Olenko siis tyhmä kun ihan aidosti nautin parisuhteesta ja toisten paasaamisesta? Sinkkuuta mielestäni jopa ihannoidaan.
En ollut tietoisesti etsinyt parisuhdetta vuosiin ja nautinkin yksin olemisesta aika pitkälle.
Viimeksi kun olin sinkku niin elämäni oli oikein mukavaa ja nautin todella paljon mahdollisuuksistani elämässä työn saralla sekä oman terveyteni sekä itseni kehittämisestä yleisesti.
Ei siis sinänsä valitettavaa ja ymmärrän tietysti, että elämä on omalla tavallaan helpompaa.
Tuntuu kuitenkin, että jopa vielä enemmän nautin parisuhdearjesta kun voin sekä kehittää itseäni, että myöskin antaa toisille hyvää siinä sivussa.
Rakastan tehdä ruokaa, siivota yms muutenkin kuin omaksi ilokseni.
On ihana tuottaa toisille mielihyvää ja arvostaa arkea sekä toista silloin kun se on molemminpuolista.
Sinkkuna esimerkiksi en jaksanut vaivautua ja panostaa esimerkiksi kotitöihin ja ruoanlaittoon niin usein koska ei ollut "pakko". :D Ero on nyt, että teen kaiken tämän omasta halustani ja puhtaasta välittämisestä kanssaihmisiä kohtaan.
Tuntuu vaan, että nykyään suhteet lokeroidaan läheisriippuvainen ongelmaksi tai muuten vain kykenettömyyteen pärjätä itsenäisesti.
Se ärsyttää, sillä mielestäni on jopa aika surullista, että pitäisi aina vain pärjätä itsekseen ja todistaa olevansa kykenevä hallitsemaan elämäänsä itsenäisesti.
Mietin vain, miksi se on jopa nykyään hyväksyttävämpää kuin olla parisuhteessa "orjuuttamassa" itseään niin kuin moni tuntuu ajattelevan.
Pitkään sinkkuna myös kaipasin usein jonkinlaista omaa heimoa.
Itselleni on ainakin luontaista toimia yhdessä ja luoda yhteisöllisyyttä arjessa ja jakaa sydämestään hyvää ympärilleen.
Mielestäni se on osa inhimillisyyteen perustuvaa tarvetta olla avuksi ja saada sitä, pitää huolta perheestään jne.
En väitä, ettei se sinkkunakaan onnistuisi mutta tuntuu, että olemme menossa väärään suuntaan.
Tarkoitan tosiaan nyt siitä jatkuvasta itsenäisyyden painottamisesta ja pelon luomisesta yhteiselon suhteen.
Toki, jos kyseessä on selvästi toimimaton suhde niin onkin hyvä pyrkiä pois sellaista mutta ylipäätänsä ei oikein jakseta edes yrittää kun jo heti ensimmäisien ongelmien ilmetessä pelätään, että se ihminen riistää ja vie oman itsenäisyyden.
Olen omaksi onnekseni kuitenkin huomannut, että ongelmat myös johtavat sekä itsensä kasvuun, niin myös toisen joka taas tuo rikkautta ja rakkautta elämään.
Symbioosi on mahtava juttu.
Harmittaa, että nykyään se on tosiaankin enemmän säälittävää/moitittavaa kun ei laita itseään elämässä ensimmäisenä tärkeysjärjestykseen suunnilleen joka ikinen hetki.
Tuntuuko toisista tältä?
Kommentit (46)
Et kertonut mitä itse saat suhteelta vai onko tuo työnteko hinta sille, että sait heimon.
Onpa iso olkiukko. Etkö saa perheeltäsi riittävästi kiitosta, kun pitää tulla hakemaan sitä tuntemattomilta?
Ymmärrän mitä tarkoitat.
Suomessa tuntuu nykyään olevan suorastaan häpeä, jos naispuolinen ihminen nauttii muiden passaamisesta. Minä nautin siitä täysin rinnoin, olen aina nauttinut. Rakastan myös ostaa lahjoja perheelleni, ne ilahtuneet ilmeet ja reaktiot ovat niin parasta. :) Olen ollut parisuhteessa saman miehen kanssa pian 20 vuotta, ja aina vaan nautin tästä puuhasta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän mitä tarkoitat.
