Jatkuva riita aiheesta, saako toinen osapuoli nukkua pitkään
Taas tänä aamuna oli perinteinen riita. Miehellä ei tällä hetkellä ole sellaisia töitä mitkä vaatisivat kellon herätystä aamuisin, ja muutenkin töitä on edellisen puolen vuoden ollut kovin vähän. Itse olen tehnyt täyttä päivää etänä kotoa käsin. Olen herännyt aamuisin kuuden aikaan, jotta saan muutaman tunnin keskeytyksetöntä aikaa tehdä töitä ennenkuin muut heräävät. Tämän jälkeen teen yleensä aamiaisen ja mies herää jossain vaiheessa ja syötyään lähtevät lapsen kanssa ulos. Heidän palatessa on yleensä lounas valmiina ja loppupäivän teen katkonaisesti töitä 14-16 saakka. No, tämä ei oikeastaan nyt ole se pointti tässä kommentissa, vaan se, että ihan vaan kiinnostaa kuulla, miten teillä onnistuu viikonloppuisin pienen lapsen kanssa se, että jos toinen haluaisi nukkua, esim. em. tilanteessa edes toisena viikonloppuaikana pidempään? Meillä menee niin, että meillä se olen miehen oletuksena minä, joka automaattisesti herään ’kuitenkin’ aikaisemmin aina. Joudun erikseen potkimaan miestä hereille, että nousee lapsen kanssa, josta seurauksena on se, ettei minua lopulta edes enää sitten nukuta. Ei auta se, että erikseen mainitsen asiasta, että sovittiin eilen, että voisin tänä aamuna vain kääntää kylkeä ja hän nousisi. Joka tapauksessa tönin ja potkin häntä hereille. Sitten tulikin taas aiheesta riita, ettei hän ollut tajunnut eilen, että halusinkin nukkua tai, että ei se hänen ongelmansa ole, että herään arkena klo 6, miksen nuku kuulemma pidempään silloinkin. Alkaa jo ärsyttää koko tilanne, itsekin tiedän, että minusta tulee todella ikävä ihminen univajeessa. Sanokaa, että jollain muullakin on sama ongelma! Miten olette ratkaisseet?
Kommentit (57)
Miehellä on töitä vähän? Ei tarvi herätä? En löisi hynttyitä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ei tässä tilanteessa kokisi että vähemmän työskentelevänä hän voi ottaa enemmän vastuuta kotirintamalla. Eli sinun tilanteessa ap toteaisin kaikille osapuolille, että isi laittaa nyt aamiaiset ja hoitaa enemmän kotia kuin minä joka käyn enemmän töissä. En toteaisi vihaisesti, kaunaisesti, millään tavalla ikävästi, vaan ilmoittaisin tyynen rauhallisesti, että en ota niin paljon vastuuta tällä rintamalla koska otan enemmän vastuuta toisella.
Olen luontaisesti aamuvirkku eli ei ongelmaa, mies sai kuorsata rauhassa kun minä olin joka tapauksessa hereillä lasten kanssa.
Nyt nuorinkin jo 16 ja mulla ihana aamujen rauha.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä heräät kuudelta arkisin ja valitat univajetta? Alat nukkumaan arkisin pidempään, ja kas kummaa, univajetta ei ole. Lapsi hoitoon, jos mies ei pysty hoitamaan ja työt teet suljetun oven takana.
Niin, tämä on hyvä kysymys. Mies ei halunnut viedä lasta kesäksi hoitoon (kyllä, on lapsen kanssa nyt enemmän). Menen kymmeneltä nukkumaan, joten periaatteessa unta riittää. Työt oven takana = tämä ei se ongelma varsinaisesti ollut, vaan se, että joskus sitä nyt vain univelkaa kertyy ja ihan muutenkin nyt vain haluan joskus vaan nukkua pitkään, ihan niinkuin muutkin ihmiset :)
Jos nyt yritän päästä miehesi pään sisään, niin luulen, ettei hän oikeasti ole tajunnut sinun heräävän töiden vuoksi arkena aikaisemmin. Hän luulee, että heräät luonnostaan aikaisin ja ihmettelee, miksi sinun pitää häntä viikonloppuisin alkaa kiusaamaan...
