Te Jumalaan, maailman kaikkeuden korkeimpiin voimiin tai vaikkapa kohtaloon uskovat.

No, jotkut vaan nyt ei saa lapsia. Jostain syystä Jumalan suunnitelmaan ei kuulu heidän kohdallaan lapset, ei sitä ihminen tiedä miksi.

Jumalat ovat ilkeitä, kun kiusaavat ihmisiä lapsettomuudella, sairauksilla ja muilla vitsauksilla.

Tätä juuri mietin, että miksi? Varsinkin, kun mitään muutakaan ei ole, tavallinen kiltti duunaripariskunta, jolla asiat hyvin ja kunnossa. Ei vaikuta olevan mitään ”korkeampaa” suunnitelmaa tai tehtävääkään. Jos ei lasketa yhteiskunnan nettomaksajana toimista, mikä tuskin on syy🤔

Mistä tää oletus oikein tulee, että tavisuskovalla ois vastaus jokaiseen tällaiseen kysymykseen? Omasta mielestäni olennainen osa uskoa on nimenomaan ymmärtää, että ei tässä itse olla mitään jumalia. Kaikki Jumalan asiat ei välttämättä avaudu ihmiselle eikä niitä ymmärrä, mutta ei kaikkea varmaan tarvitsekaan.

T. Uskova

Minua kiinnostaa siis miten uskovaiset tai jonkin elämänkatsomuksen omaavat selittävät lapsettomuuden. Onko se esimerkiksi rangaistus?

Ei se ole mikään rangaistus. Kaikki vaan ei saa elämässä niitä asioita, joita haluaisi. Ei vaikka olisi kuinka kunnollinen ja toiminut kaikessa oikein. Syyn siihen tietää vaan Jumala, ei uskovaiset.

Kuinka usko voi lapsettomuudessa lohduttaakaan? Korkeampi voima joka voisi helpottaa ihmisen tuskaa, mutta valitsee olla tekemättä niin?

Eli selitys on, että Jumala tietää syyn, mutta ihmisen asia ei ole sitä tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jotkut vaan nyt ei saa lapsia. Jostain syystä Jumalan suunnitelmaan ei kuulu heidän kohdallaan lapset, ei sitä ihminen tiedä miksi.

Ja joskus Jumalan suunnitelmana on antaa pikkulapsen kuolla leijonan syömänä tai tulla ammutuksi. 

On se Jumala vekkuli kaveri. 

Ikävä tuottaa pettymys, mutta et keksinyt tätä näppäryyttä ihan itse, teodikean ongelma on uskoville hyvin tuttu.

Se on osa sielun omaa suunnitelmaa.

Sielu ennen jälleen syntymää suunnittelee ne asiat jotka pitää oppia seuraavassa elämässä. Lapsettomuus on yksi niistä. Me olemme täällä kehittymässä kehon kautta.

Olen spirituaalinen ja uskon, että ihminen syntyy uudelleen useamman kerran ja jokaisessa elämässä sielu kasvaa ja ihmisen on tarkoitus käydä lävitse ja oppia jotain erilaista jokaisessa elämässä. Esim. tässä elämässä voit joutua kokemaan lapsettomuuden, mutta seuraavassa elämässä sinulla taas tulee olemaan lapsia. 

Tuotakin olen näkökulmaa olen miettinyt, siis osa sielun omaa suunnitelmaa. Tämän näkemyksen mukaan kaksi sielua on siis valinnut itse ja tietoisesti vuosikausien tuskan ja surun? Onko se kuitenkin silloin rangaistus? Vaikka itse määritelty ja päätetty olisikin?🤔

Vierailija kirjoitti:

Eli selitys on, että Jumala tietää syyn, mutta ihmisen asia ei ole sitä tietää?

Näin minä ainakin asian ajattelen. Eihän se toki hirveästi lohduta...

Vierailija kirjoitti:

Tuotakin olen näkökulmaa olen miettinyt, siis osa sielun omaa suunnitelmaa. Tämän näkemyksen mukaan kaksi sielua on siis valinnut itse ja tietoisesti vuosikausien tuskan ja surun? Onko se kuitenkin silloin rangaistus? Vaikka itse määritelty ja päätetty olisikin?🤔

Mistä sinä ajattelet sen olevan rangaistus?

Sielun suunnitelma ei elämän aikana voi muuttua? Se on mitä se on? Entä jos se katkeroittaa tai alkoholisoi ihmisen tai muuten turmelee elämän, kuinka sellainen kehittää ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotakin olen näkökulmaa olen miettinyt, siis osa sielun omaa suunnitelmaa. Tämän näkemyksen mukaan kaksi sielua on siis valinnut itse ja tietoisesti vuosikausien tuskan ja surun? Onko se kuitenkin silloin rangaistus? Vaikka itse määritelty ja päätetty olisikin?🤔

Mistä sinä ajattelet sen olevan rangaistus?

Olen miettinyt asiaa paljon (vuosia) ja tullut siihen lopputulemaan, että rangaistus käy ”järkeen”.

Ei ole olemassa mitään Jumalaa. Ihminen on keksinyt vuosituhansien ajan erilaisia pakokeinoja kuoleman välttämiseksi. Eri kulttuurien "jumalat" palvelevat ensi sijassa tätä päämäärää. Toissijaisesti uskonnot ovat kehittyessään valjastettu kulloisenkin vallanpitäjän vasalliksi.

Ei ole Jumalaa ja jokainen meistä kuolee, lopullisesti ja iankaikkisesti. Ehkä koronaan, todennäköisemmin vanhuuteen länsimaissa. Tai viinaan, yksinäisyyteen tai auton alle. Mutta taivasta tai helvettiä ei ole, ne ovat fabulointeja, joilla pidetään ihmiset tottelevaisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotakin olen näkökulmaa olen miettinyt, siis osa sielun omaa suunnitelmaa. Tämän näkemyksen mukaan kaksi sielua on siis valinnut itse ja tietoisesti vuosikausien tuskan ja surun? Onko se kuitenkin silloin rangaistus? Vaikka itse määritelty ja päätetty olisikin?🤔

Mistä sinä ajattelet sen olevan rangaistus?

Olen miettinyt asiaa paljon (vuosia) ja tullut siihen lopputulemaan, että rangaistus käy ”järkeen”.

Rangaistus taitaa olla ihmismielen juttuja. Sielulle on olemassa vain erilaisia kokemuksia ja kokemusten tasapaino. Murhaa - murhattu, köyhä - rikas, koditon - rikas yltäkylläisyydessä elävä julkkis...

Jumalaa ei ole... Tämä on todennäköisin vaihtoehto, mutta minua kiinnosta se kuinka asiaa selittävät he joilla on jokin vakaumus.