Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko siis tyhmä kun ihan aidosti nautin parisuhteesta ja toisten paasaamisesta? Sinkkuuta mielestäni jopa ihannoidaan.
21.05.2020 |
En ollut tietoisesti etsinyt parisuhdetta vuosiin ja nautinkin yksin olemisesta aika pitkälle.
Viimeksi kun olin sinkku niin elämäni oli oikein mukavaa ja nautin todella paljon mahdollisuuksistani elämässä työn saralla sekä oman terveyteni sekä itseni kehittämisestä yleisesti.
Ei siis sinänsä valitettavaa ja ymmärrän tietysti, että elämä on omalla tavallaan helpompaa.
Tuntuu kuitenkin, että jopa vielä enemmän nautin parisuhdearjesta kun voin sekä kehittää itseäni, että myöskin antaa toisille hyvää siinä sivussa.
Rakastan tehdä ruokaa, siivota yms muutenkin kuin omaksi ilokseni.
On ihana tuottaa toisille mielihyvää ja arvostaa arkea sekä toista silloin kun se on molemminpuolista.
Sinkkuna esimerkiksi en jaksanut vaivautua ja panostaa esimerkiksi kotitöihin ja ruoanlaittoon niin usein koska ei ollut "pakko". :D Ero on nyt, että teen kaiken tämän omasta halustani ja puhtaasta välittämisestä kanssaihmisiä kohtaan.
Tuntuu vaan, että nykyään suhteet lokeroidaan läheisriippuvainen ongelmaksi tai muuten vain kykenettömyyteen pärjätä itsenäisesti.
Se ärsyttää, sillä mielestäni on jopa aika surullista, että pitäisi aina vain pärjätä itsekseen ja todistaa olevansa kykenevä hallitsemaan elämäänsä itsenäisesti.
Mietin vain, miksi se on jopa nykyään hyväksyttävämpää kuin olla parisuhteessa "orjuuttamassa" itseään niin kuin moni tuntuu ajattelevan.
Pitkään sinkkuna myös kaipasin usein jonkinlaista omaa heimoa.
Itselleni on ainakin luontaista toimia yhdessä ja luoda yhteisöllisyyttä arjessa ja jakaa sydämestään hyvää ympärilleen.
Mielestäni se on osa inhimillisyyteen perustuvaa tarvetta olla avuksi ja saada sitä, pitää huolta perheestään jne.
En väitä, ettei se sinkkunakaan onnistuisi mutta tuntuu, että olemme menossa väärään suuntaan.
Tarkoitan tosiaan nyt siitä jatkuvasta itsenäisyyden painottamisesta ja pelon luomisesta yhteiselon suhteen.
Toki, jos kyseessä on selvästi toimimaton suhde niin onkin hyvä pyrkiä pois sellaista mutta ylipäätänsä ei oikein jakseta edes yrittää kun jo heti ensimmäisien ongelmien ilmetessä pelätään, että se ihminen riistää ja vie oman itsenäisyyden.
Olen omaksi onnekseni kuitenkin huomannut, että ongelmat myös johtavat sekä itsensä kasvuun, niin myös toisen joka taas tuo rikkautta ja rakkautta elämään.
Symbioosi on mahtava juttu.
Harmittaa, että nykyään se on tosiaankin enemmän säälittävää/moitittavaa kun ei laita itseään elämässä ensimmäisenä tärkeysjärjestykseen suunnilleen joka ikinen hetki.
Tuntuuko toisista tältä?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Japanissa naisen roolina on tehdä kaikki kotityöt, hoitaa lapsi yksin ja kokata maistuvaa ruokaa alusta loppuun joka ikinen päivä, arki tai juhla, kolmesti päivässä. Ruokaostoksilla käydään usein päivittäin, jotta ruoka on varmasti niin tuoretta kuin voi olla. Naisen tehtävänä on huolehtia myös lasten ja miehen vaatteiden huollosta pesuineen, tärkkäyksineen ja kiillotuksineen. Jos miehen kengissä on huono kiilto, syy on hänen vaimonsa. Jos kotona on sotkuista, vika on vaimon. Jne. Hyvä vaimo pitää aina jääkaapissa pari pulloa miehen lempiolutta ja on ruoan sekä kylvyn kanssa valmiina, kun tämä tulee töistä kotiin. Näin siis myös rakkausavioliitoissa, ei vain järjestetyissä.