Voisit tosiaan miettiä tuota arkipäivien heräämistä ja jaatte lastenhoidon ja kotityöt siten, että ehdit hoitaa työsi ns. "virka-aikana"
Muuten saattaa mennä vielä lisää aikaa martyyrin kruunun kiillottamiseen...
Mulla oli sellainen mies ("mies"), joka lusmuili noista heräämisistä ihan aina. Lupaili joskus, että antaisi minun nukkua, mutta perui ne sitten johonkin typerään pikkusyyhyn vedoten (esim. lapsi itki aamulla, jonka takia hän ei mielestään saanut nukkua). Ei myöskään herännyt ilman pitkää ja vaativaa herättelyä, jonka jälkeen en minäkään saanut enää nukuttua. Kun nousin sitten, niin hän aloitti riidan aiheesta ja meni teatraalisesti ovet paukkuen itse takaisin nukkumaan, vaikka kello olisi ollut jo tyyliin kymmenen. Ennen kuin kukaan tulee sanomaan mitään miehen oletetuista rankoista töistä, niin minä elätin miestä eikä päinvastoin. Lopulta en jaksanut enää riidellä ja yrittää saada mitään reiluutta tähän, niin hän sitten hyvällä omalla tunnolla veteli sikeitä iltapäivään joka päivä, ihan sama vaikka minulla olisi esim. menoja, joihin pitää valmistautua, tai työjuttuja.
Jos tuo on jatkuva toimintamalli miehelläsi, niin nostaisin sinuna kytkintä. En ikinä enää katselisi sellaista laiskaa homepersettä talossani.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt yritän päästä miehesi pään sisään, niin luulen, ettei hän oikeasti ole tajunnut sinun heräävän töiden vuoksi arkena aikaisemmin. Hän luulee, että heräät luonnostaan aikaisin ja ihmettelee, miksi sinun pitää häntä viikonloppuisin alkaa kiusaamaan...
Voisit tosiaan miettiä tuota arkipäivien heräämistä ja jaatte lastenhoidon ja kotityöt siten, että ehdit hoitaa työsi ns. "virka-aikana"
Muuten saattaa mennä vielä lisää aikaa martyyrin kruunun kiillottamiseen...
Tätä olen miettinyt olenko marttyyri vai en, mutta ainakin omasta mielestäni en marttyyri ole, koska kyse on kuitenkin vain yksinkertaisesta satunnaisesta pyynnöstä, että saisin edes joskus nukkua pitkään. Kuten sanottu, ei nuo arkitouhut mitenkään minua rassaa.
Miehesi otti älytettävän kotiorjan. Mitä sinä otit?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sellainen mies ("mies"), joka lusmuili noista heräämisistä ihan aina. Lupaili joskus, että antaisi minun nukkua, mutta perui ne sitten johonkin typerään pikkusyyhyn vedoten (esim. lapsi itki aamulla, jonka takia hän ei mielestään saanut nukkua). Ei myöskään herännyt ilman pitkää ja vaativaa herättelyä, jonka jälkeen en minäkään saanut enää nukuttua. Kun nousin sitten, niin hän aloitti riidan aiheesta ja meni teatraalisesti ovet paukkuen itse takaisin nukkumaan, vaikka kello olisi ollut jo tyyliin kymmenen. Ennen kuin kukaan tulee sanomaan mitään miehen oletetuista rankoista töistä, niin minä elätin miestä eikä päinvastoin. Lopulta en jaksanut enää riidellä ja yrittää saada mitään reiluutta tähän, niin hän sitten hyvällä omalla tunnolla veteli sikeitä iltapäivään joka päivä, ihan sama vaikka minulla olisi esim. menoja, joihin pitää valmistautua, tai työjuttuja.
