Miten oikeasti matalaälyinen voi pärjätä nykymaailmassa?

Aika monet hommat oppii, kun tarpeeksi harjoittelee. Työn pitää olla sellaista, jossa samat asiat toistuvat. Vaikeuskerrointa lisää, jos ihmissuhdeasiat eivät suju, mutta jos sujuvat, niin monikin homma onnistuu harjoittelemalla. Itseluottamuksen parantaminen auttaa. Asenteella "kyllä mä opin". Ja kukaanhan ei osaa heti, vaan kaikkien pitää opetella ensin. 

No tämäää on todennäköisesti viimeinen kesäni. Nautitaaan nyt siiitä.

Hyvä kysymys. Itse taidan luokittautua juuri tuohon heimoon. Tuntuu, ettei nopeus riitä eikä älli. Minun pitää saada hahmottaa rauhassa miten asiat ovat, miten ne toimivat ennenkuin osaan käyttää sitä älliä. Huonosti menee työ markkinoilla. Toisaalta en haluaisi liian yksinkertaista työtä, mikä saa minut sitten kyllästymään nopeasti. Pulmallista.

Mä oon pärjännyt ihan hyvin, oon opiskellut tutkinnon ja ollut aina työelämässä. Uuden oppiminen on vaikeaa, mutta rutiinihommat sujuu.

No nythän on niiden kulta-aikaa, senkun vaan vloggaamaan, bloggaamaan, pyllistelemään instaan tai julkkistyrkyksi temppareiden kautta...

Minusta taas tuntuu siltä, että esim. logistiikkapuolella ja verkkokaupassa riittää pilvin pimein yksinkertaista hommaa.

Verotoimistossa, työvoimatoimistossa (tms.) ja Kelassakin riittää se, että opettelee sen oman kapean sektorinsa. Toisekseen en ole em. laitosten palvelupuhelimesta saanut ikinä kerralla kattavaa ohjeistusta.

Kouluavustajan homma tuntuu myös sopivan ihmiselle, joka juuri ja juuri osaa laskea yhteen ja tavata. Kunhan katsovat, että joku vilpertti ei tipu tuoliltaan ja satuta itseään.

Silarit naisille ja tyrkyksi seiskaan ja tositelkkariin. Mies bodaamaan ja myymään lisäravinteita. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu siltä, että esim. logistiikkapuolella ja verkkokaupassa riittää pilvin pimein yksinkertaista hommaa.

Verotoimistossa, työvoimatoimistossa (tms.) ja Kelassakin riittää se, että opettelee sen oman kapean sektorinsa. Toisekseen en ole em. laitosten palvelupuhelimesta saanut ikinä kerralla kattavaa ohjeistusta.

Kouluavustajan homma tuntuu myös sopivan ihmiselle, joka juuri ja juuri osaa laskea yhteen ja tavata. Kunhan katsovat, että joku vilpertti ei tipu tuoliltaan ja satuta itseään.

Nöissä töissä vaaditaan mm. järjestelmällisyyttä, ajantajua, itsenäistä työotetta, tietotekniikan ja eri ohjekmien käyttöä, vastuullisuutta toisesta ihmisestä tai hänen omaisuudestaan jne. !! Ei mitään keveitä hommia siinä mielessä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu siltä, että esim. logistiikkapuolella ja verkkokaupassa riittää pilvin pimein yksinkertaista hommaa.

Verotoimistossa, työvoimatoimistossa (tms.) ja Kelassakin riittää se, että opettelee sen oman kapean sektorinsa. Toisekseen en ole em. laitosten palvelupuhelimesta saanut ikinä kerralla kattavaa ohjeistusta.

Kouluavustajan homma tuntuu myös sopivan ihmiselle, joka juuri ja juuri osaa laskea yhteen ja tavata. Kunhan katsovat, että joku vilpertti ei tipu tuoliltaan ja satuta itseään.

Nöissä töissä vaaditaan mm. järjestelmällisyyttä, ajantajua, itsenäistä työotetta, tietotekniikan ja eri ohjekmien käyttöä, vastuullisuutta toisesta ihmisestä tai hänen omaisuudestaan jne. !! Ei mitään keveitä hommia siinä mielessä! 

Ei kai tässä mistään lievästi kehitysvammaisista kuitenkaan puhuttu? Ihan perusasioita terveelle aikuiselle kyetä toimimaan itsenäisesti, omata ajantaju ja ottaa vastuuta tekemisistään. Eivät ne taidot mitään rakettitiedettä vielä ole vaan ihmimillisiä perusasioita.

