Lue keskustelun säännöt.
En oikein ymmärrä asunnon "ostajia"
Meillä on nyt ollut talo muutaman viikon myynnissä. Omasta mielestäni hinta on ihan ok, mutta talo toki on suurehko, joten eihän se halpa ole. Ikää talolla on jo liki 20 vuotta ja onhan siinä elämisen jälkiä näkyvissä, mutta taloa on myös rempattu, joten sistukseltaan se on aika tavalla tämänpäivän väreissä jne. Nämä kulumiset ja vanhentuneet ratkaisut on kyllä huomioitu hintaa mietettäessä ja talo on toistasataa tonnia halvempi kuin alueelle valmistuvat uudet talot.
Sitä en ymmärrä että tullaan katsomaan vanhaa taloa ja sitten voivotellaan naarmuja parketissa tai sitä että seinissä ei ole omia lempivärejä.Tällaisen ostajan pitää siten kaivaa kuvetta ja hankkia uusi. Tai jos vanhaan taloon pistää kymppitonnin tai kaksikymmentä tonnia, niin siellä on sen jälkeen just semmoset lattiat kuin haluaa ja seinissä omat värit.
Ehkä se johtuu koronasta ja siitä että kuvitellaan koronan vuoksi olevan ostajan markkinat ja luullaan että sillä omalla budjetilla saisi nyt milettömän paljon paremman asunnoin kuin vuosi sitten. Ei saa.
Kommentit (512)
Ihan klassista myyntineuvotteluahan tuo on, ja aina tuota on ollutkin. Ostaja koittaa näyttää olevansa mahdollisimman vähän kiinnostunut ostamaan, ja myyjä mahdollisimman vähän myymään, että saavat hinnan mieleisekseen.
Tuo vuosikommentti on vähän hassu. Joillain alueilla asuntojen hinnat on laskenut kymmenisen prosenttia 3-4 vuoden aikana. Kyllä silloin saa halvemmalla. Ei kaikkialla toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samoin, tosin kyseessä kerrostaloasunto, jossa lapsi asui aikansa, mutta jolle ei ole enää opiskeluajan jälkeen tarvetta. Ostajaehdokkaat valittavat kaikkea ja minä nyökkäilen, että totta, lattiat on rumat, seinät kamalat ja keittiö suorastaan hirveä. Sen jälkeen tulee tarjous, jonka voi heti hylätä. Perään tulee soitto, että ajattele nyt, se asunto on pommi. Vastaan, että tuli parempi tarjous - kuten muuten tulikin. Sellaiselta ostajalta, joka ei katsonut pintoja vaan sijaintia ja pohjaa.
Jaa että ihan muutaman viikon ollut myynnissä.
Omakotitalojen keskimääräinen myyntiaika on yli puoli vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan klassista myyntineuvotteluahan tuo on, ja aina tuota on ollutkin. Ostaja koittaa näyttää olevansa mahdollisimman vähän kiinnostunut ostamaan, ja myyjä mahdollisimman vähän myymään, että saavat hinnan mieleisekseen.
Tuo vuosikommentti on vähän hassu. Joillain alueilla asuntojen hinnat on laskenut kymmenisen prosenttia 3-4 vuoden aikana. Kyllä silloin saa halvemmalla. Ei kaikkialla toki.
Voi olla klassista, mutta aina yhtä ihanan typerää.
Kun aloittaja myy omaa kotiaan, niin hän ei pidä näistä joutavista kitisijöistä. Tämän seurauksena neuvottelut muhevista naarmuhinnanalennuksista muodostunevat yllättävän tiukoiksi.
Ostajalle on olemassa huomattavasti parempi toimintatapa.
Nykyään ei ehkä enää ole aikaa tai haluja remontoimiseen joten halutaan ostaa asunto joka on muuttovalmis ja nykyaikaisilla pinnoilla. Tavarat voi vaan kantaa sisään ja alkaa nauttimaan elämästä. Ymmärrän tämän kyllä kun itse just elän juuri nyt keskellä keittiöremonttia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä samoin, tosin kyseessä kerrostaloasunto, jossa lapsi asui aikansa, mutta jolle ei ole enää opiskeluajan jälkeen tarvetta. Ostajaehdokkaat valittavat kaikkea ja minä nyökkäilen, että totta, lattiat on rumat, seinät kamalat ja keittiö suorastaan hirveä. Sen jälkeen tulee tarjous, jonka voi heti hylätä. Perään tulee soitto, että ajattele nyt, se asunto on pommi. Vastaan, että tuli parempi tarjous - kuten muuten tulikin. Sellaiselta ostajalta, joka ei katsonut pintoja vaan sijaintia ja pohjaa.
