Jatkuva riita aiheesta, saako toinen osapuoli nukkua pitkään
Taas tänä aamuna oli perinteinen riita. Miehellä ei tällä hetkellä ole sellaisia töitä mitkä vaatisivat kellon herätystä aamuisin, ja muutenkin töitä on edellisen puolen vuoden ollut kovin vähän. Itse olen tehnyt täyttä päivää etänä kotoa käsin. Olen herännyt aamuisin kuuden aikaan, jotta saan muutaman tunnin keskeytyksetöntä aikaa tehdä töitä ennenkuin muut heräävät. Tämän jälkeen teen yleensä aamiaisen ja mies herää jossain vaiheessa ja syötyään lähtevät lapsen kanssa ulos. Heidän palatessa on yleensä lounas valmiina ja loppupäivän teen katkonaisesti töitä 14-16 saakka. No, tämä ei oikeastaan nyt ole se pointti tässä kommentissa, vaan se, että ihan vaan kiinnostaa kuulla, miten teillä onnistuu viikonloppuisin pienen lapsen kanssa se, että jos toinen haluaisi nukkua, esim. em. tilanteessa edes toisena viikonloppuaikana pidempään? Meillä menee niin, että meillä se olen miehen oletuksena minä, joka automaattisesti herään ’kuitenkin’ aikaisemmin aina. Joudun erikseen potkimaan miestä hereille, että nousee lapsen kanssa, josta seurauksena on se, ettei minua lopulta edes enää sitten nukuta. Ei auta se, että erikseen mainitsen asiasta, että sovittiin eilen, että voisin tänä aamuna vain kääntää kylkeä ja hän nousisi. Joka tapauksessa tönin ja potkin häntä hereille. Sitten tulikin taas aiheesta riita, ettei hän ollut tajunnut eilen, että halusinkin nukkua tai, että ei se hänen ongelmansa ole, että herään arkena klo 6, miksen nuku kuulemma pidempään silloinkin. Alkaa jo ärsyttää koko tilanne, itsekin tiedän, että minusta tulee todella ikävä ihminen univajeessa. Sanokaa, että jollain muullakin on sama ongelma! Miten olette ratkaisseet?
Kommentit (57)
Meillä kuopus heräsi pienenä aina tosi aikaisin. Sovimme, että toinen herää la ja toinen su. Ja siinä ei sitten joustettu yhtään (ellei toinen ollut sairas tms.). Älä hoida kaikkea vaan vaadi mieheltä toimintaa!
Sopikaa niin selvästi, ettei jää mitään arvailun varaan. Esim. mies laittaa herätyksen viikonloppuaamuille ennen sitä aikaa kun lapsi oletettavasti herää.
Heität pihalle työttömän luuserin.
Vierailija kirjoitti:
Heität pihalle työttömän luuserin.
Vielä kommenttina, että kyseessä ei ole työtön luuseri, vaan ihan koulutettu ihminen, joka nyt on vain tehnyt vähemmän töitä sattuneista syistä.
Minkä ikäinen lapsi? Miksette vaan kummatkin nuku pitkään?
Siis sinä teet etäpäivänäsi kotona olevalle miehelle lounaan valmiiksi? Miksi ihmeessä?
Arkipäivinä sinä keskityt töihisi, mies lapseen. Kyllä aikuisen miehen tulee kyetä laittamaan ruokaa lapselle, vaikka olisivat aamupäivän ulkona. Sinä voit tehdä itsellesi "eväät" aamupalan laittamisen yhteydessä.
Aamuheräämisissä sovitte jo illalla, kumman vuoro on aamulla olla lapsen kanssa. Toisella lauantai, toisella sunnuntai. Eikä tästä jousteta.
Mies tossa härskisti haluaa tehdä miehen aamuhoitovuorosta sellaisen, ettei ap voi nukkua pitkään, jolloin ap lopulta joustaa ja herää itse ja mies saa nukkua joka aamu pitkään.
Miksi ap muuten esim. teet lounaan, jos mies ei tee töitä? Tehköön lounaan ulkoilun jälkeen niinkuin kotiäidit.
Ehkä ap:na muuttaisin systeemiä niin, että nukkuisin arkiaamuisin pitempään, yhtä pitkään kuin muut. Mies tosiaan hoitakoot lounaan pöytään. Työpäivän jälkeen voisit mennä lapsen kanssa ulkoilemaan ja mies siivoaisi päivän sotkut ja tekisi päivällisen. Loppuillan ennen lapsen nukahtamista puuhailisitte perheenä.
