Kumppanuusvanhemmuus, mistä aloittaa?

Katselin tuota tv ohjelmaa asiasta ja ajattelin että mieluummin heterona tekisin lapsen yksin kuin kumppanuusvanhemman kanssa.

Mulle taas tuli sellanen ajatus että se olisi lapselle iso asia että olisi kaksi vanhempaa ja mm kahdet isovanhemmat.

Instassa on tili, jota kumppanuusvanhempi pitää ja kertoo siellä elämästään. Sieltä voi sada vinkkejö.

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa kurkkaa.

Nimellä babyelamaa löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas tuli sellanen ajatus että se olisi lapselle iso asia että olisi kaksi vanhempaa ja mm kahdet isovanhemmat.

Mitä useampi lusikka, sitä huonompi soppa. Lapselle voi olla siis myös hämmentävää joutua monenlaisten arvojen ristituleen.

Tuli tämä postaus vastaan googlailemalla aihetta ja voisin kertoa oman kokemukseni. Miehet eivät ole sen kummempia kumppaneita "kumppanuusvanhempina" kuin parisuhteessakaan. Jonkin aikaa itsekin etsin miestä teemalla ja valikoima sekä kanssakäynti vastasi suunnilleen samaa, kuin mitä parisuhdekokemukseni. On niitä kilttejä miehiä, joista ei ole mihinkään oma-aloitteisuuteen vaan lähinnä valittavat ja roikkuvat, ja sitten niitä sosiopaatteja, jotka eivät kykene ottamaan huomioon kuin omat tarpeensa.

Suurimmaksi ongelmaksi olen kumppanuusvanhemmuudessa kokenut pelon siitä, etten välittäisi lapsesta kuin puoliteholla, jos puolisokin on kerran jo valmiiksi vastenmielinen. Isompi juttu kuin mikään ulkoa määritelty "puute", esim. isä tai isovanhemmat, on aktiivinen halveksunta tai viha. Ja jos lapsi tulisi yhtään isäänsä, jonka kanssa en haluaisi elää tai paritella (koska olisin valinnut kumppanuusvanhemmuuden enkä suhdetta), tämä ongelma olisi väistämätön. Ja totta kai lapsi perii myös isäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä lapsia haluavia miehiä löytää? Miten tällaisen etsinnän aloittaa?

Vaikka täältä 😁 https://www.nelonen.fi/ohjelmat/lapsi-tuntemattoman-kanssa/hae-mukaan

Mieti tarkkaan etukäteen. Lapsen synnyttyä on tunneside vauvaan usealla äidillä todella vahva. Olisiko yh kuitenkin parempi, varsinkin jos sinulla on tukiryhmä, joka voi tukea vanhemmuudessa.

Valtavat riidat tiedossa, kun kaksi täysin erilaista ihmistä yrittää päättää lapsen kasvatusperiaatteista. Esim. kuritetaanko vai sanoitetaanko jos lapsi ei tottele?

Harkitsen lapsen yrittämistä itsellisesti, koska ikää on 35+. Mietin jossain vaiheessa kumppanuusvanhemmuusasiaa, mutta siinä näin vielä isompia ongelmia kuin parisuhteessa. Jos on vaikea löytää pariksi neuvottelukykyistä ja huolehtivaa miestä, niin mistä minä sellaisen löytäisin kumppanuusvanhemmaksi? Ei ne homotkaan kai sen kummempia ihmisiä ole kuin heterot ja mistä yht'äkkiä sellaisen löytäisin? Nelosen ohjelma vahvisti vielä enemmän omaa ajatustani siitä, että kumppanuusvanhemmuus ei missään tapauksessa sovi minulle. Teen mieluiten isot päätökset yksin ja elän totaali-yh:na. Isyys ei ole mikään itsestään selvyys edes kumppanuusvanhemmuudessa. Nyt itsellisessä äitiydessä mietityttää pystynkö rakastamaan lasta, jonka isää en ole rakastanut. Minulle tosin on vakuutettu, että rakastan ja, että monilla se lasten isä ei suinkaan ollut unelmien mies. Tuntuu, että ne samat traumat nousevat nyt esille kuin mitkä on osin varmasti vaikuttanut siihen, että en ole löytänyt kunnollista puolisoa, vaikka yrityksiä on takana useita (avoliittoja).

Onko tuossa siis joku vuoroviikkosysteemi heti vauvasta alkaen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas tuli sellanen ajatus että se olisi lapselle iso asia että olisi kaksi vanhempaa ja mm kahdet isovanhemmat.