Siis haukuit omaa kämppää kun sitä katsottiin ja yllätyit kun sait huonon tarjouksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan klassista myyntineuvotteluahan tuo on, ja aina tuota on ollutkin. Ostaja koittaa näyttää olevansa mahdollisimman vähän kiinnostunut ostamaan, ja myyjä mahdollisimman vähän myymään, että saavat hinnan mieleisekseen.
Tuo vuosikommentti on vähän hassu. Joillain alueilla asuntojen hinnat on laskenut kymmenisen prosenttia 3-4 vuoden aikana. Kyllä silloin saa halvemmalla. Ei kaikkialla toki.
Voi olla klassista, mutta aina yhtä ihanan typerää.
Kun aloittaja myy omaa kotiaan, niin hän ei pidä näistä joutavista kitisijöistä. Tämän seurauksena neuvottelut muhevista naarmuhinnanalennuksista muodostunevat yllättävän tiukoiksi.
Ostajalle on olemassa huomattavasti parempi toimintatapa.
Kun aloittaja myy omaa kotiaan, ei ole merkitystä pitääkö hän ostajista vai ei.
Kysymys on haluaako hän saada kotinsa myydyksi vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sä oikein odotit? Että ihmiset tulee kehumaan, kuinka niin ihanasti näkyy elämisen jäljet? Kuinka persoonalliset lommot on seinillä ja lattia niin kauniisti naarmuuntunut? Tietenkin ihmiset valittaa epäkohdista.
Asuntoa myydessä ja ostaessa olen törmännyt ihan samaan, ettei kokonaisuutta osata katsoa. . Siis ihan muuta kuin itse asuntoteknisesti. Siksi kai stailaus on tätä päivää, miten ostopäätös asunnosta tehdään asunnossa olevan kivan kynttilälyhdyn ja hauskan retrosohvan perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostaja yrittää vain osoittaa miksi hintaa pitäisi laskea.
Voithan itse vastaavasti todeta, että talon ikä on jo huomioitu hinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Kun aloittaja myy omaa kotiaan, ei ole merkitystä pitääkö hän ostajista vai ei.
Kysymys on haluaako hän saada kotinsa myydyksi vai ei.
Suuri osa ihmisistä ostaa isotkin hankinnat tuneella, ei järjellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et kyllä elä todellisuudessa itse. Nyt nimenomaan on ostajan markkinat. Ja jos tarpeeksi vanhaa ja huonokuntoista myyt on aina ostajan markkinat...
Kun me myytiin taloa (oli välittäjä), eräät katsojat moittivat ruokailuhuoneen ison maton väriä. Ei kyllä olisi kuulunutkaan kauppaan...
Toiselle oli ylitsepääsemätön ongelma, kun olimme vieneet keittiöstä mukaamme väliaikaiseen vuokra-asuntoomme vanhan tiskikoneen. Vastaavan olisi saanut käytettynä varmaan kolmella kympillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aloittaja myy omaa kotiaan, ei ole merkitystä pitääkö hän ostajista vai ei.
Kysymys on haluaako hän saada kotinsa myydyksi vai ei.
Suuri osa ihmisistä ostaa isotkin hankinnat tuneella, ei järjellä.
Ostaa kyllä. Mutta tunteella myyminen on maailman turhinta hommaa.
AP laittaa talonsa hintaan muutaman kymppitonnin extraa, koska "onhan tässä talossa niin ihania muistoja". Ei ne muistot tarkoita ostajalle mitään. Sen sijaan ne pilalle naarmutetut lattiat ja kulahtaneet seinät tarkoittaa isoa pintaremonttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samoin, tosin kyseessä kerrostaloasunto, jossa lapsi asui aikansa, mutta jolle ei ole enää opiskeluajan jälkeen tarvetta. Ostajaehdokkaat valittavat kaikkea ja minä nyökkäilen, että totta, lattiat on rumat, seinät kamalat ja keittiö suorastaan hirveä. Sen jälkeen tulee tarjous, jonka voi heti hylätä. Perään tulee soitto, että ajattele nyt, se asunto on pommi. Vastaan, että tuli parempi tarjous - kuten muuten tulikin. Sellaiselta ostajalta, joka ei katsonut pintoja vaan sijaintia ja pohjaa.
