Lue keskustelun säännöt.
Olen niin kateellinen, etten halua edes kavereita
23.05.2020 |
Lisäksi uskon ihmisistä lähtökohtaisesti pahaa. Parisuhteita minulla on ollut ja ne ovatkin ainoita ihmissuhteita, jotka olen itse luonut. Toki lapsuudessa minulla oli kavereita, mutta huomasin jo silloin kadehtivani heitä milloin mistäkin.
Pelkäisin myös, että jos minulla olisi kavereita, niin he yrittäisivät iskeä mieheni itselleen. Tai pelkäisin että mieheni ihastuisi heihin.
Nyt aikuisiällä en halua tutustua muihin naisiin enkä luoda heidän kanssaan ystävyyssuhteita, koska pelkään että alan kadehtia heitä. Voin olla kateellinen ulkonäöstä, menestyksestä, älystä, parisuhteista, vaatekappaleista, ihan mistä vaan.
Tunnen olevani luotaantyöntävä ja huono ihminen, kun olen tällainen. Siksi olen mieluummin yksin, jotta en satuttaisi itseäni tai toisia. Olen todella ilkeä puolustaessani omaa egoani. En pidä siitä.
Osaan käyttäytyä vieraiden ihmisten kanssa "normaalisti", mutta mitä läheisemmäksi toisen ihmisen kanssa tulen, sitä vähemmän osaan enää käyttäytyä. Minusta tulee muiden sanojen mukaan "sairas" tai "hirviö".
En usko sisimmässäni olevani paha, sillä en vahingoita ketään fyysisesti. Henkisesti olen vahingoittanut niitä ihmisiä, joiden kanssa olen ollut kaikkein läheisimmissä suhteissa, eli mm. äitiäni ja seurustelukumppaneitani. Kadun aina jälkeenpäin ilkeitä sanojani. Sanon ilkeästi vain, jos koen toisen ihmisen loukanneen minua, vaikka ei olisi halunnut loukata. Otan herkästi loukkauksena ihmisten sanomiset.
Joudun esittämään usein "normaalia" uusien/vieraiden ihmisten kanssa. Tästä syystä minuun ihastutaan aluksi, mutta loppujen lopuksi ihmisten tutustuessa minuun uskallan näyttää todellisen minäni heille, ja he alkavat pitää minua kummallisena, sairaana ja ilkeänä.
Haluaisin vain olla normaali ihminen. Mikä minulla on? Miksi käyttäydyn näin.
Kommentit (16)
Veikkaan ettet ole päässyt vielä siitä yli, kun äitisi lahjoitti heppalehtesi serkullesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonallisuushäiriö? Jos hakeudut psykiatrille, saat kuulla mikä sua vaivaa, suosittelen.
Jotkut pöhköt uskovat tuota aidoksi. Tässä on manipulointi-isku käynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan ettet ole päässyt vielä siitä yli, kun äitisi lahjoitti heppalehtesi serkullesi.
Itse et ilmeisesti ole jostain tuollaisesta päässyt ylitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et hanki miespuolisia kavereita, jos naiset rassaavat sinua? Problem solved. Turhaa vääntää jostain tyhjänpäiväisestä epäongelmasta. Ja muutenkin uskoisin, että aloitus on provo.
Mua ei edes kiinnosta yleisesti ottaen naisten seura. Viihdyn kaverina miesten kanssa paremmin. Eikä se ole mikään ongelma. Muuten olen kiltti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne, jotka epäilevät minua trolliksi voivat jatkaa niiden keskusteluiden seuraamista, jotka eivät tunnu trolleilta. V#ttuilunne ei hyödytä teitä eikä myöskään minua.
Ap
Ihanaa että uskallat myöntää tuon itsellesi, se on jo suunta kohti parempaa. Sisimmältäsi olet hyvä ihminen kun jo lähtökohtaisesti ymmärrät satuttavasi läheisiäsi. Ehkä jonkinlainen terapia ja itsetuntemuksen ja omien käyttäytymismallien tunnistaminen ja korjaaminen voisi tehdä sinulle hyvää❤.