Kun tätä taustaa vasten miettii tätäkin keskustelua, tuntuu hassulta miten moni suomalainen nainen kokee epäluonnolliseksi sen, että joku haluaa passata puolisoaan. :)
Jos passaaminen on vapaaehtoista toisen hemmottelua ja toinen vastaa siihen aidon ilahtuneena ja kiitollisena, tuohan on ihanaa. Se että toisen rolli on passata toista oman elämänsä kustannuksella on kokonaan toinen juttu. Miksi naisen pitäisi haluta olla miehensä palvelija? Miksi mies saisi niin suurta mielihyvää siitä, että nainen hyörii vain hänen tarpeidensa ympärillä?
Eihän tuo ihan terveeltä kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä tuon sun jutun alkupuolen kanssa. En ole samaa mieltä siitä että erotaan liian helposti enkä siitä että sinkkuus olisi jotenkin itsensä asettamista ensimmäiseksi.
Itse koen olevani parhaimmillani parisuhteessa, koska olen sosiaalinen ja saan energiaa muista ihmisistä ympärilläni. Sinkkuna piti joka ilta juosta jossakin menoissa ja bileissä vaikka minulla onkin sosiaalinen työ. Menin yksin kahviloihin ja ravintoloihin että kokisin olevani yhteydessä muihin ihmisiin. Kun tapasin puolisoni, elämäni rauhoittui. Edelleen näen ystäviä ja harrastan, mutta minulla ei ole tarvetta täyttää kalenteria jokailtaisilla menoilla, koska saan sosiaalisen tarpeen tyydytetyksi kotona. Eikä tulisi siivottua ja laitettua ruokaa näin ahkerasti jos ei olisi se toinen siinä. Mutta en passaa. Meillä kaikki tehdään 50/50, koska olen ihan tarpeeksi monta sukupolvea nähnyt, joissa nainen on hermoraunio kaiken sen "passaamisen" alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Japanissa naisen roolina on tehdä kaikki kotityöt, hoitaa lapsi yksin ja kokata maistuvaa ruokaa alusta loppuun joka ikinen päivä, arki tai juhla, kolmesti päivässä. Ruokaostoksilla käydään usein päivittäin, jotta ruoka on varmasti niin tuoretta kuin voi olla. Naisen tehtävänä on huolehtia myös lasten ja miehen vaatteiden huollosta pesuineen, tärkkäyksineen ja kiillotuksineen. Jos miehen kengissä on huono kiilto, syy on hänen vaimonsa. Jos kotona on sotkuista, vika on vaimon. Jne. Hyvä vaimo pitää aina jääkaapissa pari pulloa miehen lempiolutta ja on ruoan sekä kylvyn kanssa valmiina, kun tämä tulee töistä kotiin. Näin siis myös rakkausavioliitoissa, ei vain järjestetyissä.
Kun tätä taustaa vasten miettii tätäkin keskustelua, tuntuu hassulta miten moni suomalainen nainen kokee epäluonnolliseksi sen, että joku haluaa passata puolisoaan. :)
Jos passaaminen on vapaaehtoista toisen hemmottelua ja toinen vastaa siihen aidon ilahtuneena ja kiitollisena, tuohan on ihanaa. Se että toisen rolli on passata toista oman elämänsä kustannuksella on kokonaan toinen juttu. Miksi naisen pitäisi haluta olla miehensä palvelija? Miksi mies saisi niin suurta mielihyvää siitä, että nainen hyörii vain hänen tarpeidensa ympärillä?
Eihän tuo ihan terveeltä kuulosta.