Viikonloppuna toinen saisi nukkua pitkään lauantaina, toinen sunnuntaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heität pihalle työttömän luuserin.
Vielä kommenttina, että kyseessä ei ole työtön luuseri, vaan ihan koulutettu ihminen, joka nyt on vain tehnyt vähemmän töitä sattuneista syistä.
Jos et tee töitä elättääksesi itsesi ja perheesi, olet työtön. Jos ei viitsi työttömänä aamuisin nousta ylös auttamaan työtä tekevää vaimoaan kotiaskareissa, on luuseri. Eli kyseessä on työtön luuseri.
Tuollaista ongelmaa ei ole, kun molemmat vanhemmat ovat aikuisia vastuuntuntoisia ja toisensa huomioon ottavia.
No, onhan mies siinä oikeassa ettei mikään pakota sinua nousemaan arkisin klo 6 kuin sinä itse. Rauhoita etätyöaika etätöille taukoineen. Jos ruokataukosi on puolen tunnin mittainen niin et rupea kokkaamaan mitään hulppeaa ateriaa. Muuna työaikana pidät kiinni siitä, että oikeasti teet töitä etkä paapo miestä ja lasta.
Toimeentulo voi tulla myös ns. itsekseen, siihen ei lienee nyt syytä takertua tässä keskustelussa.
Mutta hei, kiitos jo näistä kommenteista :) mies lukekoon muidenkin mielipiteitä nyt asiasta :)
Vierailija kirjoitti:
Heität pihalle työttömän luuserin.
Tämä on paras ratkaisu. Miksi töitätekevän pitäisi katsella loisivaa äijää nurkissaan ja sille vielä ruokaakin valmistaa. Laiska mies voisi tehdä edes kotityöt ja lastenhoidon.
Vaihtelee. Molemmat saavat lähtökohtaisesti joskus nukkua pitkään. Ei mene tasan, vaan sen mukaan kumpaa väsyttää enemmän. Toinen iltatyössä ja toinen päivässä mutta tekee satunnaisia yötöitä, minä raskaana, äitiysloma edessä. Kun mies on illassa ja minä olen herännyt koko viikon 6:30 töihin, niin minä nukun aamulla. Kun minä olen kotona, niin mies nukkuu. Kun vauva syntyy ja takana huono yö, niin minä nukun. Jne. Toimii hyvin kun molemmat joustaa ja välittää toisen jaksamisesta. Perhe on yhteinen projekti, jossa kumpaakaan ei saa päästää uupumaan. Kaikkein tyhmintä on alkaa sotimaan keskenään.
Minä teen iltavoittoista työtä ja olen miutenkin iltavirkku. Mies on noussut aina aikaisten ylös ja nousee viikonloppunakin. Minä nukun yleensa yhdeksään tai kymmeneen
Meillä on helppoa kun minä joudun joka tapauksessa nousemaan talliin joka aamu. Vaikka olisin valvonut lapsen kanssa koko yön.
Miehellä on harvoin aamu vapaata ja silloin harvoin kun on niin todellakin annan hänen nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi? Miksette vaan kummatkin nuku pitkään?
Sen verran pieni, ettei ihan vielä aamuisin pärjää itsekseen. Mutta sitä odotellessa!
Kumpi on isompi ongelma? Lastenhoitotyön epätasainen jakautuminen vai sinun univajeesi? Sinun univajeesi johtuu kyllä pääosin siitä, että heräät viikolla kuudelta ja menet ilmeisesti liian myöhään nukkumaan. Ei sitä yhden aamun loikoilemisella paikata.
Toisaalta ymmärrän kyllä ärtymyksesi siitä, ettet saa nukkua aamuisin pitkään. Meillä tuossa suhteessa lastenhoito ei oikein mennyt tasan, kun puolison ja minun unirytmit ja -tarve ovat niin erilaiset. Hoidin vain isomman osan yöheräämisistä, mutta aamuisin muistaakseni herättiin aika lailla samaan aikaan.
Me sovimme etukäteen edellisenä iltana, kenen vuoro on nukkua seuraavana aamuna. Esim. minä nukun lauantaina pitkään, ja mie nousee lasten kanssa. Sunnuntaina minä vuorostani herään aikaisin lasten kanssa.