipäänsä eletään. Nyt elätte rojun armoilla, ikään kuin se turha tavara olisi tärkeämpää kuin teidän hyvinvointi. Ja se on varma että jokaisen hyvinvointiin vaikuttaa jos kämppä on kaaoksessa.

Siivoa samalla kaapit ja komerot ja niistä kaikki turha kierrätykseen tai kaatopaikalle. Yksi kaappi kerrallaan, siitä se lähtee.

Ja jos mies ei tätä tajua niin miehelle apua jostain, tuo ei ole terveellistä käytöstä. Rojun kerääminen.

Kaapit ja varastot on käyty läpi, niissä on hyvin tilaa. Tavara vaan ei kulkeudu niihin tai tuntuu, että on pakko jättää näkyville jos meinaa, että ne edes joskus tulisi hoidettua. Kirppis pyörii pari kertaa vuodessa. Mutta juuri tämä roju mille ei heti jaksa tehdä mitään, mutta mitä sinänsä tarvitaan joko säännöllisesti tai kausittain on rasittavaa. Vaikea selittää.

Ja kyllä minä paikkaan lasten leggarit parilla pistolla ja käytän edelleen mieluummin kuin nakkaan roskiin pari kertaa käytetyt ja muuten uudenveroiset housut. Ei meillä ole varaa eikä haluakaan kertakäyttövaatteisiin jos ne ovat siististi korjattavissa hyvin pienellä vaivalla. Mutta kaikkea ei vaan jaksa tehdä heti sillä sekunnilla kun jotain hajoaa.

Lasten krääsää kertyy kyllä tännekin. Ja olen tosi huono luopumaan, tekisi mieli säilyttää kaikki. Mutta kun sitä tavaraa on niin valtavat määrät. Kaikki askartelut ja piirustukset ja o.o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne paikattavat vaatteet heivaat veke jos ei kaapista löydy omaa tilaa niille, samoin kirppisvaatteille teet. Samaan kassiinnvoit laittaa pattereita vailla olevat lelut, kukaan ei niitä kaipaa jos ovat siinä lojuneet pitkään.

Ylipäänsä joka ikinen roju jolle ei kodista löydy paikkaa niin suoraan roskiin jos rikki tai kierrätyskeskukseen jos ehjä.

Kodin ei kuulu olla mikään roinan säilytyspaikka, vaan koti on paikka jossa ollaan turvassa ja mieli lepää ja ylipäänsä eletään. Nyt elätte rojun armoilla, ikään kuin se turha tavara olisi tärkeämpää kuin teidän hyvinvointi. Ja se on varma että jokaisen hyvinvointiin vaikuttaa jos kämppä on kaaoksessa.

Siivoa samalla kaapit ja komerot ja niistä kaikki turha kierrätykseen tai kaatopaikalle. Yksi kaappi kerrallaan, siitä se lähtee.

Ja jos mies ei tätä tajua niin miehelle apua jostain, tuo ei ole terveellistä käytöstä. Rojun kerääminen.

Kaapit ja varastot on käyty läpi, niissä on hyvin tilaa. Tavara vaan ei kulkeudu niihin tai tuntuu, että on pakko jättää näkyville jos meinaa, että ne edes joskus tulisi hoidettua. Kirppis pyörii pari kertaa vuodessa. Mutta juuri tämä roju mille ei heti jaksa tehdä mitään, mutta mitä sinänsä tarvitaan joko säännöllisesti tai kausittain on rasittavaa. Vaikea selittää.

Ja kyllä minä paikkaan lasten leggarit parilla pistolla ja käytän edelleen mieluummin kuin nakkaan roskiin pari kertaa käytetyt ja muuten uudenveroiset housut. Ei meillä ole varaa eikä haluakaan kertakäyttövaatteisiin jos ne ovat siististi korjattavissa hyvin pienellä vaivalla. Mutta kaikkea ei vaan jaksa tehdä heti sillä sekunnilla kun jotain hajoaa.

Miten isoista projekteista on kyse? Itte pohtinut saisko tänne laitettua jonkun ihan avohyllyn tyyliin se syvempää mallia Ivar ja siihen vaikka läpinäkyvät muovilaatikot, että ne projektit ois tavallaan näkösällä, mutta ei ihan siinä levällään ja keskellä. Koska poissa silmistä, poissa mielestä, jos ne jonnekin kaappiin lykkää. Tai pienempiin hommiin joku klaffilipasto ois aika oiva. Ne olis tavallaan siinä vaiheessa että tästä jatketaan, mutta sais piiloon myös. Tai sitten teidän pitää vaan hommata askarteluhuone, jossa ne on aina ja kroonisesti levällään. Ite haluaisin semmoisen, jos olis rahaa ostaa yhtä huonetta isompi asunto, tai en tiedä saisko jonkin pohjaan puuhattua vaikka hyllyköllä erotetun askartelunurkkauksen, ettei se kaaos suorastaan vyöryis silmille, mutta ei olis täysin piilossakaan.

