Lue keskustelun säännöt.
Kumppanuusvanhemmuus, mistä aloittaa?
10.05.2020 |
Olen 35-vuotias nainen ja haluan äidiksi. Parisuhteen etsiminen ei kiinnosta, olen ollut kerran aviossa ja se riitti. Tulen tosi hyvin toimeen lasten kanssa, elätän itseni, omaisuutta on jne. Kumppanuusvanhemmuus kuulostaisi loistavalta, lapsi saisi kaksi vanhempaa ilman että mun tarvitsee koittaa löytää parisuhdetta. Mistä niitä lapsia haluavia miehiä löytää? Miten tällaisen etsinnän aloittaa?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä niitä naisia kumppanuusvanhemmuuteen voi hakea? FB:n kumppanuusvanhemmuusryhmässä on todella hiljaista ja olen törmännyt/tapaillut sieltä muutamaa naista asian tiimoilta ja kaikki heistä ovatkin lopulta halunneet parisuhteen lapsen isän kanssa. Minulla on vaimo ja perhe, mikä myös on ollut muutamalle ehdoton ei, eli en ymmärrä mitä naiset oikein etsivät todellisuudessa?
M35
Ihan meet Tinderiin ja haet Baltian/Balkanin alueen naisista kotirouvuudesta kiinnostunutta naista. Naisten keskuudessa liitytään yleensä lesbo puolelle kumppanuusvanhemmuus nimikkeellä. Idea on molemmissa kuitenkin sama. Raskaaksi tulevaa autetaan tulevissa kuluissa.
Pienituloiselle suosittelen Bulgariaa/Turkkia.
En halua auttaa pelkissä kuluissa vaan osallistua lapsen kasvatukseen. Siksi mikään Bulgarialainen tms. ei tule kuuloonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä niitä naisia kumppanuusvanhemmuuteen voi hakea? FB:n kumppanuusvanhemmuusryhmässä on todella hiljaista ja olen törmännyt/tapaillut sieltä muutamaa naista asian tiimoilta ja kaikki heistä ovatkin lopulta halunneet parisuhteen lapsen isän kanssa. Minulla on vaimo ja perhe, mikä myös on ollut muutamalle ehdoton ei, eli en ymmärrä mitä naiset oikein etsivät todellisuudessa?
M35
Kyllähän ne ko. foorumeilla pyörivät naiset ovat pääsääntöisesti niitä persoonallisuushäiriöisiä, joita ei miehet jaksa kauan katsella ja etsivät sielläkin itselleen aviomiestä verhoten sen kumppanuusvanhemmuus -termin alle.
Tämä on jokseenkin totta. Ystäväni haki parisuhdetta kumppanuusvanhemmuusfoorumilta ja rakastui mieheen, jonka kanssa tekivät lapsen sängyn kautta. Mies ei halunnut parisuhdetta vaan kumppanuusvanhemman. Ystäväni katkeroitui ja teki lapsella kiusaa minkä pystyi. Usein kun miehen piti saada lapsi luokseen lapsella oli "kuumeflunssa" tai "norovirus". Yritin puhua hänelle järkeä, ja ihmettelin miksi kiusaa miestä. Lisäksi, olisi tarvinnut muutenkin sitä omaa aikaa, mutta katkeruus vei voiton. Miehellä on nyt tyttöystävä ja se on katkeroittanut ystävääni entisestään :-(
Kumppanuusvanhemmuus puhuttaa tänä päivänä jonkin verran ja Suomessa on jo tuhansia tällaiseen vanhemmuuteen syntyneitä lapsia. Riskit on kyllä tosi isot kun lähtee hommaan puolivillaisella tutustumisella ja vaikka minkälaisia aiesopimuksia kirjoittelee ei ne päde missään oikeudessa juridisesti. Toisaalta isot on riskit parisuhteeseenkin lasta tehdä jos toista ei tunne perinpohjin ja luota tähän. Ennen kaikkea kommunikointi on avainsana.
Yhteiskunnan rappiotilaa kuvastava tämäkin ilmiö. Kumppanuusvanhemmuus - kaikkea sitä keksitäänkin. Lapsi kuuluu tehdä rakkausavioliittoon.
