Olen 40+ jämähtäjä mies, vaimo aloitteellinen.
Sopeudun aina vallitsevaan tilanteeseen enkä kaipaa muutosta elämääni. Olin tyytyväinen kerrostalokaksiossa mutta vaimo sai meidät muuttamaan rivitaloon. En osannut sanoa lapsista puolesta tai vastaan mutta vaimo sai ylipuhuttua.
En missään tapauksessa vaihtaisi huonekalujen paikkoja tai hankkisi uusia mutta vaimo tekee aloitteen siinäkin asiassa. Autollakin ajaisin niin kauan kun se kulkee mutta puoliso haluaa ehjän auton.
Olin rivariin enemmän kuin tyytyväinen mutta vaimo sai potkittua asioita eteenpäin ja siirryttiin omakotitaloon jossa olen ikionnellinen. Hoitelen taloa, leikin lapsien kanssa ja puuhastelen kaikkea mutta en edelleenkään kaipaa mitään isoja muutoksia elämääni.
Vaimon ansiosta olen onnistunut elämässäni paremmin. Yksin olisin jämähtänyt kerrostaloasuntoon tuijottamaan päivästä toiseen urheilua ja reviirini olisi ollut tosi kapea ja ehkä ulkopuolisten silmissä olisin näyttäytynyt epäonistujana.
Muita jämähtäjä miehiä liikkellä tai kumppaneinanne?
Kommentit (3)
Mieheni on tuollainen eikä tuo ole mikään positiivinen juttu ihmisessä. Oletko ajatellut että jättämällä kaiken vastuun päätöksistä vaimollesi, se vastuu olisi hänen vaikka olisitte ostaneet vahingossa hometalon paikasta jossa ette viihdy, sellaisen koulun läheltä jossa lapsianne kiusataan? Tuo on sille päätöksiä tekevälle puolisolle pitemmän päälle raskasta olla vastuussa oman onnen lisäksi koko perheen onnesta. Sanomalla kaikkeen joo, et pysty aidosti tukemaan toista. Mielestäni oma joo-mieheni tarvitsisi terapiaa että löytäisi jostain myös oman tahdon ja tarpeensa. Sinusta en tiedä, mutta ehkä. Miellyttämisen halu voi mennä liian pitkälle.
Itselläni on vähän samanlaiset kuviot.