Mitä useampi lusikka, sitä huonompi soppa. Lapselle voi olla siis myös hämmentävää joutua monenlaisten arvojen ristituleen.

Tuli tämä postaus vastaan googlailemalla aihetta ja voisin kertoa oman kokemukseni. Miehet eivät ole sen kummempia kumppaneita "kumppanuusvanhempina" kuin parisuhteessakaan. Jonkin aikaa itsekin etsin miestä teemalla ja valikoima sekä kanssakäynti vastasi suunnilleen samaa, kuin mitä parisuhdekokemukseni. On niitä kilttejä miehiä, joista ei ole mihinkään oma-aloitteisuuteen vaan lähinnä valittavat ja roikkuvat, ja sitten niitä sosiopaatteja, jotka eivät kykene ottamaan huomioon kuin omat tarpeensa.

Suurimmaksi ongelmaksi olen kumppanuusvanhemmuudessa kokenut pelon siitä, etten välittäisi lapsesta kuin puoliteholla, jos puolisokin on kerran jo valmiiksi vastenmielinen. Isompi juttu kuin mikään ulkoa määritelty "puute", esim. isä tai isovanhemmat, on aktiivinen halveksunta tai viha. Ja jos lapsi tulisi yhtään isäänsä, jonka kanssa en haluaisi elää tai paritella (koska olisin valinnut kumppanuusvanhemmuuden enkä suhdetta), tämä ongelma olisi väistämätön. Ja totta kai lapsi perii myös isäänsä.

Eihän kumppanuusvanhemmuus sitä meinaa että kyseessä olisi puoliso tai edes että asuisi samassa osoitteessa?

Itse en ymmärrä sitä, että hampaat irvessä on hankittava omia geenejä jatkamaan oma biologinen lapsi, vaikka maailmassa on paljon kodittomia lapsia odottamassa perhettä.

Adoptiota tulisi helpottaa, ei kehottaa ihmisiä lisääntymään ristiin rastiin tuntemattomien kanssa oman halun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas tuli sellanen ajatus että se olisi lapselle iso asia että olisi kaksi vanhempaa ja mm kahdet isovanhemmat.

Mitä useampi lusikka, sitä huonompi soppa. Lapselle voi olla siis myös hämmentävää joutua monenlaisten arvojen ristituleen.

Mjaa. Itse olen ollut vahinkolapsi ja vanhempieni perheet on arvoiltaan hyvin erilaisia. Onhan siinä ollut ihmettelyä, mutta nykyään ajattelen, että se on rikkaus.

Facebookissa on ihan ryhmä/ ryhmiä kumppanuusvanhempia etsiville, joten sieltä kannattaa kurkata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas tuli sellanen ajatus että se olisi lapselle iso asia että olisi kaksi vanhempaa ja mm kahdet isovanhemmat.

Mitä useampi lusikka, sitä huonompi soppa. Lapselle voi olla siis myös hämmentävää joutua monenlaisten arvojen ristituleen.

Tuli tämä postaus vastaan googlailemalla aihetta ja voisin kertoa oman kokemukseni. Miehet eivät ole sen kummempia kumppaneita "kumppanuusvanhempina" kuin parisuhteessakaan. Jonkin aikaa itsekin etsin miestä teemalla ja valikoima sekä kanssakäynti vastasi suunnilleen samaa, kuin mitä parisuhdekokemukseni. On niitä kilttejä miehiä, joista ei ole mihinkään oma-aloitteisuuteen vaan lähinnä valittavat ja roikkuvat, ja sitten niitä sosiopaatteja, jotka eivät kykene ottamaan huomioon kuin omat tarpeensa.

Suurimmaksi ongelmaksi olen kumppanuusvanhemmuudessa kokenut pelon siitä, etten välittäisi lapsesta kuin puoliteholla, jos puolisokin on kerran jo valmiiksi vastenmielinen. Isompi juttu kuin mikään ulkoa määritelty "puute", esim. isä tai isovanhemmat, on aktiivinen halveksunta tai viha. Ja jos lapsi tulisi yhtään isäänsä, jonka kanssa en haluaisi elää tai paritella (koska olisin valinnut kumppanuusvanhemmuuden enkä suhdetta), tämä ongelma olisi väistämätön. Ja totta kai lapsi perii myös isäänsä.

Tietenkään ei pidä ryhtyä kumppanuusvanhemmuuteen ihmisen kanssa, josta ei pidä. Minusta kumppanuusvanhemman kanssa on ihan yhtä tärkeää "klikata" kuin parisuhteessakin, ilman seksuaalista kiinostusta vain. On tärkeää että arvot ovat saman suuntaiset, luottaa, kunnioittaa toists yms.