Älä hulluja suunnittele, et ole ollenkaan valmis äidiksi kun kaikki lapseen liittyvä pitää jotenkin jakaa, pisteyttää, suunnitella ja ties mitä. Lapsi tehdään rakkaudesta, se rakkaus ei lopu mihinkään vaikka parisuhde loppuisikin ja vaikka lapsen isä ei pystyisikään vanhemmuuteen. Tosiasia on se että mikään sopimus ei saa sitä miestä ottamaan lastaan jos hän ei halua ja tähän pitää alusta alkaen varautua.... Mieluummin yksin lapsen kanssa vaikka 100% kuin jonkun vastentahtoisen miehen kanssa vään täminen tapaamisista jne. Hyvät ystävät, omat sukulaiset lapsen isän veljen perhe jne loivat ihanan lähipiirin, lapsi oli 3, 5v. kun yllättäen päädyin uusperheelliseksi, mies, 2 pientä tytärtä ja yhdessä saimme vielä pojan, elämä voi yllättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ne vieraannuttamiskeissit alkaa. Miehet, välttäkää kumppanuusvanhemmuutta. Olen nähnyt näitä tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä niitä naisia kumppanuusvanhemmuuteen voi hakea? FB:n kumppanuusvanhemmuusryhmässä on todella hiljaista ja olen törmännyt/tapaillut sieltä muutamaa naista asian tiimoilta ja kaikki heistä ovatkin lopulta halunneet parisuhteen lapsen isän kanssa. Minulla on vaimo ja perhe, mikä myös on ollut muutamalle ehdoton ei, eli en ymmärrä mitä naiset oikein etsivät todellisuudessa?
M35
Kyllähän ne ko. foorumeilla pyörivät naiset ovat pääsääntöisesti niitä persoonallisuushäiriöisiä, joita ei miehet jaksa kauan katsella ja etsivät sielläkin itselleen aviomiestä verhoten sen kumppanuusvanhemmuus -termin alle.
Tämä on jokseenkin totta. Ystäväni haki parisuhdetta kumppanuusvanhemmuusfoorumilta ja rakastui mieheen, jonka kanssa tekivät lapsen sängyn kautta. Mies ei halunnut paris
Näin se menee. Ei kai monikaan aio vieraannuttaa lasta, mutta itse olen nähnyt usean tapauksen, jossa synnytyksen jälkeen naisen hormonitoiminta saa naisen ajatukset sekaisin, ja aivan vääränlaisen suojelumekanismin lasta kohtaan, joka itse asiassa vahingoittaa lasta todella paljon. Vieraannuttaminen on ihmisoikeusrikos. Suomi on rikollisvaltio, koska viranomaiset hyväksyy ja tukee vieraannuttamista, joka on miljardibisnes. Sillä pidetään yllä ylisukupolvista traumaa nyt kun miehet eivät ole sotimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni moinen olisi pelkkää painajaista.
En haluaisi lasta ihmisen kanssa, joka ei kelpaa minulle kumppaniksi. Se lapsihan sitoo minut kuolemaan saakka tuohon ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavat riidat tiedossa, kun kaksi täysin erilaista ihmistä yrittää päättää lapsen kasvatusperiaatteista. Esim. kuritetaanko vai sanoitetaanko jos lapsi ei tottele?
Varmaan näistä keskustellaan paljonkin ennen kuin lapsi tehdään. Ja ihan samanlaisia ristiriitoja on parisuhteissakin.
Tuo on ehkä asia mikä kumppanuusvahemmuudessa itseä ajatuksena vähän tökkii.
Etukäteen voi keskustella mitä vain ja ajatella että toimii niin ja näin, mutta todellisuus lasten kanssa on erilaista ja lapset opettaa myös sinua näkemään millainen ihminen oikeasti olet, eikä se mitä kuvittelet olevasi. Tuossa matkalla on monta mutkaa ja itse näkisin lasten eduksi että perheessä olisi aito parisuhde ristiriitoineen, eikä se olisi kuin joku työprojekti.
Varmasti kumppanuusvanhemmuus on hyvä joillekin, mutta minä aidosti uskon, että kaikki voi hyvän puolison löytää, jos ensin on valmis kohtaamaan rehellisesti itsensä, jotta voi kohdata toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas tuli sellanen ajatus että se olisi lapselle iso asia että olisi kaksi vanhempaa ja mm kahdet isovanhemmat.
