Olen entinen les tadi olainen. Kysy mitä vaan!

Nussittiinko sinua lapsena koko yhteisön voimin?

Maahan vuotanut on taas näitä erilaisia versioita Jumalan pojasta hänen ihmisen ruumiinsa sovitti syntimme ollen synnitön.Hänenkin piti puhdistautua tästä maailmasta kuitenkin.Jos pelkää jumalaa ei pilkkaa poikansa verta.Hävytöntä myyntiä verellä.Jeesuksen ruumiin uhrilla pelastuu ristiin NAULITUSSA eikä siinä erotella ihmisiä.Kaikki synnit on jo sovitettu Jeesusta ei voi uudelleen ristiin naulita.Täällä kuoleman varjon laaksossa on ongelmat synnit ja syyttäjän väärät syytökset paholaisen se on syyttäjä.Paholainen syyttää ja valehtelee.Jokaindn joka uskoo poikaan Jeesukseen pelastuu ja on saanut jo anteeksi kaiken koko elämän.Se tarkoittaa kuoleman hetkellä ei tuomita joh.3:16. 

Kaikki maapallon alkukristityt on sovitetut yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi.Joh3:16.Muita uhreja synnin edestä tähden ei enää tarvita.

Ote uudesta testamentista. Usko Herraan ( Usko Jumalaan ) Jeesukseen Kristukseen ( hebr.messias) niin sinä pelastut niin myös sinun perhekuntasi. Myllynkivi on niillä jotka erottaa Jeesuksen oman Jeesuksesta tai yrittää erottaa. Uusi testamentti ei elämä ei kuolema ei mikään luotu voi erottaa Jeesuksen RAKKAUDESTA. ( Jos rakkaus puuttuu kaikki puuttuu).Kuten Jeesus opetti rakastakaa toisia toisianne. Ilmestyskirjassa myllynkivi on niille jotka Jeesuksesta erottaa eikä sanaakaan mistään muusta.

Luterilaisessa kirkossa käy monen maalaisia myös mm.ortodokseja joskus hellareita keräämässä rahaa.Etsi peruskirkoista itsellesi oman kaltaista seuraa samassa elömän tilanteessa olevien tapahtumia keskustelu seuraa ja usein niitä löytyy läheltä on myös kivoja retkiä liikuntaa ja ryhmäretkiä päivän ajan.Kristityt harrastaa paljon hiihtoa luistelua koiraharrastusta on maalausta piirustusta ja matkailua.On myös yhdessä Raamatun tutkimista tai laulua.Monesti ehtoollisen jälkeen on teetä kahvia yhteistä juttelua eri tiloissa ettei maalliset sekoitu taivaallisiin. 

Suomeen on tullut virovenäläistä joukkoa hiukan kannattaa katsoa mitä puuhaavat on kadonnut takkia kelloa koruja on hiukan eksytystä.Lienee juutalaisia hellareita.

KRISTITYT EROSI VANHASTA HAPATUKSESTA JO 2000 VUOTTA SITTEN.   LÄHDETTIIN POIS LAKIUSKONNOSTA JA SYNTYI ERO ENTISEEN.    ENTISET TOKI VAINOSI JA VAINOAA NYTKIN.  EI ENÄÄ MITÄÄN KIVITYKSIÄ TAI MOOSEKSENSIITTIÖ OPPEJA. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatko jotain lestadiolaisuudesta, esim Suviseuroja? Kävin kerran, "turistina" ja minusta oli mukavanoloinen tapahtuma.

Oikeastaan käyn yhä suviseuroissa lähes joka vuosi, tapaamassa serkkuja ja joitakin harvoja vanhoja kavereita ja ihan vain nauttimassa seurakentän tunnelmasta. Tunnelma ei ole aivan yhtä ihana kuin silloin, kun vielä koin kuuluvani joukkoon, mutta siellä on silti aina mukavan rauhallista ja nostalgista. Suosittelen kyllä kaikkia käymään vaikka vilkaisemassa, jos yhtään kiinnostaa ja haluaa vaikka hiukan pakoon hektisyydestä ja stressistä.

Mitä muuta kaipaan, no sitä yhteisöllisyyttä. Tulin usein tunteelliseksi, kun kaikki yhteen ääneen lauloivat siionin lauluja, ja nykyäänkin kaipaan sitä voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Monet siionin laulut ovat minulle yhä tosi tärkeitä (esim. On mulla onnen päivä, Mun kotini taivaassa ihana on, Oi katsele lintua oksalla puun jne.), mutta en oikein tiedä, onko minulla "oikeutta" laulaa tai kuunnella niitä, kun en ole enää lestadiolainen.