Itse harkitsin kumppanuusvanhemmuutta hyvän miespuoleisen ystäväni kanssa. Hän on kaikin puolin ihana ja rehti, hyvin elämässä menestynyt tyyppi jonka kanssa tykkään viettää aikaa. Löysin kuitenkin oman kumppanin eikä kumppanuusvanhemmuudelle ollut lopulta tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Valtavat riidat tiedossa, kun kaksi täysin erilaista ihmistä yrittää päättää lapsen kasvatusperiaatteista. Esim. kuritetaanko vai sanoitetaanko jos lapsi ei tottele?

Varmaan näistä keskustellaan paljonkin ennen kuin lapsi tehdään. Ja ihan samanlaisia ristiriitoja on parisuhteissakin.

Mistä niitä naisia kumppanuusvanhemmuuteen voi hakea? FB:n kumppanuusvanhemmuusryhmässä on todella hiljaista ja olen törmännyt/tapaillut sieltä muutamaa naista asian tiimoilta ja kaikki heistä ovatkin lopulta halunneet parisuhteen lapsen isän kanssa. Minulla on vaimo ja perhe, mikä myös on ollut muutamalle ehdoton ei, eli en ymmärrä mitä naiset oikein etsivät todellisuudessa?

M35

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä naisia kumppanuusvanhemmuuteen voi hakea? FB:n kumppanuusvanhemmuusryhmässä on todella hiljaista ja olen törmännyt/tapaillut sieltä muutamaa naista asian tiimoilta ja kaikki heistä ovatkin lopulta halunneet parisuhteen lapsen isän kanssa. Minulla on vaimo ja perhe, mikä myös on ollut muutamalle ehdoton ei, eli en ymmärrä mitä naiset oikein etsivät todellisuudessa?

M35

Kyllähän ne ko. foorumeilla pyörivät naiset ovat pääsääntöisesti niitä persoonallisuushäiriöisiä, joita ei miehet jaksa kauan katsella ja etsivät sielläkin itselleen aviomiestä verhoten sen kumppanuusvanhemmuus -termin alle.

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä naisia kumppanuusvanhemmuuteen voi hakea? FB:n kumppanuusvanhemmuusryhmässä on todella hiljaista ja olen törmännyt/tapaillut sieltä muutamaa naista asian tiimoilta ja kaikki heistä ovatkin lopulta halunneet parisuhteen lapsen isän kanssa. Minulla on vaimo ja perhe, mikä myös on ollut muutamalle ehdoton ei, eli en ymmärrä mitä naiset oikein etsivät todellisuudessa?

M35

Mitä ihmettä sinä oikein etsit, jos sinulla on jo perhe? Omien geeniesi levittämistä?

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä naisia kumppanuusvanhemmuuteen voi hakea? FB:n kumppanuusvanhemmuusryhmässä on todella hiljaista ja olen törmännyt/tapaillut sieltä muutamaa naista asian tiimoilta ja kaikki heistä ovatkin lopulta halunneet parisuhteen lapsen isän kanssa. Minulla on vaimo ja perhe, mikä myös on ollut muutamalle ehdoton ei, eli en ymmärrä mitä naiset oikein etsivät todellisuudessa?

M35

Ihan meet Tinderiin ja haet Baltian/Balkanin alueen naisista kotirouvuudesta kiinnostunutta naista. Naisten keskuudessa liitytään yleensä lesbo puolelle kumppanuusvanhemmuus nimikkeellä. Idea on molemmissa kuitenkin sama. Raskaaksi tulevaa autetaan tulevissa kuluissa.

Pienituloiselle suosittelen Bulgariaa/Turkkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä naisia kumppanuusvanhemmuuteen voi hakea? FB:n kumppanuusvanhemmuusryhmässä on todella hiljaista ja olen törmännyt/tapaillut sieltä muutamaa naista asian tiimoilta ja kaikki heistä ovatkin lopulta halunneet parisuhteen lapsen isän kanssa. Minulla on vaimo ja perhe, mikä myös on ollut muutamalle ehdoton ei, eli en ymmärrä mitä naiset oikein etsivät todellisuudessa?

M35

Mitä ihmettä sinä oikein etsit, jos sinulla on jo perhe? Omien geeniesi levittämistä?

Haloo!

Voihan miehelläkin olla esimerkiksi kaipuu isompaan perheeseen, mutta vaimo ei halua kirveelläkään synnyttää kuin yhden lapsen.

Minusta tuollainen kumppanuusvanhempihan olisi oikein hyvä match. Mies, joka on jo isä, mutta haluaisi mielellään toisen lapsen.