Suomessa tuntuu nykyään olevan suorastaan häpeä, jos naispuolinen ihminen nauttii muiden passaamisesta. Minä nautin siitä täysin rinnoin, olen aina nauttinut. Rakastan myös ostaa lahjoja perheelleni, ne ilahtuneet ilmeet ja reaktiot ovat niin parasta. :) Olen ollut parisuhteessa saman miehen kanssa pian 20 vuotta, ja aina vaan nautin tästä puuhasta.
Ai niin ja en jaksa minäkään kokata, siivota ym. vain itselleni. Mutta jos syömässä on yksikin perheenjäsen, yhtäkkiä alankin touhottaa keittiössä! ;)
Miten joku voi nauttia toisten paasaamisesta? Itse en jaksaisi pitkään kuunnella.
Jos se tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta niin ehkä se on silloin sinun juttusi. Anna mennä kuuntele itseäsi ja luota/usko itseesi. Ei sillä ole väliä mitä muut ajattelevat/sanovat. Kyseessä on sinun oma elämäsi, vain sinä itse voit tietää mikä on sinun "elämäsi". Elämä on aika lyhyt...
Ei tunnu. En välittänyt siivoamisesta ja kokkaamisesta sinkkuna, enkä pidä siitä nyt parisuhteessakaan. Nyt täällä lattialla vain lojuu kahden ihmisen sukat ja altaassa on kahden ihmisen tiskit. Tykkään kyllä osoittaa välittämistä muilla tavoin. Parasta parisuhteessa on mielestäni se, että kotona on aina kivaa seuraa ja hyvää seksiä on säännöllisesti saatavilla. Passaamaan minusta ei ole, mies on se joka enemmän passaa ja tarjoutuu hieromaan yms.
Tuo "heimo" minulla oli jo ennen miestä. Nyt siinä vain on yksi henkilö lisää, mikä on tietenkin ihanaa. Mutta en tahdo rakentaa koko sosiaalisuuttani yhden ihmisen varaan. Meillä molemmilla on elämässä myös äärettömän tärkeitä ystäviä. Jos tulisi ero niin en koe että jäisin yksin tai ilman yhteisöä.
Kyllä se alkuhuuma AP sullakin hyytyy, kun tajuat että mies käyttää vaan kiltteyttäsi hyväksi ja nauraa partaansa matkalla huor*nsa luo.
En koe kyllä näin. Enemmänkin vihjaillaan, että sinkkuna oleminen ei ole normaalia ja kyllä pitäisi joku ottaa. Ihan niinkuin se nyt onnistuisi tuosta vaan.
M37
Ap todellakin paasaa, aivan loputtomiin.
Toihan on kivaa niin kauan kunnes mies alkaa pitää sinua itsestäänselvyytenä. Seksi kuihtuu, keskustelut muuttuvat arkiasioista kommunikoimiseksi ja kun saat rintasyövän, huomaat ettei kukaan hoivaa sinua vaan passaamista odotetaan edelleen.
En nauti passaamisesta enkä passaa aikuisia. Puoliso tekee meillä kotitöitä ja lastenhoitoa enemmän kuin minä, tosin teen keskimäärin pidempää työpäivääkin. Mutta pidän kyllä parisuhde- ja perhe-elämästä paljon enemmän kuin sinkkuelämästä. Tosin en ole omassa kaveripiirissä huomannut mitään tuollaista sinkkuuden ihannoimista. Lähes kaikki on parisuhteessa, ja ne jotka eivät ole haluaisivat löytää sen jonkun. Näin se oli itselläkin pitkinä sinkkuvuosina.
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu. En välittänyt siivoamisesta ja kokkaamisesta sinkkuna, enkä pidä siitä nyt parisuhteessakaan. Nyt täällä lattialla vain lojuu kahden ihmisen sukat ja altaassa on kahden ihmisen tiskit. Tykkään kyllä osoittaa välittämistä muilla tavoin. Parasta parisuhteessa on mielestäni se, että kotona on aina kivaa seuraa ja hyvää seksiä on säännöllisesti saatavilla. Passaamaan minusta ei ole, mies on se joka enemmän passaa ja tarjoutuu hieromaan yms.
