Olen entinen les tadi olainen. Kysy mitä vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatko jotain lestadiolaisuudesta, esim Suviseuroja? Kävin kerran, "turistina" ja minusta oli mukavanoloinen tapahtuma.

Oikeastaan käyn yhä suviseuroissa lähes joka vuosi, tapaamassa serkkuja ja joitakin harvoja vanhoja kavereita ja ihan vain nauttimassa seurakentän tunnelmasta. Tunnelma ei ole aivan yhtä ihana kuin silloin, kun vielä koin kuuluvani joukkoon, mutta siellä on silti aina mukavan rauhallista ja nostalgista. Suosittelen kyllä kaikkia käymään vaikka vilkaisemassa, jos yhtään kiinnostaa ja haluaa vaikka hiukan pakoon hektisyydestä ja stressistä.

Mitä muuta kaipaan, no sitä yhteisöllisyyttä. Tulin usein tunteelliseksi, kun kaikki yhteen ääneen lauloivat siionin lauluja, ja nykyäänkin kaipaan sitä voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Monet siionin laulut ovat minulle yhä tosi tärkeitä (esim. On mulla onnen päivä, Mun kotini taivaassa ihana on, Oi katsele lintua oksalla puun jne.), mutta en oikein tiedä, onko minulla "oikeutta" laulaa tai kuunnella niitä, kun en ole enää lestadiolainen.

Ap

Ketjussa aikaisemmin kommentoineena lestadiolaisuudesta lapsena eronnena:

En edes tiennyt, että se katsohan lintua oksalla puun on lestadiolaislaulu. Olen pitänyt sitä vain kauniina uskonnollisena lauluna. Äidillä oli kaunis lauluääni, ja lauloi tuota usein:

Oi katsohan lintua oksalla puun, se laulaa niin kauniisti aina.

Se Korkeimman kiitokseen aukaisee suun, sen mieltä ei huolet ne paina.

Se laulaen Luojaansa kiittää.

Se laulaen aamulla alkavi työt ja päättää ne laululla illoin.

Niin rauhassa oksalla nukkuu se yöt, kuin vuode ois peitetty villoin, ja kattona sillä on taivas.

Ei kylvä, ei niitä, ei myös kokoa se vastaisten päivien ruokaa.

Vaan aina sen mieli on riemuiseva, ei huomisen huolista huokaa, ja silti ei puutetta kärsi.

Oi jospa kuin lintunen päiväni vain myös niittäen alkaa mä voisin.

Ja murhetta vaikkakin puuttehissain, niin ain Isän hoidossa oisin.

Ei lapsensa tarvitse surra.

Ikivanha hengellinen lauluhan tämä onkin. Ei mikään lestadiolaisten oma laulu. On siis alunperin esiintynyt ihan jossakin muussa yleisessä hengellisessä laulukirjassa kuin Siionin lauluissa. 

Sioonisti ja sen synnit. Mutta varpuset syö matoja jopa kinkkua.   Ei ne niin ihania olekaan kun popsii hyönteisiä . 

Vierailija kirjoitti:

Luterilaisessa kirkossa käy monen maalaisia myös mm.ortodokseja joskus hellareita keräämässä rahaa.Etsi peruskirkoista itsellesi oman kaltaista seuraa samassa elömän tilanteessa olevien tapahtumia keskustelu seuraa ja usein niitä löytyy läheltä on myös kivoja retkiä liikuntaa ja ryhmäretkiä päivän ajan.Kristityt harrastaa paljon hiihtoa luistelua koiraharrastusta on maalausta piirustusta ja matkailua.On myös yhdessä Raamatun tutkimista tai laulua.Monesti ehtoollisen jälkeen on teetä kahvia yhteistä juttelua eri tiloissa ettei maalliset sekoitu taivaallisiin. 

Sekoitat nyt paljon asioita.