Ilmankos siellä Japaniassa voidaankin niin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Japanissa naisen roolina on tehdä kaikki kotityöt, hoitaa lapsi yksin ja kokata maistuvaa ruokaa alusta loppuun joka ikinen päivä, arki tai juhla, kolmesti päivässä. Ruokaostoksilla käydään usein päivittäin, jotta ruoka on varmasti niin tuoretta kuin voi olla. Naisen tehtävänä on huolehtia myös lasten ja miehen vaatteiden huollosta pesuineen, tärkkäyksineen ja kiillotuksineen. Jos miehen kengissä on huono kiilto, syy on hänen vaimonsa. Jos kotona on sotkuista, vika on vaimon. Jne. Hyvä vaimo pitää aina jääkaapissa pari pulloa miehen lempiolutta ja on ruoan sekä kylvyn kanssa valmiina, kun tämä tulee töistä kotiin. Näin siis myös rakkausavioliitoissa, ei vain järjestetyissä.
Kun tätä taustaa vasten miettii tätäkin keskustelua, tuntuu hassulta miten moni suomalainen nainen kokee epäluonnolliseksi sen, että joku haluaa passata puolisoaan. :)
Jos viime aikaisia lehtijuttuja on uskominen, niin tuo ei enää kelpaa nuorille naisille Japanissakaan. Enkä ihmettele yhtään, kyseessähän on palvelijana oleminen täysihoitoa vastaan. Itsellinen elämä itse rahoittaen ja omia valintoja tehden on tavoiteltava vaihtoehto tuohon perinteiseen rooliin verrattuna.
Miten muuten perinteisesti Japanissa, onko nainen saanut arvostusta vai onko mies sukuineen moittinut naista miehen rahoilla elämisestä? Suomessahan vastaavassa tilanteessa jopa naisen oma mies halveksii naista, kun tämä ei tienaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olet tyypillinen parisuhteessa oleva nainen. muut ns. sinkut vain valehtelevat tunteistaan tai eivät tiedä paremmasta. Naisella on perusluonnossa halu palvella itselle tärkeitä ihmisiä
mies52v
Ja miehillä on perusluonnossa antaa koko palkka vaimolleen, vaimo antaa sitten harkintansa mukaan miehelle bensarahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Japanissa naisen roolina on tehdä kaikki kotityöt, hoitaa lapsi yksin ja kokata maistuvaa ruokaa alusta loppuun joka ikinen päivä, arki tai juhla, kolmesti päivässä. Ruokaostoksilla käydään usein päivittäin, jotta ruoka on varmasti niin tuoretta kuin voi olla. Naisen tehtävänä on huolehtia myös lasten ja miehen vaatteiden huollosta pesuineen, tärkkäyksineen ja kiillotuksineen. Jos miehen kengissä on huono kiilto, syy on hänen vaimonsa. Jos kotona on sotkuista, vika on vaimon. Jne. Hyvä vaimo pitää aina jääkaapissa pari pulloa miehen lempiolutta ja on ruoan sekä kylvyn kanssa valmiina, kun tämä tulee töistä kotiin. Näin siis myös rakkausavioliitoissa, ei vain järjestetyissä.
Kun tätä taustaa vasten miettii tätäkin keskustelua, tuntuu hassulta miten moni suomalainen nainen kokee epäluonnolliseksi sen, että joku haluaa passata puolisoaan. :)
Japanilaiset naiset ei halua enää parisuhteeseen, sinkkuja on paljon. Naiset menevät naimisiin itsensä kanssa, ilman sulhasta siis. Vauvoja ei Japanissa synny.
Eipä ihme, kun itsellä nousi verenpaine pelkästään tuon lukemisesta.
Ehkä kirjoitin asiani niin, että sanomani ymmärtää helposti väärin.
Halusin enemmänkin tuoda esille ihan ihmisten perustukseen kuuluvaa tarvitsevuuden ja rakkauden tarvetta.
