IL:n juttu kotikoululaisista jäi mietityttämään. Nuo lapset jää paitsi normaaleista sukupolvikokemuksista
Itse olen jo nelikymppinen mutta vieläkin kun tapaan lapsuusystäviä muistellaan erityisesti koulukokemuksia. Joulujuhlanäytelmät, luokkaretket, kouludiscot, koulumatkojen seikkailut, opettajien kommellukset, ihastumiset luokkakavereihin, toki riidat ja murheetkin.
Ja vaikka oltaisiin aivan eri kouluissakin oltu, pystytään jakamaan sukupolvimuistoja kevätjuhlatunnelmista, ruokalasäännöistä, aamunavauksista, pesäpallo-otteluiden tai hiihtokilpailujen kurjuudesta yms.
Kotikoululaisilla on toki omat kokemuksensa perheen kanssa mutta tietyllä tapaa jää puuttumaan paljon elämänkokemuksia vertaisryhmän kanssa. Harrastuksissa harvoin vietetään kovin paljon aikaa ja kuitenkin kaikilla harrastuskavereillakin on ne omat koulunsa ja koulukaverinsa.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Välttyy myös kiusaamisen traumoilta....
Eihän esim. monet huippumuusikot (klassisessa musiikissa) ole koskaan käyneet normaalia koulua.
Täh?
Vierailija kirjoitti:
Onko Esa-Pekka Salonen käynyt joskus normaalia koulua? Tai Jukka-Pekka Saraste? Tai tämä nuori kapellimestari joka parhaillaan valloittaa maailmaa (pitkät hiukset)?
EP on, tiedän koulunkin.
Sellaista se on, aina jää paitsi jostain. En ole ko. juttua lukenut, joten en tiedä mitä siinä kerrottiin kotikoululaisista. Minä antaisin mielihyvin pois kutakuinkin kaikki peruskoulukokemukseni ja ottaisin tilalle kotikoulukokemukset. Inhosin ja vihasin koulua suunnilleen ekaluokan joulusta lähtien. Monestakin syystä; koulukiusaamista (koululaukku revittiin, pyörästä rikottiin kumit ja lamppu, peloteltiin, syljettiin päälle, suksien pohjiin käytiin vetämässä pitovoidetta kunnon kerrons ennen pakollisia hiihtokisoja, nimiteltiin, huudeltiin ja siihen aikaan ei paljon kiusaamisista välitetty koulussa eikä oikein kotonakaan), sadistisia opettajia, kaverittomuutta ja just noita kamalia joulu- yms. juhlia pakkorooleineen näytelmissä, ahdistavia luokkaretkiä kun ei ollut bussissa vieruskaveria.
Lisäksi olen ilmeisesti ns. erityisherkkä ja esim. melu oli sietämätöntä, samoin vaikka kun piti olla koulussa märillä hiuksilla uinnin jälkeen ja kaikki se opettajien huuto ja meuhkaaminen, ainainen kiire niin ettei mihinkään saanut keskittyä rauhassa. Kaikkien piti olla reippaita ja nopeita, oli laiskuutta olla rauhallinen ja haaveileva. Hyi, onneksi tuosta ajasta on jo kauan. Mitään en kaipaa peruskoulusta.
Onhan koululaitos tasapäistävää laitostoimintaa näin karkeasti yleistäen. Kotikoulu mahdollistaa oikeasti lapsen vahvuuksien hyödyntämisen.
Valtaosalle lapsista normi koulu kuitenkin sopii erinomaisen hyvin, koska he käyvät siihen muottiin, jota yhteiskunta haluaakin heidän olevan.
Etäopetus suojaa lasta koulukiusaamiselta kirjoitti:
Olisipa jo 1970-luvulla ollut etäopetusta! Olisin siirtynyt heti etäkouluun ja moneksi vuodeksi! En pidä juurikaan yhteyttä entisiin koulukavereihini. Enkä kaipaa ainuttakaan peruskoulun aikaista kiulukiusaajaani! Alaluokilla kyläkoulussa ei ollut kiusaamista. Koulukiusaaminen alkoi vasta suuremmassa koulussa. Lukiossa ei ollut koulukiusaamista.
En ole käynyt luokkakokouksissa. Minulla ei ole pienintäkään halua osallistua näihin teennäisiin ja väkinäisiin pakkotapaamisiin. Luokkakokouksessa kohtaisin ne ilkeimmät ja inhottavimmat luokkakaverit, jotka tekivät muutamasta kouluvuodestani silkkaa helvettiä! Kiusaajat ovat surkeita raukkoja ja narsisteja!
Minua ei mitenkään erityisemmin kiusattu, mutta silti oikeastaan koko koulu oli pakkopullaa ja yhteisöllisyys omasta puolesta enemmän näyttelyä. Olin yksinkertaisesti aivan liian älykäs muhin nähden.
Licciardo-mikä-liet eivät ole akateemisesti koulutettuja ja muutenkin heidän ns. koti”koulun” taso on mitä on. Leikkivät YouTubessa maailmantähtiä ja rikkaita ja superlahjakkaita. Äidin ammatti on mom of 10. Nuoret käyvät korkeintaan amiksen jos sitäkään.
Vrt. kasvatustieteiden maisteri ja fiksut lapset, joille tarjotaan mahdollisuuksia oppia ja opiskella. Suorittavat jo 11-vuotiaana lukiokursseja.
Kaksi aivan eri asiaa.