Idealisointia. Se toinen vanhempi voi olla paska ja pahimmassa tapauksessa lapsi altistuu väkivallalle, rikoksille, henkiselle väkivallalle, jopa s eksuaaliselle väkivallalle, menettää kaiken turvallisuudentunteensa, hajottaa psyykeensä ja pilaa elämänsä paskan siittäjän läsnäollessa. Jos siittäjä ei tule toimeen naisen kanssa, ei hän kelpaa isäksikään. Syy miksi he haluavat lapsen ja eivät saa naista on se, että lapsi on fyysisesti ja juridisesti täysin alisteinen ja avuton siinä missä nainen voi sanoa ei ja painu v ittuun. Lapsi tekee tasan niinkuin siittäjä-omistaja pakottaa, ja kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavat riidat tiedossa, kun kaksi täysin erilaista ihmistä yrittää päättää lapsen kasvatusperiaatteista. Esim. kuritetaanko vai sanoitetaanko jos lapsi ei tottele?
Varmaan näistä keskustellaan paljonkin ennen kuin lapsi tehdään. Ja ihan samanlaisia ristiriitoja on parisuhteissakin.
Tuo on ehkä asia mikä kumppanuusvahemmuudessa itseä ajatuksena vähän tökkii.
Etukäteen voi keskustella mitä vain ja ajatella että toimii niin ja näin, mutta todellisuus lasten kanssa on erilaista ja lapset opettaa myös sinua näkemään millainen ihminen oikeasti olet, eikä se mitä kuvittelet olevasi. Tuossa matkalla on monta mutkaa ja itse näkisin lasten eduksi että perheessä olisi aito parisuhde ristiriitoineen, eikä se olisi kuin joku työprojekti.
Varmasti kumppanuusvanhemmuus on hyvä joilleki
Jep ja jos miehet jättävät tai jopa pahoinpitelevät ja tappavat raskaana olevia puolisoitaankin, miksi he kunnioittaisivat naista joka ei ole edes suhteessa heidän kanssaan? Ylipäätään yhteishuoltajuus on luonnotonta rääkkäystä lapselle, jolla ei ole biologisesti mitään tekoa siittäjän kanssa. Tämän siittäjä on äiti -valheen eli isä-valheen syöttäminen lapsille vahingoittaa heitä syvästi, sillä he oikeasti kuvittelevat, että sen siittäjän pitäisi pystyä vastaamaan heidän tarpeisiinsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni moinen olisi pelkkää painajaista.
En haluaisi lasta ihmisen kanssa, joka ei kelpaa minulle kumppaniksi. Se lapsihan sitoo minut kuolemaan saakka tuohon ihmiseen.
Niin ja se lapsi myös kasvaa hänen kaltaisekseen, mallioppii. Ihmiseltä, jota et kelpuuttaisi edes kaveriksesi, parisuhdekumppanista puhumattakaan. Kaikista karmeinta on, jos tällä on jotakin salaista elämää, joka on vahingollista lapselle tai esimerkiksi addiktioita (myös seksiaddiktio). Siinä sitten katselet kun lapsesi pakotetaan lain voimin altistumaan tälle puolet elämästään ja hänen hyvyytensä valuu viemäriin, katoaa, ja hänestä tulee paha. Etkä voi edes itse rakastaa lastasi enää
Lähtökohtaisesti tuntemattoman soluilla raskautuminen on huono ajatus, sillä se lapsi kantaa tuota tuntematonta perimää ja muistoja. Moni saattaa olla näennäisesti kelvollinen, mutta tehdä salassa jotakin sellaista, mitä et hyväksyisi. Tätä varten avioliitto on olemassa: kumppani hyväksytään kokonaisuudessaan ja siitä pidetään, joka takaa sen ettei lapsesta tule mutantti-hirviö. Jos otat sian säkissä niin tämä on hyvinkin mahdollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni moinen olisi pelkkää painajaista.
En haluaisi lasta ihmisen kanssa, joka ei kelpaa minulle kumppaniksi. Se lapsihan sitoo minut kuolemaan saakka tuohon ihmiseen.
Tämäpä juuri! Tuttavamies meni tekemään puolisoltaan salaa toisen naisen kanssa tällaisen lapsen (kumppanuusvanhemmuudesta oli toki keskusteltu, mutta puoliso ei tiennyt, että tilanne oli nyt tulilla) ja vieläpä salasuhteessa - ei koti-inseminaatiolla kuten tällaiset yleensä hoidetaan, jos ei tunteita haluta mukaan. Sanomattakin selvää, että paskamyrky siitä seurasi, minkä seurauksena nyt useampi ihminen on katkera ja voi huonosti ja lapsen äiti sanelee säännöt lapsen suhteen, tai muuten...