Jokainen meistä sitä kuitenkin tarvitsee, ihan jo kasvualustana siihen minkälaisia meistä tulee ja miten maailman koemme.
Heijastusta persoonaamme ja kykyymme kommunikoida, selvitä ja saada tarpeemme täytettyä, jotta elämä olisi hyvää.
Mielestäni siihen kuuluu myös ikävät tunteet, kuten turhautuminen, itsensä kasvaminen toisten kautta ja se kaikki tilapäinen kärsimys jota jokainen on saanut osakseen ihmissuhteissaan. Peiliin katsominenkin sattuu mutta on mahdollisuus taas kasvaa ja kehittyä. Tuntea itsensä.
Siksikin parisuhde(ja lähisuhteet) tuo paljon vaikka se myös viekin mutta lopulta se myös antaa enemmän kun voisi kuvitellakaan.
Lähinnä mietin pinnallisuutta.
Miksi me näemme niin mustavalkoisina asiat, miksi emme uskalla olla haavoittuvaisia ja yrittää luottaa elämään vaikka se välillä potkii ja saa kyllä elämän tuntumaan siltä, että yksin on helpompaa.
Tiedän sen kyllä, itse olen kulkenut todella kivuliaan polun jo lapsesta. Olin myös taipuvainen kyynisyyteen ja ääriajatteluun. Siinä välissä ei ollut mitään muuta kuin joko hyvä tai paha.
Loppuen lopuksi näen monissa asioissa monia puolia ja tiedän, että työskentelyllä itsensä ja muiden kanssa voi saavuttaa tilan, jolloin oikeasti elämä voi perustua myös muiden ympärille vilpittömästi, omasta halusta.
Rajat tietenkin jokaisella ja hiljalleen luottamus syntyy ja toimivaan suhteeseen päästään syvemmin kiinni, joka tuo luonnostaan elämään sitä onnea ja tarpeiden tyydyttämistä syvemmän yhteyden kautta.
En oikeastaan kritisoi elämää olimme sitten yksin tai useamman kanssa mutta minusta olemme vähän hukassa sen puolesta ettemme uskalla rakastaa tai tulla rakastetuksi oikeasti.
Elämässä on helppo kyynistyä mutta mielestäni tuo jatkuva itsenäisyyden tavoittelu ja ihannointi jatkuvaan oman edun tavoitteluun - etenkin pinnallisten asioiden puolesta on muodostunut jonkinlaiseksi defenssiksi yhteiskunnassa.
En kiellä, ettenkö nyt itse eläisi monien mielestä jossain oman mieleni uumenissa vääriä perusteita kertoen mutta tähän olen tullut ja tuntuu tosiaan, että olen rikas myös henkisesti kun voin olla ja elää yhdessä toisiakin auttaen ja rakkautta tuntien.
Niin ja mies tosiaan saattaa joskus lähteä noin vain tai pettää tms. niin kuin tässäkin ketjussa on manattu mutta en siltikään todellakaan katuisi asioita joita olen antanut ja saanut.
En tahdo kyynistyä ja sen jälkeen päättää, etten enää päästä ketään lähelleni ja elän vain itseäni varten.
Sitten tulee taas uudet kivut, kasvut ja opit.
Se vain kuuluu elämään.
En katuisi rakkautta koska se on vilpitöntä ja todella saanut aikaan paljonkin tässä perheessä.
Meni varmaan yli ymmärryksen mutta menköön. :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se alkuhuuma AP sullakin hyytyy, kun tajuat että mies käyttää vaan kiltteyttäsi hyväksi ja nauraa partaansa matkalla huor*nsa luo.
On niitä terveitäkin miehiä. Täällä se ei vaan korostu. Onnellisilla on muuta tekemistä kuin kirjoitella vauva av:lle.
