Lue keskustelun säännöt.
Elän taas mielikuvitusmaailmassa
12.05.2020 |
Tällä kertaa olen kuuluisa laulaja ja asun isossa kartanossa. Oikea työni on mukamas vapaaehtoistyötä. Nyt olen oikeassa elämässä lomautettuna ja kuvittelen sen niin, että olen ottanut vapaata keikkailusta koronan vuoksi. Joskus olen rikas ja välillä köyhä. Yleensä asun ulkomailla. Kuvittelen itselleni hyvän ystävän/ystäviä. Kuvittelen välillä esimerkiksi, että joku koputtaa ovelle ja menen avaamaan ja siellä on ystäväni joka tuli taas etuajassa. Viiton ystävääni astumaan sisälle ja alan keittämään teetä. Sitten katsomme telkkaria tai teemme puutarhahommia tai ihan mitä vain, vaikka luemme yhdessä. Joskus hän jää yöksi. Aamulla juomme aamukahvit yhdessä ja jossain vaiheessa hän lähtee. Jos lähden vaikka kauppaan, niin ystäväni saattaa lähteä mukaan. Hän jää sitten matkalla kyydistä, tai sitten tulee takaisin meille.
Ei ehkä uskoisi, mutta minulla on mies ja lapset. He eivät ole koskaan huomanneet mitään.
Lapsuuteni oli turvatonta ja huomasin, että voin paeta mielikuvituksen avulla pois aivan minne haluan. Lapsena puhuin ääneen mielikuvitus kavereille, enää en oikein jaksa ääneen höpistä.
Nyt olen jo 30-vuotias ja edelleen pakenen mielikuvitukseeni, vaikka elämässä minulla ja perheellämme on kaikki hyvin. Miksi en voi elää normaalia elämää?
Kommentit (29)
Kuulostaa siltä, että kyseessä voisi olla maladaptive daydreaming (en tiedä mikä termi olisi suomeksi).
https://thoughtcatalog.com/jessica-calder/2018/09/10-things-you-do-if-y…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haaveilen tv-sarjan tekemisestä.
Eiköhän me kaikki tehdä sitä jossain määrin, että kestetään todellisuutta.
Mä käyn aina autolla ajaessa keskusteluja mielikuvituskavereideni kanssa. Yleensä juttelemme englanniksi, välillä ruotsiksi. Suomea he eivät osaa.
Minulle käy joskus hyvän tv-sarjan kanssa niin, että vähän uppoan siihen maailmaan. En nyt tuossa määrin kuin ap, mutta huomaan että se pyörii aika runsaasti mielessä. Olen myöskin 3kymppinen perheellinen nainen. Luulen että tuota tapahtuu, koska kaipaisin elämään sellaista jännitystä ja romantiikkaa mitä sarjoissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kuvittelen, että olen jonkun katsomani sarjan tai elokuvan hahmo. Tällä hetkellä olen Pieni talo Preerialla Caroline.
Minäkin elän mielikuvitusmaailmassa :D mielikuvitusmaailmassani Al Pacinon esittämä Michael Corleone on aviomieheni ja elämme kauniissa Italian maisemissa. Tanssimme meren rannalla ja olemme syvästi rakastuneita toisiimme.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haaveilen että mielenterveyspotilaat pistettäisiin lukkojen taakse ja niille annettaisiin hoitoa
Vierailija kirjoitti:
Mä haaveilen että mielenterveyspotilaat pistettäisiin lukkojen taakse ja niille annettaisiin hoitoa
Aha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irvikissa sanoi Liisalle Ihmemaassa "Me olemme kaikki täällä hulluja".
Arviolta joka toinen suomalainen kärsii jossain vaiheessa elämää mielenterveyden ongelmista.
Se saattaa aivan hyvin koskea myös meitä jokaista ihmistä täällä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä haaveilen että mielenterveyspotilaat pistettäisiin lukkojen taakse ja niille annettaisiin hoitoa
Ketä tämäkin vahingoittaa? Korkeintaan antaa jaksamista arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuosta kuulosta mitään haittaa olevan sinulle tai perheellesi. Ja jos/kun osaat jatkuvasti erottaa mielikuvituksen ja toden toisistaan, ei tuo ole mt-ongelmakaan. Yksilöllinen piirre vain. Mielikuvitusmaailma ja -ystävä ehkä täyttävät jonkin tarpeesi.
Olen itsekin haaveilija.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän me kaikki tehdä sitä jossain määrin, että kestetään todellisuutta.
Ei kaikki. En ole ikinä osannut paeta todellisuutta tuolla tavalla. Miten se niinkuin tapahtuu? Oletteko silloin silmät kiinni ja kuvittelette päässänne tarinaa, vai elättekö päässänne jotenkin toista elämää samalla päivän toimia puuhaillen? Katsotte peiliin ja ehistottatte ulkonäköänne kuvitellen olevanne se joku toinen toisen elämän hahmo ja menette keittiöön keittämään teetä kun on tulossa ystävä käymään, mutta juotte sen sitten yksin katsellen ikkunasta ulos kuvitellen taas jotain haavemaailmaa?