Siis haukuit omaa kämppää kun sitä katsottiin ja yllätyit kun sait huonon tarjouksen?
En haukkunut, vaan myöntelin. Jos ostajan mielipde on se, että lattiat on kamalat, niin mikä minä olen myyjänä olemaan eri mieltä. Tietty olisin voinut huomauttaa, että saahan ne vaihdettua, mutta miksi aloittaa tuollaista keskustelua. Jos toinen haluaa kertoa viat saadakseen hintaa alemmas, niin minähän kuuntelen. Mutta ei se sitä myyntihintaa muuta. Yllätyin lähinnä siitä, että ostaja tekee noin 20% tavoitehintaa huonomman tarjouksen ymmärtämättä sitä, että asunto on halutulla alueella hyvässä taloyhtiössä.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä oikein odotit? Että ihmiset tulee kehumaan, kuinka niin ihanasti näkyy elämisen jäljet? Kuinka persoonalliset lommot on seinillä ja lattia niin kauniisti naarmuuntunut? Tietenkin ihmiset valittaa epäkohdista.
En ole ap, mutta kun se asunto pitäisi jaksaa katsoa ihan muista kriteereistä kuin on parketissa naarmua. Sellaisia parketinkorjaussetiä on olemassa, joilta voi pyytä tarjouksen parketin hiomiseen.
Ja jos sisälukutaito on tallella, niin asuntoesittelyssä on jännä luokitus kuin erinomainen, hyvä,välttävä, jolloin ne tarkoittavat että asunto on myös pinnoiltaan tietyssä kunnossa. Joten jos 30 vuotta vanhassa asunnon on yhä alkuperäinen keittiö ja se olisi huonossa kunnossa välittäjäsetä- tai täti merkitsee asuntoilmoitukseen välttävä tai huono. KAntsii lukea ilmoituksen loppuun asti.
Sitten on sellainen aivan uskomatoa asia kuin talotekniikka. Jeeee! Siinä on ihan oma osaamisensa ja niistä voi kysellä välittäjältä, joka taas selvittä asian kiinnostuneelle ostajalle. Tyypillisiä taloteknisikiä kysymyksiä ovat: kuntotarkistus esim. kosteusongelmat.
Ja aivan hirmu jännä juttu on myös se, missä päin asunto sijaitsee:. Jos on haluttua aluetta ei ne parketin naarmut olekaan enää tärkeitä-
Asunnon ostamisessa ei on paljon muutakin kuin asumisen jäljet En edes käsitä, miten joku voi sellaisiin kiinnittä silmänsä. Tosin harva enää osaa maalta seiniä ja vähän nikkaroida, niin voihan se todellakin tuntua isolta jutulta jos on väärän värinen seinä
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei ehkä enää ole aikaa tai haluja remontoimiseen joten halutaan ostaa asunto joka on muuttovalmis ja nykyaikaisilla pinnoilla. Tavarat voi vaan kantaa sisään ja alkaa nauttimaan elämästä. Ymmärrän tämän kyllä kun itse just elän juuri nyt keskellä keittiöremonttia...
Mikäli aikaa ja halua pintaremonttiin ei ole, kannattaa katsella niitä selkeästi uudempia ,kalliimpia ja enemmän oman maun mukaisia taloja/asuntoja. Kyllähän nykyisin on netissä yleensä niin hyvät kuvat, ettei pintamateriaalit ja värit ole yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Sä et kyllä elä todellisuudessa itse. Nyt nimenomaan on ostajan markkinat. Ja jos tarpeeksi vanhaa ja huonokuntoista myyt on aina ostajan markkinat...
Ei nyt ole erityisesti ostajan markkinat (paitsi jossain peräpökkölässä).
Mikäli talous ei toivu, ostajan markkinat saattavat kyllä tulla noin kahden vuoden kuluttua.
Vai "rempattu" on? Rempan jälkeen hyvin usein rempallaan kun tehdään rakennusvirheitä ja oikeudessa sitten kiistellään virheistä.
Mä olen vähän tullut siihen käsitykseen, että nuoret ihmiset ei enää osaa tehdä itse remppoja. Tai elämä on tullut liian kiireiseksi, että remppaamiseen ei ole aikaa. Kaiken pitäisi olla just ja prikulleen mieluista ja valmista.
Ei niiden sitten kyllä pitäisi ostaa vanhempaa taloakaan. Siinä kun ei yleensä pääsee ilman että jossain päin jotain on tehtävänä.