Jokainen katsokoon peiliin ja miettiköön, millaista maailmaa on rakentamassa. Jos näkee kaikki muut huijareina ja valehtelijoina, saattaakin olla sitä (myös) itse.Parisuhdelaatu on sitä että kumpikin arvostaa luottamusta eikä halua pettää sitä. Näitäkin ihmisiä on olemassa, enkä usko että ne tulevat koskaan täysin katoamaan. Miksi ihmiset sitten mieluummin valitsevat valheissa elämisen, sitä en tiedä. Eihän se tee elämästä edes helpompaa.
Täällähän kaikkien miehet on narsisteja. :D
Minusta ap vaikuttaa tasapainoiselta ja elämäänsä tyytyväiseltä ihmiseltä. Ihminen joka on tyytyväinen elämäänsä sekä sinkkuna että parisuhteessa on siihen tyytyväinen todennäköisesti myös perhellisenä. Myös itsensä kehittäminen lisää tyytyväisyyttä ja onnellisuutta ja tuo elämään merkityksellisyyttä. Kyky tehdä asioita muiden eteen lisää myös onnellisuutta.
Ap kirjoittaa että passaaminen on molemminpuolista. Heillä ei kotitöitä kuitenkaan ilmeisestikään mitata viivottimella, saatika riidellä niistä. Veikkaan, että näissä "kaikki hommat millilleen tasan" suhteissa riidellään kotitöistä. Suomalaiset parithan ovat aika riitaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasit itse omaan kysymykseesi mainitsemalla että nautit tuosta _silloin kun se on molemminpuolista_. Se että olisi jokin suhde tarjolla ei tarkoita että tuo toteutuisi ja sinkkuutta ylistetään koska historian mittakaavassa on poikkeuksellista että voi valita ilman syyllistämistä olla menemättä suhteeseen josta ei nauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu. En välittänyt siivoamisesta ja kokkaamisesta sinkkuna, enkä pidä siitä nyt parisuhteessakaan. Nyt täällä lattialla vain lojuu kahden ihmisen sukat ja altaassa on kahden ihmisen tiskit. Tykkään kyllä osoittaa välittämistä muilla tavoin. Parasta parisuhteessa on mielestäni se, että kotona on aina kivaa seuraa ja hyvää seksiä on säännöllisesti saatavilla. Passaamaan minusta ei ole, mies on se joka enemmän passaa ja tarjoutuu hieromaan yms.
Tuo "heimo" minulla oli jo ennen miestä. Nyt siinä vain on yksi henkilö lisää, mikä on tietenkin ihanaa. Mutta en tahdo rakentaa koko sosiaalisuuttani yhden ihmisen varaan. Meillä molemmilla on elämässä myös äärettömän tärkeitä ystäviä. Jos tulisi ero niin en koe että jäisin yksin tai ilman yhteisöä.
Passaamiseen puuttumatta; enpä kyllä todellakaan haluaisi olla kumppanisi näillä kriteereillä. Miten pinnallista!
”Parasta parisuhteessa on mielestäni se, että kotona on aina kivaa seuraa ja hyvää seksiä on säännöllisesti saatavilla.”
Enkä minä haluaisi olla sinun kumppanisi. Siksipä on hyvä ettei meistä kummankaan tarvitse! :)
En kyllä ihan ymmärtänyt miksi nuo syyt olivat mielestäsi pinnallisia? Nautin oman mieheni seurasta ja meidän seksielämästä ja se on huono juttu koska...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelle sinä ap oikein paasaat?
Näin ilmoitat otsikossa. Ja mitä se paasaaminen sisältää, haukutko vai neuvotko ja mitä teet kumppanillesi silloin, kun paasaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Japanissa naisen roolina on tehdä kaikki kotityöt, hoitaa lapsi yksin ja kokata maistuvaa ruokaa alusta loppuun joka ikinen päivä, arki tai juhla, kolmesti päivässä. Ruokaostoksilla käydään usein päivittäin, jotta ruoka on varmasti niin tuoretta kuin voi olla. Naisen tehtävänä on huolehtia myös lasten ja miehen vaatteiden huollosta pesuineen, tärkkäyksineen ja kiillotuksineen. Jos miehen kengissä on huono kiilto, syy on hänen vaimonsa. Jos kotona on sotkuista, vika on vaimon. Jne. Hyvä vaimo pitää aina jääkaapissa pari pulloa miehen lempiolutta ja on ruoan sekä kylvyn kanssa valmiina, kun tämä tulee töistä kotiin. Näin siis myös rakkausavioliitoissa, ei vain järjestetyissä.