Ei vitsi! Luulin olevani ainoa joka harrastaa tätä, enkä ole _ikinä_ kehdannut puhua tästä kenellekään. Ihan mielettömän siistiä, että meitä on muitakin :D
Mulla on aina ollut eläväinen mielikuvitus, ja mielikuvitusystäviä tai -poikaystäviä ala-asteelta saakka (nykyään olen 35). En lapsena onnistunut hankkimaan oikeita kavereita ja olot kotona olivat vähän mitä olivat, niin pakenin mielikuvitusmaailmaan. Silloin kun olen esim. töissä, jossain julkisilla paikoilla tai perheen kanssa niin en mieti näitä juttuja ollenkaan vaan olen "tässä maailmassa" ihan sataprosenttisesti, mutta yksin kotona ollessa näistä saa ihanasti iloa, valoa ja väriä elämään :)
Mulla on tämän hetkisenä "vakiomielikuvitusmaailmana" se että seurustelen sokean, komean jenkkimiehen kanssa :D Ulkonäöllisesti se mies on yhden rockbändin laulaja, mutta kaiken muun olen heittänyt hatusta. Parasta tässä on varmaan se, että kun olen päässäni kuvitellut tässä nyt pitkän liudan kaikkia eri keskusteluita englanniksi, niin olen huomannut että enkku on alkanut soljua sujuvammin myös töissä :D
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki. En ole ikinä osannut paeta todellisuutta tuolla tavalla. Miten se niinkuin tapahtuu? Oletteko silloin silmät kiinni ja kuvittelette päässänne tarinaa, vai elättekö päässänne jotenkin toista elämää samalla päivän toimia puuhaillen? Katsotte peiliin ja ehistottatte ulkonäköänne kuvitellen olevanne se joku toinen toisen elämän hahmo ja menette keittiöön keittämään teetä kun on tulossa ystävä käymään, mutta juotte sen sitten yksin katsellen ikkunasta ulos kuvitellen taas jotain haavemaailmaa?
Luulen että tähän on vähän eri tapoja. Itse en esim. koskaan tee oikeasti mitään niitä asioita, mitä siellä mielikuvitusmaailmassa tapahtuu juuri sillä hetkellä. En esim. keitä teetä, ja samaan aikaan kuvittele keittäväni teetä jollekin mielikuvitushahmolle. Sen sijaan saatan kyllä vaikka teetä keittäessä tai pyykkejä ripustaessa kuvitella, millaista olisi päästä joskus esim. autoajelulle ja piknikille jonkun mun unelmien miehen kanssa, ja maalailen siihen tilanteeseen mielessäni myös sään, maisemat, keskustelut jne. Vertaisin sitä ehkä lähinnä siihen että lukisi jotakin hömppäromaania, mutta niin että itse keksii sen kirjan juonen ja muut mielessään.
Kyllä mulle on tästä suunnattomasti haittaa. Saatan olla viikon täysin epäkontaktissa itseeni ja en saa mitään tehtyä, koska olen vaan siellä mielikuvitusmaailmassa. Siellä olen rakastettu ja ihailtu, en kestä paluuta normielämään vaan saatan itkeä kun joudun palaamaan tänne. Mulla ei ole ainakaan mitään pientä vaan haaveilu on pakonomaista.
Haluaisit elää normaalia elämää?
Eikö tuo ole ihan normaalia elämää, luovilla ja joilla on rikas mielikuvitus.
Miten muuten joku kirjoittausi kirjan, säveltäisi musiikkia, maalaisi taulun jne.
Minusta sinun elämäsi kuulostaa pikemmin rikkaalta ja hyvältä, kun lasket mielikuvituksesi valloilleen ja voit ottaa elämästä ilot ja riemut oman tahtosi mukaan.
Minulla on ollut samat fiktiiviset hahmot mielikuvitusmaailmoissani jo yli kymmenen vuotta. En tiedä milloin loin ne, mutta joskus olen unohtanut kokonaan todellisen maailman ja luonut päänsisälläni hahmoille kaikenlaisia tarinoita, yleensä hyvin väkivaltaisia.
Huomaan, että stressaantuneena pakenen helpommin, mutta kunhan normaalit asiat eivät jää tekemättä, en näe siinä mitään pahaa. Minulle jää siitä rauhallinen ja energinen olo. Joku ehkä harrastaa joogaa tai käy vaahtokylvyssä, minä tykkään haaveilla, ja luovalla alalla ei mikään huono ominaisuus :D
Minäkin haaveilen mielekkäämmästä elämästä, mutta oman perheen mieheni ja tyttäreni kanssa. Maailmassa missä voi taas mennä ja tehdä asioita. Onhan haaveileminen ihan tervettä, mutta sinä et ehkä ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on ja siksi sinulla on mielikuvitusystävä haaveilussasi kuin omat oikeat läheiset. Oletko ehdottanut näitä haaveilemiasi asioita miehellesi/perheellesi? Eivät kuitenkaan ole kovin ihmeellisiä toteuttaa edes näin korona-aikaan.