Anoppini on usein minulle vihainen
Sen sijaan puolisolleni hän ei ole vihainen, koska hän pelkää äitiään ja käyttäytyy sen mukaisesti. Vuosien aikana minäkin olen tosin alkanut pelätä anoppia. Ellei hänen ohjeitaan oteta ilolla vastaan, niin anoppi näyttää usein siltä, että voisi lyödä minua, ellei paikalla olisi samaan aikaan muitakin.
Kommentit (18)
Onko maaseutupaikkakunnilla vielä nykyisin oikeasti monessa paikassa tällaista menoa? Anoppi yrittää komennella aikuisia ihmisiä kuin pikkulapsia.
Anopille pitää asettaa rajat, muuten tulee ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Anopille pitää asettaa rajat, muuten tulee ongelmia.
Minä olen näin toiminut, sillä seurauksella, että välit ovat nykyään melko jäiset. Puoliso taas ei uskalla juurikaan sanoa äidilleen vastaan, koska äiti on todella temperamenttinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopille pitää asettaa rajat, muuten tulee ongelmia.
Minä olen näin toiminut, sillä seurauksella, että välit ovat nykyään melko jäiset. Puoliso taas ei uskalla juurikaan sanoa äidilleen vastaan, koska äiti on todella temperamenttinen.
Puolisollani on voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko, mikä vaikuttaa saaneen alkunsa jo lapsuudessa. En usko, että hän tulevaisuudessa pystyy sen takia pitämään kunnolla puoliaan äitiään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopille pitää asettaa rajat, muuten tulee ongelmia.
Minä olen näin toiminut, sillä seurauksella, että välit ovat nykyään melko jäiset. Puoliso taas ei uskalla juurikaan sanoa äidilleen vastaan, koska äiti on todella temperamenttinen.
Puolisollani on voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko, mikä vaikuttaa saaneen alkunsa jo lapsuudessa. En usko, että hän tulevaisuudessa pystyy sen takia pitämään kunnolla puoliaan äitiään vastaan.
Onko oikeastaan tällöin mitään muuta vaihtoehtoa kuin vältellä anopin tapaamista? Hän tuputtaa vanhanaikaisia kasvatusvinkkejään ja raivostuu, jollemme ole samoilla linjoilla.
Kaipaisin ideoita miten toimia. En näe mitään syytä miksi käyttäisin aikaani väitelläkseni anopin kanssa siitä saako vanhempi mennä lohduttamaan itkevää lastaan vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopille pitää asettaa rajat, muuten tulee ongelmia.
Minä olen näin toiminut, sillä seurauksella, että välit ovat nykyään melko jäiset. Puoliso taas ei uskalla juurikaan sanoa äidilleen vastaan, koska äiti on todella temperamenttinen.
Puolisollani on voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko, mikä vaikuttaa saaneen alkunsa jo lapsuudessa. En usko, että hän tulevaisuudessa pystyy sen takia pitämään kunnolla puoliaan äitiään vastaan.
Onko oikeastaan tällöin mitään muuta vaihtoehtoa kuin vältellä anopin tapaamista? Hän tuputtaa vanhanaikaisia kasvatusvinkkejään ja raivostuu, jollemme ole samoilla linjoilla.
Aina voi laittaa kovan kovaa vastaan.
Jos raivostuu, ala nauramaan.
Jos uhkailee, kohtele kuin kiukkuista lasta.
Jos tekee jotain väkivaltaista, soita poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin ideoita miten toimia. En näe mitään syytä miksi käyttäisin aikaani väitelläkseni anopin kanssa siitä saako vanhempi mennä lohduttamaan itkevää lastaan vai ei.
Jos ilmoittaa ettei tätä keskustelua halua käydä, niin anoppi raivostuu, ettei häntä kuunnella tarpeeksi, vaikka hän on vanhempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopille pitää asettaa rajat, muuten tulee ongelmia.
Minä olen näin toiminut, sillä seurauksella, että välit ovat nykyään melko jäiset. Puoliso taas ei uskalla juurikaan sanoa äidilleen vastaan, koska äiti on todella temperamenttinen.
Puolisollani on voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko, mikä vaikuttaa saaneen alkunsa jo lapsuudessa. En usko, että hän tulevaisuudessa pystyy sen takia pitämään kunnolla puoliaan äitiään vastaan.
Onko oikeastaan tällöin mitään muuta vaihtoehtoa kuin vältellä anopin tapaamista? Hän tuputtaa vanhanaikaisia kasvatusvinkkejään ja raivostuu, jollemme ole samoilla linjoilla.
Aina voi laittaa kovan kovaa vastaan.
Jos raivostuu, ala nauramaan.
Jos uhkailee, kohtele kuin kiukkuista lasta.
Jos tekee jotain väkivaltaista, soita poliisille.
Ihanaa, poliisia kaipaammekin selvittelemään perhesuhteita. Tuollaisen reaktion takia anoppi tosiaan täysin polttaisi hihansa.
Viileät ja kiusaantuneet välit taitaa useinkin olla hinta omista rajoista. Oma anoppi ei meinannut tajuta että hän ei voi ominpäin ilmoitella meidän lasta leirille tai sopia jatkuvasti lapsen kanssa menoja kysymättä meiltä. Myöskin oli ominpäin sopinut että meidän koko perhe menee mukaan kahville hänen mökkinaapureilleen kaupungissa. Hirveä tuhina ja mulkoilu kun en lähtenyt mukaan vieraiden ihmisten luo. Myöskin tavaran suhteen rajaton, vie ja tuo kamaa meiltä aika omavaltaisesti. Ja haukkuu selän takana kun hänen räsymattoaan ei käytetä.