Ihmisenä olemiseen kuuluu kaikenlaisia, negatiivisiakin tunteita. Mutta tunteet ovat aina tunteita, ohikiitäviä ja niistä voit tietoisesti opetella päästämään irti ja korvata ne jollakin myönteisemmällä tunteella. Älä siis ole tunteidesi renki vaan isäntä.
Tälläista tunnekasvatusta toivoisi olevan jo peruskoulussa. Niin monella on vaikeuksia käsitellä omia tunteitaan ja niitä on joskus vaikeakin ymmärtää mistä ne kumpuavat pohjimmiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen sinulle sydänchakran hoitamista ja avaamista. Nämä ongelmat liittyvät vahvasti siihen. Esim. ruusukvartsinen riipus sydämen päällä auttaisi sinua ja meditointi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hanki miespuolisia kavereita, jos naiset rassaavat sinua? Problem solved. Turhaa vääntää jostain tyhjänpäiväisestä epäongelmasta. Ja muutenkin uskoisin, että aloitus on provo.
No en tiedä, tunnista noita piirteitä itsessänikin.
Onneksi tiedostan asian ja pystyn tekemään sille jotain. Itselläni noi johtuu siitä, että jostain syystä pelkään ihan hulluna sitä, etten kelpaa, jos en ole yhtä kaunis, älykäs, hyvä jne. kuin se toinen ihminen ja defenssit pamahtaa päälle.
Pikkuhiljaa olen opetellut luottamaan siihen, että ihmiset/ystävät hengaa mun kanssa siksi, että haluavat hengata mun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että uskallat myöntää tuon itsellesi, se on jo suunta kohti parempaa. Sisimmältäsi olet hyvä ihminen kun jo lähtökohtaisesti ymmärrät satuttavasi läheisiäsi. Ehkä jonkinlainen terapia ja itsetuntemuksen ja omien käyttäytymismallien tunnistaminen ja korjaaminen voisi tehdä sinulle hyvää❤.
Ihmisenä olemiseen kuuluu kaikenlaisia, negatiivisiakin tunteita. Mutta tunteet ovat aina tunteita, ohikiitäviä ja niistä voit tietoisesti opetella päästämään irti ja korvata ne jollakin myönteisemmällä tunteella. Älä siis ole tunteidesi renki vaan isäntä.
Tälläista tunnekasvatusta toivoisi olevan jo peruskoulussa. Niin monella on vaikeuksia käsitellä omia tunteitaan ja niitä on joskus vaikeakin ymmärtää mistä ne kumpuavat pohjimmiltaan.
Kiitos sydämellisestä kommentistasi. Kaltaisiasi ihmisiä tarvittaisiin tähän maailmaan enemmän.
Olen aina ollut liian kriittinen itseäni kohtaan ja siitä syystä olen jättänyt tekemättä asioita, joissa en kuitenkaan olisi tarpeeksi hyvä. Liian usein olen ajatellut, ettei minun olisi pitänyt syntyäkään.
Ap
Ainoa asia mikä oikeasti auttaisi ja on auttanut minua on se, että saan ymmärrystä muilta ihmisiltä. Mitä hyökkäävämmin, paheksuvammin ja tuomitsevammin minuun suhtaudutaan, sitä pahemmin oireilen. Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi toisen ollessa väsynyt sitä ymmärrystä on hänen vaikea antaa, mutta silloin kun toisella on "hyvä hetki", niin olisi todella helpottavaa saada kuulla, että on ihan ok olla sellainen kuin olen.
Minä itse olen aina ymmärtänyt ja halunnut ymmärtää erilaisuutta ja olenkin puolustanut heikompia, kun he ovat joutuneet alakynteen milloin missäkin tilanteissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liiallinen ankaruus itseään ja muita kohtaan tekee elämästä kyllä raskasta. Olisi hyvä opetella sellaista leikkimielisyyttä ja sisäisen lapsen iloa olemassaolosta ja elämän positiivisista asioiata, muuten elämä käy turhan raskaaksi. Ihailla vaikka lintuja ja kevään puhkeamista kukissa ja silmuissa. Ja välillä nauraa itsellensä. Elämän ei tarvitsisi olla mieletöntä suorittamista päivästä toiseen.
Kuitenkin olemme täällä vieraina, Äiti Maan sylissä, kokemassa oman olemassaolomme tarinaa.
Olet trolli.