Syömishäiriö, miten te vanhemmat jaksatte?

Meidän tyttärellä on syömishäiriöoireilua ollut jo useamman vuoden ja myös keskivaikea masennus on todettu. Ollaan rampattu siellä jä täällä, perheneuvolassa, lastenpsykalla, nuorisopsykalla, koulukuraattorilla, terkkarilla, psykiatrisella sairaanhoitajalla, ravitsemusterapeutilla, meillä on sossun asiakkuus (tai siis nuorella on) ja lisäksi tyttärellä on tukihenkilö. Mitkään tukitoimet eivät ole auttaneet ja tytär kieltää koko ongelman olemassaolon.

Kysynkin teiltä vanhemmilta, joiden lapsella on tai on ollut syömishäiriö, että miten te olette jaksaneet? Itse alan olemaan todella ahdistunut, hyvää tarkoittavat neuvot vain ahdistavat, päässä ei pyöri mikään muu kuin se, että mitä lapsi söisi tai mahdollisesti suostuisi syömään. Ollaan kohta laitoksessa koko sakki. Toivon vastauksia vain saman kokeneilta.