Tuo ei vain käpäse. Olkoon vihainen sitten. Tapaan häntä yhä harvemnin.
Vierailija kirjoitti:
Viileät ja kiusaantuneet välit taitaa useinkin olla hinta omista rajoista. Oma anoppi ei meinannut tajuta että hän ei voi ominpäin ilmoitella meidän lasta leirille tai sopia jatkuvasti lapsen kanssa menoja kysymättä meiltä. Myöskin oli ominpäin sopinut että meidän koko perhe menee mukaan kahville hänen mökkinaapureilleen kaupungissa. Hirveä tuhina ja mulkoilu kun en lähtenyt mukaan vieraiden ihmisten luo. Myöskin tavaran suhteen rajaton, vie ja tuo kamaa meiltä aika omavaltaisesti. Ja haukkuu selän takana kun hänen räsymattoaan ei käytetä.
Tuo ei vain käpäse. Olkoon vihainen sitten. Tapaan häntä yhä harvemnin.
Miten puolisosi on tilanteen ottanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopille pitää asettaa rajat, muuten tulee ongelmia.
Minä olen näin toiminut, sillä seurauksella, että välit ovat nykyään melko jäiset. Puoliso taas ei uskalla juurikaan sanoa äidilleen vastaan, koska äiti on todella temperamenttinen.
Puolisollani on voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko, mikä vaikuttaa saaneen alkunsa jo lapsuudessa. En usko, että hän tulevaisuudessa pystyy sen takia pitämään kunnolla puoliaan äitiään vastaan.
Onko oikeastaan tällöin mitään muuta vaihtoehtoa kuin vältellä anopin tapaamista? Hän tuputtaa vanhanaikaisia kasvatusvinkkejään ja raivostuu, jollemme ole samoilla linjoilla.
Aina voi laittaa kovan kovaa vastaan.
Jos raivostuu, ala nauramaan.
Jos uhkailee, kohtele kuin kiukkuista lasta.
Jos tekee jotain väkivaltaista, soita poliisille.
Ihanaa, poliisia kaipaammekin selvittelemään perhesuhteita. Tuollaisen reaktion takia anoppi tosiaan täysin polttaisi hihansa.
Korjailkoon hintojaan putkassa. Et sinä voi antaa kenenkään käydä päällesi, varsinkaan lapsen ollessa samassa talossa tai pihapiirissä.
Mutta muuten hankala juttu. Tavallisesti aikuiset lapset itse vetävät rajat vanhemmilleen, jotta puolison tarvitse. Olisi paljon helpompaa niin päin. Ikävimmät appivanhemmat tosin silloinkin syyttävät lapsen puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopille pitää asettaa rajat, muuten tulee ongelmia.
Minä olen näin toiminut, sillä seurauksella, että välit ovat nykyään melko jäiset. Puoliso taas ei uskalla juurikaan sanoa äidilleen vastaan, koska äiti on todella temperamenttinen.
Puolisollani on voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko, mikä vaikuttaa saaneen alkunsa jo lapsuudessa. En usko, että hän tulevaisuudessa pystyy sen takia pitämään kunnolla puoliaan äitiään vastaan.
Onko oikeastaan tällöin mitään muuta vaihtoehtoa kuin vältellä anopin tapaamista? Hän tuputtaa vanhanaikaisia kasvatusvinkkejään ja raivostuu, jollemme ole samoilla linjoilla.
Aina voi laittaa kovan kovaa vastaan.
Jos raivostuu, ala nauramaan.
Jos uhkailee, kohtele kuin kiukkuista lasta.
Jos tekee jotain väkivaltaista, soita poliisille.
Ihanaa, poliisia kaipaammekin selvittelemään perhesuhteita. Tuollaisen reaktion takia anoppi tosiaan täysin polttaisi hihansa.
Korjailkoon hintojaan putkassa. Et sinä voi antaa kenenkään käydä päällesi, varsinkaan lapsen ollessa samassa talossa tai pihapiirissä.
Mutta muuten hankala juttu. Tavallisesti aikuiset lapset itse vetävät rajat vanhemmilleen, jotta puolison tarvitse. Olisi paljon helpompaa niin päin. Ikävimmät appivanhemmat tosin silloinkin syyttävät lapsen puolisoa.
Anoppi on tehnyt ikänsä ruumiillista työtä, joten olisin sen jälkeen todella pahassa kunnossa, jos hän raivostuisi siinä määrin, että kävisi kimppuun. Mieluummin pysyttelen kokonaan poissa anopin seurasta kuin otan riskiä että kävisi noin.
Hyvät välit anoppiin: siinä määrin kilometrejä välissä, ettei säännöllisesti tavata.
Mistä te oikein tuollaisia miehiä löydätte?
Mistä näitä äitiä pelkääviä miehiä riittää? Itselläni ei ollut helppo lapsuus ja näen vanhempia mahdollisimman vähän. Jos alkaisivat puuttumaan elämääni, saisivat kunnon läksytyksen. Ei ole puolison tehtävä asettaa anopille/apille rajoja. Kyllä se on sen lapsen tehtävä pitää vanhempansa aisoissa ja pitää ymmärtää sanomattakin.
ok