Lapsen tarve oli siis niin suuri, että siinä sivussa oli ok tuhota muutaman ihmisen psyyke, ehkä myös oma ja nyt lapsen vanhemmat, joiden ajatukset eivät käy missään kohtaa yksiin, eivät kykene kommunikointiin kuin lakimiehen välityksellä ja ovat sidottuja tuohon toiseen aikuiseen lopun elämänsä. Paljon on sujuvia sopimisia lasten asioista tiedossa tulevaisuudessa ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavat riidat tiedossa, kun kaksi täysin erilaista ihmistä yrittää päättää lapsen kasvatusperiaatteista. Esim. kuritetaanko vai sanoitetaanko jos lapsi ei tottele?
Varmaan näistä keskustellaan paljonkin ennen kuin lapsi tehdään. Ja ihan samanlaisia ristiriitoja on parisuhteissakin.
Tuo on ehkä asia mikä kumppanuusvahemmuudessa itseä ajatuksena vähän tökkii.
Etukäteen voi keskustella mitä vain ja ajatella että toimii niin ja näin, mutta todellisuus lasten kanssa on erilaista ja lapset opettaa myös sinua näkemään millainen ihminen oikeasti olet, eikä se mitä kuvittelet olevasi. Tuossa matkalla on monta mutkaa ja itse näkisin lasten eduksi että perheessä olisi aito parisuhde ristiriitoineen, eikä se olisi kuin joku työprojekti.
Varmasti kumppanuusvanhemmuus on hyvä joilleki
Nimenomaan mitä tahansa voi keskustella etukäteen, mutta ei se todellisuudessa sitten toimikaan, kun siinä on se pieni ihminen, jota pitäisi osata kasvattaa samoilla linjoilla toisen, lähes tuntemattoman kanssa. Taatusti luvassa ongelmia jatkossa. Avioliiton tarkoitus on kasvattaa perhe, missä puhalletaan yhteen hiileen, kun taas kumppanuusvanhemmuudessa on vain itsekkäät tarpeet saada täytettyä oma sisällötön elämä lapsella.
Joko ap on hankkiutunut raskaaksi? Toivottavasti on unohtanut tällaiset vinoutuneet kumppanuusvanhemmuus -mallit ja tullut itsenäiseksi äidiksi. Lapsi tarvitsee normaalin perheen, missä isä ja äiti toimivat yhteistyössä toisiaan rakastaen ja kunnioittaen, missä kommunikointi toimii ja lapset saavat hyvän ja terveen mallin parisuhteesta ja perheestä. Kaikki tällaiset nykyajan kotkotukset kertovat vain syvästä yhteiskunnan rappiotilasta, mistä pitäisi päästä eroon.
Mistä aloittaa? Aloita vaikka Tinderistä ja unohda tällaiset älyttömyydet kuin lapsi tuntemattoman tai puolitutun kanssa. Tunnen tällaisen tapauksen eikä ole kyllä mitään hyvää sanottavaa. Vanhemmat asuvat parin sadan kilsan päässä toisistaan ja alle 2-vuotiaita lapsia ajelutetaan joka viikko etäisän luo. Kommunikointi vanhempien välillä surkeaa - toki päällimmäinen syy on että astuivat yli kumppanuusvanhemmuusrajan, eli harrastivat seksiä, vaikka mies oli varattu ja nainen meni ja rakastui. Monen ihmisen psyyke hajonnut, mutta hei - nyt on lapset tehty!
Pahin osuus on takoa miehen päähän se, että vauva tarvitsee äitiään ensimmäiset vuodet, joten kunnollinen kumppanuusvanhemmuus alkaa vasta päiväkoti-iässä. Sitä ennen lapsi on äidillä.
Pahin osuus lienee kuitenkin takoa äidin päähän, että lapsi/lapset eivät ole hänen omaisuuttaan, vaan isäkin on lapsen halunnut ja haluaa viettää aikaa sen kanssa.
Onko siinä jotain pahaa, että haluan omia biologisia lapsia? Suomeen niitä tarvitaan muutenkin lisää. Olen onnellinen perheestäni ja haluan pitää parisuhteen ja lapsenkasvatuksen kahtena erillisenä "yksikkönä". Naiset, joita olen kumppanuusvanhemmuusfoorumilta tavannut, ovat useat muutaman kahvittelun jälkeen jo heittäneet tunnekortin pöytään ja halunneet minut kanssaan parisuhteeseen, mutta eivät kuitenkaan etsi miestä Tinderistä tai muista parinhakufoorumeista. Tuhlaavat näin ollen myös meidän kumppanuusvanhempaa hakevien aikaa.