Ap

Ketjussa aikaisemmin kommentoineena lestadiolaisuudesta lapsena eronnena:

En edes tiennyt, että se katsohan lintua oksalla puun on lestadiolaislaulu. Olen pitänyt sitä vain kauniina uskonnollisena lauluna. Äidillä oli kaunis lauluääni, ja lauloi tuota usein:

Oi katsohan lintua oksalla puun, se laulaa niin kauniisti aina.

Se Korkeimman kiitokseen aukaisee suun, sen mieltä ei huolet ne paina.

Se laulaen Luojaansa kiittää.

Se laulaen aamulla alkavi työt ja päättää ne laululla illoin.

Niin rauhassa oksalla nukkuu se yöt, kuin vuode ois peitetty villoin, ja kattona sillä on taivas.

Ei kylvä, ei niitä, ei myös kokoa se vastaisten päivien ruokaa.

Vaan aina sen mieli on riemuiseva, ei huomisen huolista huokaa, ja silti ei puutetta kärsi.

Oi jospa kuin lintunen päiväni vain myös niittäen alkaa mä voisin.

Ja murhetta vaikkakin puuttehissain, niin ain Isän hoidossa oisin.

Ei lapsensa tarvitse surra.

Ikivanha hengellinen lauluhan tämä onkin. Ei mikään lestadiolaisten oma laulu. On siis alunperin esiintynyt ihan jossakin muussa yleisessä hengellisessä laulukirjassa kuin Siionin lauluissa. 

Vierailija kirjoitti:

Naapurini on vanh.lestaliodailen ja hän tuli käymään kylässä. 

Sammutin television, kun käsitykseni mukaan uskonto kieltää telkkarin katsomisen.

Hän sanoi, ettei olisi tarvinnut, mutta en kehdannut alkaa kyselemään tarkemmin.

Siis onko sallittu katsoa vai ei? Entä kyläpaikassa? Entä radio, jos se on päällä vaikka Novalla, tai Radiorockilla?

Teit saman virheen, kuin esim. kasvisyöjien kanssa tehdään. Alat kontrolloimaan mitä hän saa syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatko jotain lestadiolaisuudesta, esim Suviseuroja? Kävin kerran, "turistina" ja minusta oli mukavanoloinen tapahtuma.

Oikeastaan käyn yhä suviseuroissa lähes joka vuosi, tapaamassa serkkuja ja joitakin harvoja vanhoja kavereita ja ihan vain nauttimassa seurakentän tunnelmasta. Tunnelma ei ole aivan yhtä ihana kuin silloin, kun vielä koin kuuluvani joukkoon, mutta siellä on silti aina mukavan rauhallista ja nostalgista. Suosittelen kyllä kaikkia käymään vaikka vilkaisemassa, jos yhtään kiinnostaa ja haluaa vaikka hiukan pakoon hektisyydestä ja stressistä.

Mitä muuta kaipaan, no sitä yhteisöllisyyttä. Tulin usein tunteelliseksi, kun kaikki yhteen ääneen lauloivat siionin lauluja, ja nykyäänkin kaipaan sitä voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Monet siionin laulut ovat minulle yhä tosi tärkeitä (esim. On mulla onnen päivä, Mun kotini taivaassa ihana on, Oi katsele lintua oksalla puun jne.), mutta en oikein tiedä, onko minulla "oikeutta" laulaa tai kuunnella niitä, kun en ole enää lestadiolainen.

Ap

Tuo on mielestäni hieman ikävän kuuloinen asia, että koet että sinulla ei ole oikeutta laulaa osaamiasi lauluja, ja lestadiolaiset siten olisivat jotenkin oikeammassa uskossa kuin sinä. Omalta kohdaltani koen, että oma taustani on mikä on, enkä tee siitä mitään ongelmaa. Laulan kun laulattaa.

Joskus seurueissa joissa tiedän olevan sekä meitä tavallisia että lestadiolaisia, tervehdin ensimmäisenä, ja ihan normaaleilla sanoilla, niin ei tarvitse kenenkään pohtia pitääkö tuolle sanoa Jumalan terve.  