Jos tuo on jatkuva toimintamalli miehelläsi, niin nostaisin sinuna kytkintä. En ikinä enää katselisi sellaista laiskaa homepersettä talossani.
En tykkää kirjoitustyylistäsi, mutta faktapuolella olet oikeassa. Tietty tästä kirjoituksesta ei selviä mikä oli teidänvälinen tienausvastuu. Mutta jos mies nukkuu pitkälle iltapäivään, ehkä hän ei tuonut paljon leipää pöytään? Kaikkeahan pitää katsoa kokonaisuutena. Ihan turha naisena ulista, että mies ei herää siihen ja siihen aikaan, jos hän mahdollistaa kaiken elintason koko perheelle. Toisaalta huutista miehelle, joka ei tuo tätä kaikkea eikä sitten edes osallistu jälkikasvun hoitoon tai huomio puolison menoja.
Lisää tietoja pöytää peräisin kaikilta palstalaisilta niin ymmärretään mikä meininki.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi otti älytettävän kotiorjan. Mitä sinä otit?
Hyvä kysymys! 😂
Kuinka pitkään sun pitäis saada nukkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi otti älytettävän kotiorjan. Mitä sinä otit?
Hyvä kysymys! 😂
Täytyypä kysyäkin sitä häneltä, kunhan herää nyt sitten herää :)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään sun pitäis saada nukkua?
Ihan riittäisi, että vaikka edes yhdeksään joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi otti älytettävän kotiorjan. Mitä sinä otit?
Hyvä kysymys! 😂
Täytyypä kysyäkin sitä häneltä, kunhan herää nyt sitten herää :)
Sori, puhelin typottaa omiaan, mutta nyt lähden ulos aurinkoon ja tulen illalla vielä lukemaan hyviä ja hauskojakin kommenttejanne :)
Meillä mies on pitkäaikaistyötön. Lapset jo aikuisia. Mies herää joka aamu samaan aikaan kuin minä. Minä saatan nukkua viikonloppuisin pitempään. Joka aamu juodaan aamukahvit yhdessä.
Teillä miehen rytmi on myöhäisempi, koska hän nukkuu viikolla pitkään. Siksi ei ole mikään ihme, ettei hän jaksa herätä viikonloppuisin. Jos alkaisitte kumpikin herätä viikolla klo 7, niin arki pyörisi luonnostaan eri tavalla.
Miksi mies ei laita ruokaa? Nyt olisi juuri oikea aika muuttaa tapoja. Ei tee hyvää perheelle, jos mies on lapsen asemassa perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt yritän päästä miehesi pään sisään, niin luulen, ettei hän oikeasti ole tajunnut sinun heräävän töiden vuoksi arkena aikaisemmin. Hän luulee, että heräät luonnostaan aikaisin ja ihmettelee, miksi sinun pitää häntä viikonloppuisin alkaa kiusaamaan...
Voisit tosiaan miettiä tuota arkipäivien heräämistä ja jaatte lastenhoidon ja kotityöt siten, että ehdit hoitaa työsi ns. "virka-aikana"
Muuten saattaa mennä vielä lisää aikaa martyyrin kruunun kiillottamiseen...Tätä olen miettinyt olenko marttyyri vai en, mutta ainakin omasta mielestäni en marttyyri ole, koska kyse on kuitenkin vain yksinkertaisesta satunnaisesta pyynnöstä, että saisin edes joskus nukkua pitkään. Kuten sanottu, ei nuo arkitouhut mitenkään minua rassaa.