Kun tätä taustaa vasten miettii tätäkin keskustelua, tuntuu hassulta miten moni suomalainen nainen kokee epäluonnolliseksi sen, että joku haluaa passata puolisoaan. :)
Jos viime aikaisia lehtijuttuja on uskominen, niin tuo ei enää kelpaa nuorille naisille Japanissakaan. Enkä ihmettele yhtään, kyseessähän on palvelijana oleminen täysihoitoa vastaan. Itsellinen elämä itse rahoittaen ja omia valintoja tehden on tavoiteltava vaihtoehto tuohon perinteiseen rooliin verrattuna.
Miten muuten perinteisesti Japanissa, onko nainen saanut arvostusta vai onko mies sukuineen moittinut naista miehen rahoilla elämisestä? Suomessahan vastaavassa tilanteessa jopa naisen oma mies halveksii naista, kun tämä ei tienaa mitään.
Japanissa on kunnia-asia että mies elättää perheen. Vielä 10+ vuotta sitten sitä pidettiin vähän surkuteltavana asiana jos nainen "joutui" vielä naimisiinmenon jälkeenkin käymään palkkatöissä. Miehen häpeä että vaimo käy töissä.
Vaimot hoitavat kodin raha-asiat. Mies käy töissä ja antaa palkan vaimolle, joka antaa miehelle sopivan "viikkorahan" ja käyttää loput rahat kodin laskuihin ja hankintoihin, sekä laittaa osan säästöön. Koska miehet tekevät pitkää päivää ja ovat usein kotona vasta myöhään illalla niin tosiasiassa ei se vaimon elämä ole pelkkää palvelua, vaan luppoaikaakin jää. Kotirouvan elämä on edelleen monen tytön ja nuoren naisen haave.
Perinteinen japanilainen malli on ahdas rooli siis _kummallekin_ sukupuolelle, mutta ei sen pointti ole naisen orjuuttaminen. Miehet kuitenkin raatavat töissä 10+ tuntia päivässä, usein viikonloputkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, onhan se parisuhde kiva ja sen rakkaan hemmottelu. Siitä olen samaa mieltä. Mutta kivaa se on aina siihen asti kunnes huomaa olevansa parisuhteessa yksin ja palvelevansa toista ilman että saa siitä mitään vastineeksi. Mihin se yleensä jossain vaiheessa luisuukin, let’s be honest. Pahimmassa tapauksessa se toinen vieläpä sylkee päin naamaa. Johan alkaa sinkkuuskin näyttää paremmalta vaihtoehdolta. 🙄
Olen itse tälläinen ”palvelualtis” romantikko ja hemmottelija. 7 vuotta avioliittoa - tarkemmin sanottuma aikuisen miehen äitinä olemista - opetti pitämään puoliani hyväksikäyttäjiä vastaan ja nauttimaan sinkkuudesta. Saa nähdä tekeekö mieli hankkia parisuhde enää ikinä, kun olen viihtynyt yksin näin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Japanissa naisen roolina on tehdä kaikki kotityöt, hoitaa lapsi yksin ja kokata maistuvaa ruokaa alusta loppuun joka ikinen päivä, arki tai juhla, kolmesti päivässä. Ruokaostoksilla käydään usein päivittäin, jotta ruoka on varmasti niin tuoretta kuin voi olla. Naisen tehtävänä on huolehtia myös lasten ja miehen vaatteiden huollosta pesuineen, tärkkäyksineen ja kiillotuksineen. Jos miehen kengissä on huono kiilto, syy on hänen vaimonsa. Jos kotona on sotkuista, vika on vaimon. Jne. Hyvä vaimo pitää aina jääkaapissa pari pulloa miehen lempiolutta ja on ruoan sekä kylvyn kanssa valmiina, kun tämä tulee töistä kotiin. Näin siis myös rakkausavioliitoissa, ei vain järjestetyissä.