Varsin erikoinen termi tuo matalaälyinen! Mutta liittyen tuohon asiaan, on heikkolahjaisten nykyisin todella paljon vaikeampaa sijoittua työelämään kuin aiemmin. Aiemmin kouluttamattomat, koulupudokkaat, kognitiivisesti heikompilahjaiset sijoittuivat usein fyysisiin, usein raskaisiinkin, avustaviin tehtäviin, joita yhteiskunnassa oli tarjolla. Nykyisin ei ole renkejä, piikoja, apulaisia, lapiomiehiä, tehdas/tuotantolaitostyötä vaan tuntuu, että jokainen lapionnosto pitää kirjata atk:lle ja ellei näin ole tehty, niin oikeasti sitä ojaa ei ole kaivettu, vaikka se oja silminnähden olisikin olemassa. Ihmiset eivät siis saa antaa sitä panosta, johon he pystyisivät, vaan heidät laitetaan tähän nykymaailman tuki/avustus/eläke/kuntoutusraha viidakkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Varsin erikoinen termi tuo matalaälyinen! Mutta liittyen tuohon asiaan, on heikkolahjaisten nykyisin todella paljon vaikeampaa sijoittua työelämään kuin aiemmin. Aiemmin kouluttamattomat, koulupudokkaat, kognitiivisesti heikompilahjaiset sijoittuivat usein fyysisiin, usein raskaisiinkin, avustaviin tehtäviin, joita yhteiskunnassa oli tarjolla. Nykyisin ei ole renkejä, piikoja, apulaisia, lapiomiehiä, tehdas/tuotantolaitostyötä vaan tuntuu, että jokainen lapionnosto pitää kirjata atk:lle ja ellei näin ole tehty, niin oikeasti sitä ojaa ei ole kaivettu, vaikka se oja silminnähden olisikin olemassa. Ihmiset eivät siis saa antaa sitä panosta, johon he pystyisivät, vaan heidät laitetaan tähän nykymaailman tuki/avustus/eläke/kuntoutusraha viidakkoon. 

Tämä on erittäin hyvin kirjoitettu. On tosi surullista, että ihmisten työpanosta ei arvosteta vaan heidät suljetaan kaiken ulkopuolelle ihan turhanpäiväisten syiden vuoksi.

Suomi on ihan käsittämättömän teknologiauskoinen maa, jossa hurraten siirrytään uuteen tekniikkaan heti kun sellainen on saatavilla, ei sitten kun sen toimivuus olisi varmistettu. Esim. tuttu lääkäri on sanonut, että monesti olisi helpompi kirjoittaa resepti käsin kuin nykyaikaisilla ohjelmilla. Suuri osa työajasta menee teknisten ongelmien parissa painimiseen. Ihmettelen, onko muissa maissa näin. 

Koulutustasoa pitäisi myös koko ajan nostaa ja ollaan oikein huolissaan siitä, että liian harvalla on korkeakoulututkinto. Poikani meni peruskoulusta ammattikouluun opiskelemaan kuljetusalaa ja kun TV:stä kuuntelee ministereiden ym. höpinöitä, tulee tunne, että hän on nyt kutakuinkin syrjäytynyt. Kuitenkin ala on opettajien mukaan erittäin hyvin työllistävä. Jokin tässä ei nyt ihan täsmää.

Olemalla sitäkin ilkeämpi ja lähes juoppo. Luulemalla itsestään liikoja. Sillä pärjää ja ei huomaa vaikkei pärjäisikään.

Tätä olen miettinyt, kun olen töissä ruokakaupassa. Tietysti meilläkin voi olla vaikka joku ilmainen harjoittelija, jonka työtä valvotaan koko ajan, voidaan antaa jotain yksinkertaista hommaa, joka on enemmän avustusluonteista ja mitä voi kiireettömästi tehdä. Mutta jos palkkatyössä on, niin kyllä se edellyttää jo itsenäistä työotetta, pitäisi reagoida, jos huomaa poikkeuksen tai asiakkaan kanssakin pääsee neuvottelemaan, mitä tuotetta hän oikeastaan etsii. Ja sitten on muutkin kaupan palvelut..

Mutta kuten joku aiempi sanoi, on paljon rutiinia ja toistoa, eli kyllä hitaampikin oppija oppii, jos on motivoitunut. Normaaliälyinen pärjää kyllä, mutta sitten voi olla ihmisiä, joiden on vaikea saada itsenäistä työotetta. Ja tietysti pitäisi pärjätä myös kiireessä, hommat ei ole sellaisia leppoisia, joita saa välttämättä rauhassa opetella.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen miettinyt, kun olen töissä ruokakaupassa. Tietysti meilläkin voi olla vaikka joku ilmainen harjoittelija, jonka työtä valvotaan koko ajan, voidaan antaa jotain yksinkertaista hommaa, joka on enemmän avustusluonteista ja mitä voi kiireettömästi tehdä. Mutta jos palkkatyössä on, niin kyllä se edellyttää jo itsenäistä työotetta, pitäisi reagoida, jos huomaa poikkeuksen tai asiakkaan kanssakin pääsee neuvottelemaan, mitä tuotetta hän oikeastaan etsii. Ja sitten on muutkin kaupan palvelut..