Miksi sitten vetoat univajeeseen, jos siitä ei ole kyse? Kyse on siitä, että haluaisit nukkua viikonloppuisin pitkään, kun mieskin saa. No ei siihen löydy vastausta täältä palstalta. Sinun pitää selittää asia miehellesi. Esimerkiksi nain: "Kyllä, herään viikolla kuudelta ja se uni riittää minulle ihan hyvin. Haluan kuitenkin viikonloppuaamuna olla sängyssä pitkään niin kuin muutkin ihmiset. Sovitaanko niin, että lauantaisin laitat kellon herättämään seitsemältä ja nouset päivystämään lastenhuoneen taakse, jotta minä voin olla peiton alla kymmeneen pitäen silmiäni kiinni. Sunnuntaisin saat nukkua pitkään niin kuin tähänkin asti. "
Aamu-unisen ei kannata lapsia tehdä. Siinä menee mielenterveys, kun joutuu väkisin elämään täysin luonnottomassa rytmissä. Ei ihmistä ole tehty heräämään ennen kahdeksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heität pihalle työttömän luuserin.
Tämä on paras ratkaisu. Miksi töitätekevän pitäisi katsella loisivaa äijää nurkissaan ja sille vielä ruokaakin valmistaa. Laiska mies voisi tehdä edes kotityöt ja lastenhoidon.
Aivan. Naisen rakkaus on aina ehdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sellainen mies ("mies"), joka lusmuili noista heräämisistä ihan aina. Lupaili joskus, että antaisi minun nukkua, mutta perui ne sitten johonkin typerään pikkusyyhyn vedoten (esim. lapsi itki aamulla, jonka takia hän ei mielestään saanut nukkua). Ei myöskään herännyt ilman pitkää ja vaativaa herättelyä, jonka jälkeen en minäkään saanut enää nukuttua. Kun nousin sitten, niin hän aloitti riidan aiheesta ja meni teatraalisesti ovet paukkuen itse takaisin nukkumaan, vaikka kello olisi ollut jo tyyliin kymmenen. Ennen kuin kukaan tulee sanomaan mitään miehen oletetuista rankoista töistä, niin minä elätin miestä eikä päinvastoin. Lopulta en jaksanut enää riidellä ja yrittää saada mitään reiluutta tähän, niin hän sitten hyvällä omalla tunnolla veteli sikeitä iltapäivään joka päivä, ihan sama vaikka minulla olisi esim. menoja, joihin pitää valmistautua, tai työjuttuja.
Jos tuo on jatkuva toimintamalli miehelläsi, niin nostaisin sinuna kytkintä. En ikinä enää katselisi sellaista laiskaa homepersettä talossani.
En tykkää kirjoitustyylistäsi, mutta faktapuolella olet oikeassa. Tietty tästä kirjoituksesta ei selviä mikä oli teidänvälinen tienausvastuu. Mutta jos mies nukkuu pitkälle iltapäivään, ehkä hän ei tuonut paljon leipää pöytään? Kaikkeahan pitää katsoa kokonaisuutena. Ihan turha naisena ulista, että mies ei herää siihen ja siihen aikaan, jos hän mahdollistaa kaiken elintason koko perheelle. Toisaalta huutista miehelle, joka ei tuo tätä kaikkea eikä sitten edes osallistu jälkikasvun hoitoon tai huomio puolison menoja.
Lisää tietoja pöytää peräisin kaikilta palstalaisilta niin ymmärretään mikä meininki.
Miten niin ei selviä? Luitko kirjoitusta loppuun asti?
Joo, en kirjoita kivasti eksästäni, mutta ei ole kyllä syytäkään. Minä maksoin yksin minun ja lapsen kaikki jutut ja hoidin lapsen yksin. Ex nukkui vain ja piereskeli työttömänä sohvalla, ei osallistunut edes vuokraan mutta vaati minua kustantamaan hänelle mukava elintaso.
Miksi ihmeessä heräät kuudelta arkisin ja valitat univajetta? Alat nukkumaan arkisin pidempään, ja kas kummaa, univajetta ei ole. Lapsi hoitoon, jos mies ei pysty hoitamaan ja työt teet suljetun oven takana.