Kun tätä taustaa vasten miettii tätäkin keskustelua, tuntuu hassulta miten moni suomalainen nainen kokee epäluonnolliseksi sen, että joku haluaa passata puolisoaan. :)
Joo. Siellä myös on kunnia-asia että mies tienaa perheen elannon, naista ja vaimoa ja hänen työtään myös arvostetaan ja avioliiton kariutuminen on miehelle niin häpeällistä, että päätyy itsemurhaan. He ovat tasavertaisia ja arvostavat puolin ja toisin. Siellä perhe on tärkein ja se on elämän keskipiste. Mies tekee työtä sen eteen.
Ja mikäs siinä on kokkaillessa kolmesti päivässä tuoretta ja terveellistä kun mies sen myös syö eikä märise :D moniko suomalainen mies edes suostuisi syömään oikeasti ravitsevaa ruokaa makaronin ja makkaran sijaan?
Kuulostaa siltä että olisin oikein tyytyväinen japanilaisena vaimona, mutta ei tuo suomiukon kanssa toimi.
Oon itsekin hyvinkin miellyttämisen haluinen ja kumppanin hyvä olo on mulle tärkeä, mutta ne halut kyllä karisee kun katsoo sohvalla lihovaa ukkoa joka ei tee muuta kun mässyttää ja valittaa ja on aina väsynyt vaikka ei edes tee mitään, suurin osa panostuksesta on aivan turhaa, ei sitä kukaan arvosta. Olisin taivaissa jos saisin odotella kotona miestä siivotussa kodissa korkkareissa sipsutellen ja ruoka pöydässä valmiina palvelemaan jos tietäisin että sitä arvostetaan ja saisin jotain itsellekin, mutta perhana kun mun pitää myös tienata ja hoitaa kaikki muu.
Ja miksi pitää aina tuoda muut kansallisuudet näihin keskusteluihin? Me ollaan suomalaisia ja asutaan Suomessa.
tajusit olevasi läheisriippuvainen
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se alkuhuuma AP sullakin hyytyy, kun tajuat että mies käyttää vaan kiltteyttäsi hyväksi ja nauraa partaansa matkalla huor*nsa luo.
Mites kauan tuo alkuhuuma kestää?
Yhdessä 24v ja vieläkin nautitaan yhdessäolosta ja vastavuoroisesta passaamisesta. Miten typerä sana, itse käyttäisin jeesaamista, sparraamista ja ilahduttamista tilanteen mukaan.
Tänään minä olen jeesannut miestäni kärräämällä kiviä ja soraa ja kohta hän ilahduttaa minua tekemällä ruokaa:)
Eilen leivoin hänen lempparipulliaan ja hän kävi illalla hakemassa minulle jäätelöä pyytämättä:)
Ehkä juuri siksi suhteemme on niin hyvä kun emme koe tätä hyväksikäytöksi;) Eikä tarvitse käydä vieraissakaan
Katkeruus ei kaunista ketään...
Minusta nykyasenne sinkkuuteen on enemmänkin että se on ok, ennenhän se oli säälittävää ja parisuhde ainoa tapa elää. En näe että sinkkuutta ihannoitaisiin vaan se hyväksytään eikä enää ihmetellä tyyliin: "mikähän tuota Pekkaa/Maria vaivaa kun on vieläkin sinkku, onkohan siinä jotain vikaa..?'".
