Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva riita aiheesta, saako toinen osapuoli nukkua pitkään
31.05.2020 |
Taas tänä aamuna oli perinteinen riita. Miehellä ei tällä hetkellä ole sellaisia töitä mitkä vaatisivat kellon herätystä aamuisin, ja muutenkin töitä on edellisen puolen vuoden ollut kovin vähän. Itse olen tehnyt täyttä päivää etänä kotoa käsin. Olen herännyt aamuisin kuuden aikaan, jotta saan muutaman tunnin keskeytyksetöntä aikaa tehdä töitä ennenkuin muut heräävät. Tämän jälkeen teen yleensä aamiaisen ja mies herää jossain vaiheessa ja syötyään lähtevät lapsen kanssa ulos. Heidän palatessa on yleensä lounas valmiina ja loppupäivän teen katkonaisesti töitä 14-16 saakka. No, tämä ei oikeastaan nyt ole se pointti tässä kommentissa, vaan se, että ihan vaan kiinnostaa kuulla, miten teillä onnistuu viikonloppuisin pienen lapsen kanssa se, että jos toinen haluaisi nukkua, esim. em. tilanteessa edes toisena viikonloppuaikana pidempään? Meillä menee niin, että meillä se olen miehen oletuksena minä, joka automaattisesti herään ’kuitenkin’ aikaisemmin aina. Joudun erikseen potkimaan miestä hereille, että nousee lapsen kanssa, josta seurauksena on se, ettei minua lopulta edes enää sitten nukuta. Ei auta se, että erikseen mainitsen asiasta, että sovittiin eilen, että voisin tänä aamuna vain kääntää kylkeä ja hän nousisi. Joka tapauksessa tönin ja potkin häntä hereille. Sitten tulikin taas aiheesta riita, ettei hän ollut tajunnut eilen, että halusinkin nukkua tai, että ei se hänen ongelmansa ole, että herään arkena klo 6, miksen nuku kuulemma pidempään silloinkin. Alkaa jo ärsyttää koko tilanne, itsekin tiedän, että minusta tulee todella ikävä ihminen univajeessa. Sanokaa, että jollain muullakin on sama ongelma! Miten olette ratkaisseet?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heität pihalle työttömän luuserin.
Tämä on paras ratkaisu. Miksi töitätekevän pitäisi katsella loisivaa äijää nurkissaan ja sille vielä ruokaakin valmistaa. Laiska mies voisi tehdä edes kotityöt ja lastenhoidon.
Aivan. Naisen rakkaus on aina ehdollista.
En usko hetkeäkään, että mies jaksaisi katsella sellaista naista, joka makoilee työttömänä nurkissa ja ei saa itseään edes aamulla ylös sängystä hoitaakseen lasta aamuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suosittelisin vaihtoehtoa "ei lainkaan lasta laiskan miehen kanssa". Mullakin on nykyisen kanssa eri vuorokausirytmi, mutta se ei haittaa, lapsi on jo maailmalla. Nyt on vaan kiva saada omaa aikaa, toinen aamuun, toinen iltaan. Lapsiperheenä, ei helvetissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heität pihalle työttömän luuserin.
Tämä on paras ratkaisu. Miksi töitätekevän pitäisi katsella loisivaa äijää nurkissaan ja sille vielä ruokaakin valmistaa. Laiska mies voisi tehdä edes kotityöt ja lastenhoidon.
Aivan. Naisen rakkaus on aina ehdollista.
En usko hetkeäkään, että mies jaksaisi katsella sellaista naista, joka makoilee työttömänä nurkissa ja ei saa itseään edes aamulla ylös sängystä hoitaakseen lasta aamuisin.
Mies ei päättänyt ottaa naisen roolia ja sysätä omaa työtaakkaansa naisen harteille.
Asioista voi sopia. Jos ei, pitää erota. Myös jos sopimuksista ei pidetä kiinni.