Mielenkiintoista, että käyt seuroissa (RY?) jos et ole uskomassa. Minä olen itse normaali evlut., mutta miehen puolen suvusta suurin osa on vanhoillisia. Itse koen kiusallisena tilanteet, joissa suurin osa on vanhoillisia (juhlat jonkun kotona) joissa juuri saapuva aloittaa ”jumalanterve-kättelykierroksen” ja sitten hämillään pysähtyy kohdalleni, katsoo tukkaani, meikkiäni ja korvakoruja. Yleensä olen reippaasti esitellyt itseni ja sanonut käsipäivää. Mutta rasittava tapa tuollainen, kätellä kaikki paikalla olevat 50 ihmistä, vähän niinkuin todistaakseen että ollaan tässä uskomassa. Eikö sen voisi perhejuhlissa jättää väliin? Latistaa tunnelmaa tuollainen kiertäminen jos muuta sanottavaa ei ole. Muistan kerran erään vanhan sukulaisen reippaasti huikanneen ”hei kaikille, en jaksa kiertää” ja sitten kätteli paikalla olevat pari uskonveljeä erikseen. Muutenkin olisi fiksua juhlissa joissa on paikalla 50/50 uskovia ja ei uskovia, pysyä neutraalilla linjalla.

Kirjoitin seurueissa, en seuroissa. 

Kun läheiseen sukuuni kuuluu myös vanhoillislestadiolaisia ja heitä on myös tuttavien ja kollegoiden joukossa, toisinaan tulee tilaisuuksia, joissa on koolla eri aatesuuntien ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. Viimeksi erään vanhoillislestadiolaisen entisen työkaverini 60-vuotispäivillä tuli eteen juuri tilanne, jossa joku pyöri tervehtimässä kädestä pitäen puolet porukasta. Minä moikkasin ensin, välttääkseni typeräntuntuisen tilanteen.

RY viestissäsi tarkoittaa Rauhanyhdistystä. Kyseisen yhdistyksen seuroissa en ole käynyt kuin lapsena, silloin kun en vielä voinut kieltäytyä. Sen sijaan muutamissa hautajaisissa olen viime aikoinakin ollut, joissa olen kesken muistotilaisuuden huomannut että puhuja käyttää aivan vanhoillislestadiolaista fraseologiaa: "...Marjaleena sai tietää, että hänelläkin on lupa uskoa kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä..." Jne. Kyllä te ne siihen uskoon kuuluvat ne sanontatavat tunnistatte, kun minäkin kymmenien vuosien jälkeen.

Kielilläpuhumista ym. lapsuudestani tuttua seuroihin kuulunutta extreme-uskovaisuutta sen sijaan en ole nähnyt vuosikymmeniin. Esim. sitä kaikkiin seurapuheisiin kuulunuta kohokohtaa, kun itse kukin syntien raskauttama nostaa kätensä, ja maallikkopuhuja jakaa sitten kateederilta litaniana itse kullekin oikeutta synneistä vapautumiseen. 

Kysyin äitini hautajaisista tullessamme omalta lukioikäiseltä teiniltäni, tunnistiko hän, että pappi oli vanhoillislestadiolainen. Ei, miten niin, kysyi hän. Kerroin puheen sisällöstä ne piirteet, jotka minulle kertoivat uskonsuunnan. Ai jaa, mielenkiintoista, sanoi tyttö.

Silmääni kiinnittyi viestissäsi myös se, että sanot etten "ole uskossa". Tämä onkin ilmeisesti lestadiolaisuuden olennaisimpia piirteitä: oikeita uskovia ovat vain samaan lahkoon kuuluvat, ja vaikka liike kuuluukin osaksi evankelisluterilaista kirkkoa, heidän vakaumuksensa mukaan muualla kuin lestadiolaisen yhteisön piirissä ei pelastusta ole tiedossa. No, noilla spekseillä olen ilmeisesti mielestäsi menossa helvettiin, ihan riippumatta siitä miten elämäni elän ja mihin uskon,  mutta omalta puoleltani voin kyllä sanoa, että lestadiolaisten taivas olisi lähes viimeinen paikka missä haluaisin iäisyyteni viettää.

Pahoittelen hieman kärkevää viimeistä lausettani, varsinkin kun tuntemani lestadiolaiset ovat enimmäkseen oikein mukavia, vaikka en heidän uskonkäsityksiään jaakaan. Emme kyllä niistä keskustelekaan, koska tiedän, ettei se johtaisi mihinkään myönteiseen.

Kielilläpuhumista? Millä paikkakunnalla, ja millä vuosikymmenellä ja missä lestadiolaissuuntauksessa on ollut kielilläpuhumista? Eikös se ole enempi helluntailaisten ja ehkä myös vapaakirkon juttu?

Tarkoittaa varmaan ainakin vielä 90-luvulla toisinaan olleita "kiittäjämummoja" eli yleensä iäkkäämpiä naisia, jotka saattoivat nousta kesken seurapuheen kovaan ääneen ylistämään ja kiittämään: "Ole kiitetty Herra Jeesus,  ole kiitetty...". Kunnes sitten liikutuksessaan vaipuivat takaisin penkkiin. 

Eikö täällä voi kirjoittaa lestadiolainen?