Vierailija kirjoitti:

Lasten krääsää kertyy kyllä tännekin. Ja olen tosi huono luopumaan, tekisi mieli säilyttää kaikki. Mutta kun sitä tavaraa on niin valtavat määrät. Kaikki askartelut ja piirustukset ja o.o

Kaveri ottaa lasten piirroksista ja askarteluista aina digikuvan ja heittää ne sitten pois. Tavallaan sekin kyllä toimii. Tosin itte säilyttäisin kyllä varmaan jokusen silti.

Luontosi on säilyttää paljon tavaraa ja joskus jättää homma kesken.

Sen muuttaminen vaatisi pitkäkestoista muutostyötä, ehkä ammattiapua ja sitoutumista. Jos asia on tärkeä, siihen kannattaa ryhtyä. Lyhytaikaiset ratkaisut uudet järjestyssysteemit, suursiivoukset yms. eivät muuta sisinpääsi, eivätkä niiden vaikutukset kestä kauaa.

Yksi vaihtoehto on hyväksyä oma itsensä kasoineen kaikkineen.

Kyllä vaan. Joskus yksin asuessa oli yksi laatikko, missä säilytin tuollaista tavaraa. Nyt perheellisenä näitä laatikoita on useampia ja sen lisäksi kasoja työpöydillä.

Onhan se aika rasittavaa.

Meillä on tilava omakotitalo, piharakennus, kesämökki. Joka paikassa olisi sekalaista rojua, josta täytyisi päästä eroon. Vanhoja huonekaluja, joka on tullut mikä mistäkin (sukulaisten kuolinpesien selvittely, kesämökki ja sijoitusasunto ostettu kalustettuna), lasten askarteluja ja leikkejä (pahvilaatikoista askarreltuja majoja ym) joka paikka väärällään. Vanhat urheiluvälineet, polkupyörät, ulkolelut, lasten uima-altaat, puutarhatarvikkeita, työkaluja, auton huoltotarvikkeita ja varaosia, rakennustarvikkeita, vanhaa lautaa, kattopeltiä, kaasupulloja, vanhoja ikkunoita.

Yksi jätelava ei riittäisi alkuunkaan. Ehkä täysperävaunurekallinen lähtisi tavaraa, jos oikein tarkkaan kaiken siivoaisi.

Vaatteita on jonkun verran, jotka roikkuu kaapissa ja vaatehuoneessa, joista en tiedä mitä niille tekisi. Vuosikausia siellä olleet viemässsä tilaa. Lähinnä juhlaboleroa, suoraa housua, keinonahkatakki ym erityistilaisuuksia varten ostettua eikä ole edes käytetty.

Lattialla pyykkikorissa teinin huoneessa on nyt koulukirjoja, joille pitäisi tehdä jotain. Nyt viime vuoden kirjat ja vihkot ja vielä edellisen vuoden kirjojakin.

Vierailija kirjoitti:

[q4uote=Vierailija]Meillä ei ole. En oikein edes ymmärrä miten paljon sitä korjattavaa tai keskeneräistä työtä voi syntyä, että ihan kasoiksi asti? Jos meidän joltain perheenjäseneltä putoaa nappi vaatteesta, sen joko ompelee takaisin saman tien, tai viimeistään saman päivän aikana. Patteri vaihdetaan myös heti kun huomaa että se on tyhjä. Ei meillä niin kiire ole aamusta yöhön, ettei yhtä nappia ehtisi ommella. Jos on joku pitempi projekti, niille on omat paikkansa kaapissa tai varastossa. Muutenkin meillä on sellainen periaate, että kaikki tehdään heti, eikä jätetä roikkumaan. Esim. siivouksessa, jokainen pesee itse heti sotkunsa ja pyyhkii murusensa pöydiltä, ei niitä jätetä odottelemaan.

Niin. Tiiätkö kun meitä ihmisiä on erilaisia. Mulla esim adhd-ihmisenä on aina monta projektia levällään ja vaikee monasti saada niitä vietyä loppuun, kun päähän tulee kymmeniä ideoita päivässä. Kuuluu ihan tähän neurologiseen ongelmaan tämä ja sitä on aika vaikee korjata. Siihen samaan kuuluu myös se, että niitä vähemmän kiinnostavia hommia on ihan oikeesti vaikea, joskus jopa mahdoton alkaa tekemään. 

Täällä toinen jolla adhd. Juuri siitäkin syystä en kerää kamaa nurkkiin vaan heitän selvät käyttämättömät tavarat pois. Siitä se mieli vasta poukkoileekin kun ikuisuusprojekteja lojuu joka paikassa ja jopa nähtävillä. En tarkoita sitten tätä pahalla tai loukatakseni vaan itseni kohdalla tämä on pelkkä fakta.