Ikuinen riita meilläkin. Vaikka ”sovittu” jo aikapäiviä sitten rytmi että toinen herää la aamuna, toinen su. Niin silti... mieheltä löytyy aina selityksiä.
Itse olen oppinut yhtä veemäiseksi enkä jousta enää missään koska ne joustot oli aina yksipuolisesti vain miehen hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tämä ei toiminut lainkaan kotiäitivuosinani, eli minä heräsin aina. On jäänyt pieni katkeruus tästä, mutta ymmärrän toisaalta, että minun vastuullani olisi ollut tehdä selvemmäksi se, että minäkin tarvitsen joskus unta aamuisin ja että olen tosi väsynyt.
Tilanne korjaantui, kun palasin töihin, ja nyt noustaan 50-50. Joskus annan miehelle ekstra-nukkuaamun, koska hän on iltavirkumpi, mutta hän ei mitenkään vaadi tätä.
En minäkään ymmärrä miksi heräät kuudelta. Herää edes 8. Ja lakkaa kokkaamasta muille. 9-17 sinä teet töitä rauhassa eri huoneessa ja syöt nopean lounana välissä, valmisaterian tms. Mies hoitaa muun sillä välin. Viikonloppuna vuorottelette kuka herää lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-vaimo raivosi mulle siitä, jos nukuin pitkään aamulla. Yritin ehdottaa ennalta sopimista vuoroista. Se ei käynyt päinsä, koska hän ei kuulemma voinut tietää, nukuttaako tulevana aamuna vai ei. Välillä oli jaksoja jolloin heräsin siitä huolimatta aikaisemmin joko univaikeuksien, työsikataulujen tai silkan potutuksen vuoksi. Silloinkaan hän ei kuitenkaan useimmiten nukkunut pitkään, vaan tuli sitten aamuäreänä mököttämään valmiiseen pöytään. Harmitti kai kun ei voinut sättiä mua. Joskus hän jopa suuttui siitä, että minä en saanut nukuttua kunnolla. Mutta jos hän ennätti herätä ensimmäisenä ja minä jäin sen vuoksi vielä sänkyyn, siitä saikin kuulla. Hän ihan tarkoituksellisesti kolisteli kattiloita toisiinsa paukuttaen, kaapin ovia läiskien ja ruokailuvälineitä pöydälle heitellen jotta en saisi nukuttua. Tämä oli vain yksi monista ongelmistamme mutta kun päivät lähtivät käyntiin tähän tapaan, niin ei se siitä enää paljon aurinkoisemmaksi muuttunut. Henkistä väkivaltaahan tuo oli.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on helppoa kun minä joudun joka tapauksessa nousemaan talliin joka aamu. Vaikka olisin valvonut lapsen kanssa koko yön.
Miehellä on harvoin aamu vapaata ja silloin harvoin kun on niin todellakin annan hänen nukkua.
Eikö mies voi tehdä aamutallia jos olet valvonut yön? Näin ainakin meillä onnistuu eli mies tekee ennen töihin lähtöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopimalla. Mitä mies sanoo kun puhut hänen kanssaan asiasta ja muistutat mitä on yhdessä sovittu. Ja mikä on selitys ettei hän tee kuten sovittu.
Toinen mitä varsin ihmettelen on että teet ruost valmiiksi pöytään. Anna äijän kerätä ihan itse ruokatarvikkeet ja myös valmistaa ruokansa sekä lasten ruoka. Ongelman ydin todennäköisesti löytyy siitä, että olet tehnyt liikaa valmiiksi ja opettanut äijän löysäksi vastuunkarttajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään sun pitäis saada nukkua?
Ihan riittäisi, että vaikka edes yhdeksään joskus.
No eikö teillä lapsi aina nuku johonkin yhdeksään asti, kun aloituksessa sanoit herääväsi arkisin kuudelta, että ehdit tehdä muutaman tunnin töitä ennen kuin muut heräävät?