Tuo "heimo" minulla oli jo ennen miestä. Nyt siinä vain on yksi henkilö lisää, mikä on tietenkin ihanaa. Mutta en tahdo rakentaa koko sosiaalisuuttani yhden ihmisen varaan. Meillä molemmilla on elämässä myös äärettömän tärkeitä ystäviä. Jos tulisi ero niin en koe että jäisin yksin tai ilman yhteisöä.
Passaamiseen puuttumatta; enpä kyllä todellakaan haluaisi olla kumppanisi näillä kriteereillä. Miten pinnallista!
”Parasta parisuhteessa on mielestäni se, että kotona on aina kivaa seuraa ja hyvää seksiä on säännöllisesti saatavilla.”
Eikait siinä muuta kun että tuossa on vaarana se, että teet hyysäämisestä elämäntehtävän. Sit kun jää yksin niin niin tuntuu, että koko elämältä on hävinnyt tarkoitus eikä osaa enää olla. Ja varsinkin jos suhde on ollut yksipuolista passaamista niin helposti katkeroituu, koska sitä ei arvostettukaan eikä sulle jäänyt itselle käteen yhtään mitään.
Kunhan muistat pitää huolta ja rakastaa myös itseäsi ja saat itsekin hyvää ja kaunista kohtelua.
Minä tykkään passata miestäni, mutta hänkin kyllä hemmottelee vastavuoroisesti minua.
Kun tekee yksin kaiken, niin ajan myötä toinen tottuu siihen niin, että ei enää osaa eikä halua tehdä mitään. Lasten ollessa pieniä hommat piti tehdä ajallaan, joten siinä ei voinut odottaa milloin toista huvittaisi. Meillä on jo lapset muuttaneet pois kotoa enkä vapaaehtoisesti tekisi enää yhtään mitään. Mies jo äsken kyseli, että mitä me tänään syödään ja leivonko sitä pullaa, kun olin aiemmin niin puhunut. Passaaminen on hauskaa niin kauan, kun se on vapaaehtoista. Ilo häviää, kun siitä tulee velvollisuus.
Japanissa naisen roolina on tehdä kaikki kotityöt, hoitaa lapsi yksin ja kokata maistuvaa ruokaa alusta loppuun joka ikinen päivä, arki tai juhla, kolmesti päivässä. Ruokaostoksilla käydään usein päivittäin, jotta ruoka on varmasti niin tuoretta kuin voi olla. Naisen tehtävänä on huolehtia myös lasten ja miehen vaatteiden huollosta pesuineen, tärkkäyksineen ja kiillotuksineen. Jos miehen kengissä on huono kiilto, syy on hänen vaimonsa. Jos kotona on sotkuista, vika on vaimon. Jne. Hyvä vaimo pitää aina jääkaapissa pari pulloa miehen lempiolutta ja on ruoan sekä kylvyn kanssa valmiina, kun tämä tulee töistä kotiin. Näin siis myös rakkausavioliitoissa, ei vain järjestetyissä.
Kun tätä taustaa vasten miettii tätäkin keskustelua, tuntuu hassulta miten moni suomalainen nainen kokee epäluonnolliseksi sen, että joku haluaa passata puolisoaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se alkuhuuma AP sullakin hyytyy, kun tajuat että mies käyttää vaan kiltteyttäsi hyväksi ja nauraa partaansa matkalla huor*nsa luo.
On niitä terveitäkin miehiä. Täällä se ei vaan korostu. Onnellisilla on muuta tekemistä kuin kirjoitella vauva av:lle.
Jokainen katsokoon peiliin ja miettiköön, millaista maailmaa on rakentamassa. Jos näkee kaikki muut huijareina ja valehtelijoina, saattaakin olla sitä (myös) itse.
Parisuhdelaatu on sitä että kumpikin arvostaa luottamusta eikä halua pettää sitä. Näitäkin ihmisiä on olemassa, enkä usko että ne tulevat koskaan täysin katoamaan. Miksi ihmiset sitten mieluummin valitsevat valheissa elämisen, sitä en tiedä. Eihän se tee elämästä edes helpompaa.
Sinkkuutta* otsikko.
Ap