Lue keskustelun säännöt.
IL:n juttu kotikoululaisista jäi mietityttämään. Nuo lapset jää paitsi normaaleista sukupolvikokemuksista
14.05.2020 |
Itse olen jo nelikymppinen mutta vieläkin kun tapaan lapsuusystäviä muistellaan erityisesti koulukokemuksia. Joulujuhlanäytelmät, luokkaretket, kouludiscot, koulumatkojen seikkailut, opettajien kommellukset, ihastumiset luokkakavereihin, toki riidat ja murheetkin.
Ja vaikka oltaisiin aivan eri kouluissakin oltu, pystytään jakamaan sukupolvimuistoja kevätjuhlatunnelmista, ruokalasäännöistä, aamunavauksista, pesäpallo-otteluiden tai hiihtokilpailujen kurjuudesta yms.
Kotikoululaisilla on toki omat kokemuksensa perheen kanssa mutta tietyllä tapaa jää puuttumaan paljon elämänkokemuksia vertaisryhmän kanssa. Harrastuksissa harvoin vietetään kovin paljon aikaa ja kuitenkin kaikilla harrastuskavereillakin on ne omat koulunsa ja koulukaverinsa.
Kommentit (66)
Se oli vähän oudon ihannoivasti kirjoitettu. Onhan kotikoulussa omat nurjatkin puolensa. Toki joku lapsi ei haluakaan olla muiden lasten seurassa, silloin kotikoulu voi olla oikein hyväkin juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa mietin. Lapset ystävystyy päiväkodissa ja koulussa, ja usein ne ystävyyssuhteet kestää pitkälle elämään.
Mietin myös mikä asenne näillä lapsilla on aikuisena auktoriteetteihin työelämässä tai jos menevät myöhemmin opiskelemaan, harrastusryhmiin. Osaavatko toimia miten hyvin ryhmässä, ottaa toiset huomioon, kun lapsesta asti on saanut itse päättä mitä tekee, tekeekö mitään ja missä järjestyksessä tekee.
Vieläkö se yksi perhe on maailmanympäripurjehduksella? Heillähän taisi useampikin lapsi olla koko purjehduksen ajan kotikoulussa. Lapset siis mukana veneessä.
Vierailija kirjoitti:
Välttyy myös kiusaamisen traumoilta....
Eihän esim. monet huippumuusikot (klassisessa musiikissa) ole koskaan käyneet normaalia koulua.
Toki, mutta enemmistöllä ei niitä kiusaamistraumoja ole muutenkaan.
Ja jos viittaat aasialaisiin lapsimuusikoihin niin heilläkin on ne omat koulunsa. Suomessahan ei juuri harrastuksen vuoksi kukaan jää pois koulusta.
Itse en ole nähnyt yhtäkään koulu- tai lukiokaveria 20 vuoteen. Tiet ovat eronneet käytännössä heti koulun jälkeen ja menneisyyttä lukuunottamatta ei ole mitään yhteistä. Tuntuisi teennäiseltä kysellä kuulumisia ihmisiltä, joita ei enää edes tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välttyy myös kiusaamisen traumoilta....
Ei se kiusaaminen nyt niin yleistä ole että sen riskin vuoksi ei kannata päästää lasta edes ekaluokalle. Syrjäytyä voi juuri sen seurauksenakin ettei saa normaaleja kontakteja muihin samanikäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttyy myös kiusaamisen traumoilta....
Eihän esim. monet huippumuusikot (klassisessa musiikissa) ole koskaan käyneet normaalia koulua.
Toki, mutta enemmistöllä ei niitä kiusaamistraumoja ole muutenkaan.
Ja jos viittaat aasialaisiin lapsimuusikoihin niin heilläkin on ne omat koulunsa. Suomessahan ei juuri harrastuksen vuoksi kukaan jää pois koulusta.
Pianisti Olli Mustonen ei ainakaan ole koskaan käynyt tietääkseni normaalia koulua. Heti pikkulapsesta ollut jossain erityisopetuksessa. Ja osaa kieliä + matematiikkaa + fysiikka hyvin tietääkseni. Siis taitaa ihan harrastaa tähtitiedettä.
Kiusaamisesta kärsii varmaan 10%, ei mikään vähäpätöinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heille jää vain ihan toisenlaiset muistot, mutta aivan varmasti (vähintään) yhtä rakkaat.
Paljon matkustelua, omakohtaista tutustumista erilaisiin paikkoihin ja uusiin ihmisiin, harrastuksista tms. löytyy sitten ne pysyvämmät kaverit.
Ei minusta ollenkaan huono juttu, jos oppimista ohjaava vanhempi on fiksu ja opetus toteutetaan järkevästi. Siksipä sitä ei tosiaankaan kaikille voi suositella!
Mulla ei ole mitään yhteyksiä peruskoulun aikaisiiin luokkatovereihin. No FB-kavereina voi pari olla mutta ei todellisia yhteyksiä.
Lukio-ajalta on henkilöitä, joihin on ihan oikeita yhteyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttyy myös kiusaamisen traumoilta....
Ei se kiusaaminen nyt niin yleistä ole että sen riskin vuoksi ei kannata päästää lasta edes ekaluokalle. Syrjäytyä voi juuri sen seurauksenakin ettei saa normaaleja kontakteja muihin samanikäisiin.
Ei koulu ole ainoa mahdollisuus saada kontakteja muihin samanikäisiin.