Tätä minäkin mietin. Miksei ap voi välillä arkena nukkua yhtä pitkään kuin lapsikin, koska kyllä nukkuminen on välillä sitä kaikista parhainta omaa aikaa. Näinä aamuina voisi sitten tehdä aamupalan yhdessä ja mies hoitaa lounaan teon, esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se olin minä aikanaan. Joskus v***tti aika rankasti, kun itse ponkaisi viikonloppunakin ylös pienen lapsen kanssa kuudelta ja mies torkkui tyytyväisenä ysiin tai kymppiin viikonloppuna. Viikollakin nousin kuudelta ja mies vasta seitsemän jälkeen, kun lähdettiin töihin kasiksi. Yritin kyllä herätellä miestä, mutta virkistyin herätysprosessissa niin paljon, että samantein nousin itsekin ylös. Kyllästyin ja annoin asian olla. Nyt lapset on teinejä ja tuo aika on enää muisto. Nousen edelleen aikaisin välillä vain saadakseni nauttia aamukahvia hiljaisuudessa. Loppujen lopuksi aikansa kutakin elämässä ja ne ikävät hetket menee ohi.
Toisaalta mies teki monia muita asioita ja tekee edelleen enemmän kuin minä. Esimerkiksi toissa iltana kaivoi yhtäkkiä kivetyksen tuosta yhdestä kohdasta ylös ja laittoi sen uudelleen, kun itse lojuin sohvalla roikkumassa netissä. Olihan se hirveännäköinen ja hienoa, että teki sen ihan oma-aloitteisesti, kun ollaan sitä monesti harmiteltu, että sekin pitäisi tehdä. Meillä ei ole koskaan tapeltu kotitöistä. Niitä tehdään epätasaisesti ja ajoittain toinen, ajoittain toinen. Jos ei jaksa kumpikaan, ollaan tekemättä. Jos ei jaksa tehdä ruokaa, mennään ravintolaan. Jossain vaiheessa siivoaminen oli myrkkyä, joten otettiin kotisiivous vuoden ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Aamu-unisen ei kannata lapsia tehdä. Siinä menee mielenterveys, kun joutuu väkisin elämään täysin luonnottomassa rytmissä. Ei ihmistä ole tehty heräämään ennen kahdeksaa.
Tai sitten saa hyvällä tuurilla aamu-unisen lapsen ja koko perhe saa nukkua pitkään. ;)
Oma lapseni aikoinaan ei koskaan herännyt kukonlaulun aikaan, vaan heräili vasta joskus yhdeksän-kymmenen aikaan (toki myöhemmin kouluaamut rajoitti tätä myöhemmin heräämistä, mutta viikonloppuisin saatiin nukkua pitkään). Toki ihan pienenä vauvan rytmi vaihteli, mutta noin vuoden ikäisestä lähtien ei enää herännyt aikaisin aamulla. Oli/on edelleen illanvirkku aamuntorkku kuten minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita lapsi nukkumaan teudän huoneeseen miehen kanssa (sekä kello hänelle soimaan, jos lapsen ääntely ei herätä), ja nuku itse lapsen huoneessa.
Me laitamme lapsen nukkumaan klo 22, joten nukkuu aamuisin aina 10:een ihan siksi, että kaikki saavat nukkua aamuisin pitkään. Lapsi on myös illanvirkku kuten vanhemmat.
Jos miehelläsi ei ole työtä miksi teet arkena aamiaisen ja lounaan perheelle... Jos olet jämpti siitä, että sinä teet etätyötä ja mies kotityöt ja lapset viikolla, niin on helpompi olla jämpti myös viikonloppuna. Reilu peli, että toinen herää toisena aamuna ja toinen toisena.
Alue: Aihe vapaa
No eikö teillä lapsi aina nuku johonkin yhdeksään asti, kun aloituksessa sanoit herääväsi arkisin kuudelta, että ehdit tehdä muutaman tunnin töitä ennen kuin muut heräävät?