Mutta kuten joku aiempi sanoi, on paljon rutiinia ja toistoa, eli kyllä hitaampikin oppija oppii, jos on motivoitunut. Normaaliälyinen pärjää kyllä, mutta sitten voi olla ihmisiä, joiden on vaikea saada itsenäistä työotetta. Ja tietysti pitäisi pärjätä myös kiireessä, hommat ei ole sellaisia leppoisia, joita saa välttämättä rauhassa opetella.

Totta, itse olen vaativana pidetyssä ammatissa, mutta en varmasti selvitytyisi R-kiskan myyjänä, koska siinä vaaditaan niin monen asian tekniikan hallintaa. On lippujen ostoa, vaihtoa, puhelin- ja matkakorttia, myymistä, häiriköiden hallintaa, laskemista, pakettien hakua, passien luovuttamista. Ainakin normi viisikymppiselle, joka ei ole teknisesti lahjakas on liian vaativa homma. Olen katsonut jo monen ikäiseni piinaa R-kiskan myyjänä, kun mikään ei oikein onnistu. 

Jos yksinkertaisia töitä miettii, niin suurin osa on miehisiä aloja. Trukkikuski varastolla, roskakuski, asfalttityömies, rekkakuski, rakennusten apumies. Molemmille sukupuolille sopivia ovat hyllyttäjä kaupassa, puistotyöntekijä, siivooja, keittiöapulainen/tiskari. Noihin hommiin pääsee kyllä ja pystyy oppimaan.

Vierailija kirjoitti:

No nythän on niiden kulta-aikaa, senkun vaan vloggaamaan, bloggaamaan, pyllistelemään instaan tai julkkistyrkyksi temppareiden kautta...

Jos ei aio mennä siitä mistä aita on matalin eli eli houkutella seuraajat paljaalla pinnalla niin ei bloggaaminen tai tubetus ihan yksinkertaista ole.

Sulla täytyy olla jatkuvasti uusia ideoita joilla pitää yleisön mielenkiinto.

Mun mielestä vaikka tubetus ei ole yhtään huonomman arvoinen ammatti kuin vaikka näyttely tv:ssä. Tai mielenkiintoisen blogin pitäminen ei ole vähempiarvoista kuin toimittajan tai kirjailijan työ.

Mä usko olevani jotenkin "matalaälyinen" tai ainakin toivottoman hidas oppimaan. Ongelmaksi työelämässä tulee se, että kaikki pitäisi osata saman tien, ei saa rauhassa harjoitella ja katsotaan kieroon, jos et heti sisäistä miten homma toimii. Kun kokee, ettei opi, se vaikuttaa todella paljon myös itsetuntoon, mikä osaltaan pahentaa ongelmaa.

No mites olet noin niin kuin itse pärjäillyt? Olethan tuota itsekin oppinut jollakin älylaitteella kirjaoittamaan, kun tänne kysymyksen heiti. Niin ja jopa löysit sivustonkin. Oliko vaikeaa? Taidat muuten katsella maailmaa saranapuolen kapeasta raosta. Mitä jos laajentaisit hieman näkymää.

Vierailija kirjoitti:

No mites olet noin niin kuin itse pärjäillyt? Olethan tuota itsekin oppinut jollakin älylaitteella kirjaoittamaan, kun tänne kysymyksen heiti. Niin ja jopa löysit sivustonkin. Oliko vaikeaa? Taidat muuten katsella maailmaa saranapuolen kapeasta raosta. Mitä jos laajentaisit hieman näkymää.

?

Oon yhtä tällaista auttanut ammattiopinnoissa, eikä helppoa ole. Työelämää koskeva kurssi täynnä termejä, joita ei ymmärrä. Matikan kurssi täynnä tehtävänantoja, joita ei ymmärrä. (Laskut onnistuvat sitten kyllä.)

Kun saa Kelasta kirjeen jotain tukea haettuaan, ei ymmärrä sen sanamuotoa. (Mitä käytännössä tarkoittaa ”tuen maksamiselle ei ole estettä”.)

Ei, mä en tiedä, miten nuo pärjäävät yleisesti. Huonosti?

Nykyään pitää hakea lapselle jokin leimaava diagnoosi. Lievä kehitysvammaisuus on jo aika yleinen. Saapa nähdä, kuinka iso osa kaikista ihmisistä lopulta tulee saamaan jonkin diagnoosin, veikkaan että erittäin iso prosenttiluku. Ja kasvaa sitä muka kuin vaatimukset. Jos kaikkien odotetaan hankkivan korkeakoulusta paperit, niin joko ne paperit irtoavat helpolla, eli taso laskee,  tai iso osa kansalaisista syrjäytyy, koska ei ole sitä mitä ennen sanottiin lukupääksi.