Ja kiusaaminen ON ihan älyttömän yleistä.
Tuntui että se kotikoulu oli äidin oma projekti tuossa perheessä. Ymmärrän että oli järkevä ratkaisu ulkomaankomennusten aikana mutta negatiivinen asenne suomalaiskoulujen "laitosmaisuuteen" oli erikoinen. Useinhan kotikouluun päädytään vanhemman omien koulutraumojen vuoksi tai sitten joku vahva uskonnollinen liike taustalla, esim. se espoolainen maitobaarilahko ei päästä lapsia tavalliseen kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttyy myös kiusaamisen traumoilta....
Ei se kiusaaminen nyt niin yleistä ole että sen riskin vuoksi ei kannata päästää lasta edes ekaluokalle. Syrjäytyä voi juuri sen seurauksenakin ettei saa normaaleja kontakteja muihin samanikäisiin.
Ei koulu ole ainoa mahdollisuus saada kontakteja muihin samanikäisiin.
Ja kiusaaminen ON ihan älyttömän yleistä.
Traumatisoiva pitkäaikainen kiusaaminen ei erityisen yleistä ole, vaikka hirveää toki jos kohdalle osuu.
Onko Esa-Pekka Salonen käynyt joskus normaalia koulua? Tai Jukka-Pekka Saraste? Tai tämä nuori kapellimestari joka parhaillaan valloittaa maailmaa (pitkät hiukset)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotikoulu voi olla laadukas, mutta aivan yhtä hyvin se voi olla täysin ala-arvoista hihhulointia. Joka tapauksessa siinä jää pois iso osa normaalia sosiaalistumista ja ryhmän jäsenenä toimimisen opettelua.
Harrastuksista harvoin saa pitkäikäisiä ystäviä, ja usein ne parhaat harrastuskaverit on tuttuja myös koulusta.
Ehkä toisista kotikoululaisista voisi saada paremmin sydänystäviä.
Jos kiusaaminen on syy, voi jäädä pois koulusta, jos ei muuta keinoa löydy. Mutta siinäkin tilanteessa ne kiusaajat siinä voittaa ja asia ikäänkuin lakaistaan pois päiväjärjestyksestä.
Harrastuksen takia, jos jää pois normaalista koulusta, varmaan tulee aika itsekeskeinen sille harrastukselleen omistautunut epäsosiaalinen aikuinen.
Ymmärrän jos vanhempien työn tai muun syyn takia on jonkun aikaa pois, mutta en ymmärrä, että ei koskaan lapset käy koulussa, missä on muita opettajia kuin omat vanhemmat ja muita lapsia kuin omat sisarukset.
Olen itse kolmekymppinen ja en kyllä juurikaan muistele ystävieni kanssa kouluaikoja. En muista edes juurikaan, keitä luokallani joskus oli. Ystävistäni yksi on kouluajoilta ja muut jostain niiden aikojen jälkeen. Ei vaikuttaisi millään tavalla, jos joku ystävistäni olisi käynyt kotikoulua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa mietin. Lapset ystävystyy päiväkodissa ja koulussa, ja usein ne ystävyyssuhteet kestää pitkälle elämään.
Mietin myös mikä asenne näillä lapsilla on aikuisena auktoriteetteihin työelämässä tai jos menevät myöhemmin opiskelemaan, harrastusryhmiin. Osaavatko toimia miten hyvin ryhmässä, ottaa toiset huomioon, kun lapsesta asti on saanut itse päättä mitä tekee, tekeekö mitään ja missä järjestyksessä tekee.
Mulla on se käsitys, ettei heillä ole keskimäärin ainakaan enempää vaikeuksia opinnoissa ja työelämässä. Eiväthän he ole lapsena kotiin kahlittuja, vaan harrastaneet siinä missä muutkin ja solmineet ystävyyssuhteita. Sen sijaan he ovat oppineet itseohjautuvimmiksi ja hakemaan itse tietoa sekä myös soveltamaan sitä. Monilla heistä on rohkea ja ennakkoluuloton asenne. Riippuu toki siitä, miten kotikoulu on onnistuttu toteuttamaan.
En lukenut juttua. Kotikoulun voi toteuttaa hyvin tai huonosti siinä missä tavallisenkin koulun. Parhaimmillaan tavallinen koulu antaa juuri noita hyviäkin muistoja ja kokemuksia, tunteen, että kuului johonkin. Valitettavasti kiusaaminen on kuitenkin yleistä ja jättää syvät traumat. Lisäksi on heitä, joita ei kiusata sanoisinko tosi näkyvästi, mutta heille jää aina se tunne, että olen vääränlainen enkä kuulu porukkaan. Kuulun itse tähän ryhmään. Koulustakin on hyviä muistoja, mutta pääasiassa hyvät lapsuusmuistoni sijoittuvat ihan muualle. Huom! myös kavereiden kanssa olemiseen. Koulu ei todellakaan ole ainoa paikka, missä luoda kontakteja, mutta tietysti tämä asia vaatii erikseen paneutumista kotikoululaisten vanhemmilta. Missään nimessä kotikoulun ei tarvitse tarkoittaa pelkkää äidin kainalossa kyhjäämistä.
Välttyy myös kiusaamisen traumoilta....
Eihän esim. monet huippumuusikot (klassisessa musiikissa) ole koskaan käyneet normaalia koulua.