Parisuhde on monelle optimaalinen ja se on hienoa. Itse olen sinkku, takana uuvuttava ja raskas parisuhde. Toinen osapuoli paljastui itsekkääksi vaatijaksi, juurikin siten että minun olisi pitänyt olla piika/sairaanhoitaja/kokki ym ilman mitään omia tarpeita. En ymmärtänyt koskaan miten ihmeessä joku ajattelee että toisen passaaminen olisi jokin suuri nautinto, siis ilman vastavuoroisuutta. Onko se jokin kumma jäänne menneisyydestä? Minä olen arvokas, minun haluni ja toiveeni yhtä tärkeitä. Mikäli toinen ei arvosta eikä kunnioita minua niin sitten se on heippa ja hyvästi! Voi olla että elelen sinkkuna pitkään kun hyviä miehiä on niin vähän ja he yleensä ovat varattuja. Onneksi on perhe ja ystävät, elän täyttä elämää näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Japanissa naisen roolina on tehdä kaikki kotityöt, hoitaa lapsi yksin ja kokata maistuvaa ruokaa alusta loppuun joka ikinen päivä, arki tai juhla, kolmesti päivässä. Ruokaostoksilla käydään usein päivittäin, jotta ruoka on varmasti niin tuoretta kuin voi olla. Naisen tehtävänä on huolehtia myös lasten ja miehen vaatteiden huollosta pesuineen, tärkkäyksineen ja kiillotuksineen. Jos miehen kengissä on huono kiilto, syy on hänen vaimonsa. Jos kotona on sotkuista, vika on vaimon. Jne. Hyvä vaimo pitää aina jääkaapissa pari pulloa miehen lempiolutta ja on ruoan sekä kylvyn kanssa valmiina, kun tämä tulee töistä kotiin. Näin siis myös rakkausavioliitoissa, ei vain järjestetyissä.
Kun tätä taustaa vasten miettii tätäkin keskustelua, tuntuu hassulta miten moni suomalainen nainen kokee epäluonnolliseksi sen, että joku haluaa passata puolisoaan. :)
Jos viime aikaisia lehtijuttuja on uskominen, niin tuo ei enää kelpaa nuorille naisille Japanissakaan. Enkä ihmettele yhtään, kyseessähän on palvelijana oleminen täysihoitoa vastaan. Itsellinen elämä itse rahoittaen ja omia valintoja tehden on tavoiteltava vaihtoehto tuohon perinteiseen rooliin verrattuna.
Miten muuten perinteisesti Japanissa, onko nainen saanut arvostusta vai onko mies sukuineen moittinut naista miehen rahoilla elämisestä? Suomessahan vastaavassa tilanteessa jopa naisen oma mies halveksii naista, kun tämä ei tienaa mitään.
Japanissa on kunnia-asia että mies elättää perheen. Vielä 10+ vuotta sitten sitä pidettiin vähän surkuteltavana asiana jos nainen "joutui" vielä naimisiinmenon jälkeenkin käymään palkkatöissä. Miehen häpeä että vaimo käy töissä.
Vaimot hoitavat kodin raha-asiat. Mies käy töissä ja antaa palkan vaimolle, joka antaa miehelle sopivan "viikkorahan" ja käyttää loput rahat kodin laskuihin ja hankintoihin, sekä laittaa osan säästöön. Koska miehet tekevät pitkää päivää ja ovat usein kotona vasta myöhään illalla niin tosiasiassa ei se vaimon elämä ole pelkkää palvelua, vaan luppoaikaakin jää. Kotirouvan elämä on edelleen monen tytön ja nuoren naisen haave.Perinteinen japanilainen malli on ahdas rooli siis _kummallekin_ sukupuolelle, mutta ei sen pointti ole naisen orjuuttaminen. Miehet kuitenkin raatavat töissä 10+ tuntia päivässä, usein viikonloputkin.
Nykyäänhän japanilaiset ei pariudu. En mene sanomaan onko miehillä vai naisilla rankempaa, mutta molemmilla on ihan turhan rankkaa. En muutes usko että tuossa luppoaikaa naisellekaan jää, taitaa molemmilla olla käytännössä 10 + työpäivä. :)
Alue: Aihe vapaa
Siellä ei suvaita työttömäksi jäämistä. Ihan eri kulttuuri mitä täällä.