Ensin meni häät pilalle, nyt en saanut babyshowereita :(

Olisitte peruneet häät! Ei tulisi mieleenkään pitää häitä pitkään aikaan jos jommankumman vanhempi kuolisi täysin odottamatta.

Tervetuloa aikuiselämään.

Ristiäiset voit pitää vaikka parin vuoden kuluttua.

Ehkä sun oikeasti pitäisi miettiä tärkeysjärjestystä. Mies menetti äitinsä ennen häitä, joten tietysti se muuttaa häiden luonnetta. 

Joskus vain rankkoja asioita tulee vastaan ja ne pitää sitten kohdata, eikä jäädä haikailemaan menetettyä ihanuutta. 

Olisin varmasti itse todella vihainen, jos olisin menettänyt toisen vanhempani ja puolisoni siinä kohtaa miettisi ensimmäisenä sitä, että hänen juhlansa menivät tämän surun takia pilalle.

Kuule kannattaa lopettaa tuollaisten paineiden luonti yksittäisten juhlien suhteen. Vaikka ymmärrän harmistuksesi niin silti pidän sinua itsekkäänä jos jäät valittamaan noista asioista.

Mitä jos keskittyisit nauttimaan vauvasta jonka saatte. Juu ei tullut ennakkojuhlia ja todennäköisesti joudutte pitämään ristiäisetkin pienellä porukalla eikä edes kaikki kutsut tule.

Mutta jos säästytte pahalta sairaudelta, saatte vauvan jne niin eiköhän siinä ole paljon ilonaiheitakin eikä kaikki ole vain menetystä ja kurjuutta?

Kyllä, ristiäisetkin todennäköisesti peruuntuu.

Ihan ymmärrettävää, että sua surettaa. Minäkin surisin ja olisin pettynyt. Elämä silti jatkuu eikä niihin negatiivisiin tunteisiin kannata jäädä vellomaan. Pidätte vaikka lapselle isot 1v kekkerit ja uudet isot juhlat suvulle kun teillä tulee 5v hääpäivä.

Harmi, että näin kävi juuri häidesi hetkellä, mutta miehesi menetti juuri ainoan äitinsä. Oli ikää kuinka tahansa, äiti on aina äiti. Olisin itse siirtänyt häät, koska oman vanhemman menettäminen ei ole pikku asia. Harmittaa varmasti, mutta koita ymmärtää. Onko hääjuhla tärkeämpi kuin sen idea eli naimisissa oleminen? Ystäväni äskettäin joutui koronan takia muuttamaan häätilaisuutensa vähemmän juhlittavaksi (eli vihitään, mutta itse juhlia ei pidetä, ne siirretään). Eikä hän edes valita. Hän ei tahdo häidensä takia vaarannuttaan ketään, varsinkaan pakottaa muita matkustamaan eri puolilta Suomea ja mahdollisesti aiheuttaa koronahäitä. Toivottavasti korjaat asennettasi, ennen kuin joku muu huomauttaa sinusta miehellesi ja miehesi alkaa miettiä, millaisen ihmisen kanssa meni naimisiiin. Häitä voi juhlia toisenkin kerran ja muuttaa, mutta toisen kuolemalle ei.

Anoppi voi kuolleenakin pilata miniän elämän!

Kyllä olet itsekäs ja lapsellinen. Voi miesparkaasi, joka on menettänyt äitinsä ja saanut tuollaisen vaimon!

Provohan tämä on! Ei kai näin tyhmiä morsiamia ja odottavia ole? Äiti on kuollut ja miehen pitäisi paapoa tervettä naista!

Itke minulle joki. Vai vauvasuihkuja pitää nykyään järjestää?

Edes mun isäpuolen hautajaiset eivät olleet kuin hautajaisissa, muistelimme hyvässä hengessä ihania asioita hänestä. Toki siellä itkujakin nähtiin, mutta enemmän naurua. Hän oli hyvä mies!

No, raskaana ollessa hormonit hyrrää ja moni asia tuntuu pahemmalta kuin se onkaan. Mutta kyllä se siitä, kunhan oot vauvan saanut ja pari kk menee tasoittuessa.

Kurjia asioita, mutta pettymyksiä tulee elämässä kaikille. Oma napa paras napa, mutta silti kannattaa laajentaa omaa näkökykyään ja nostaa katse pois itsestään. Empatiaa ja tunnetaitoja kannattaa harjoittaa. Kyllähän tuo kaikki ON lapsellista ja itsekästä toimintaa, mutta toiminta ei välttämättä korreloi sen kanssa mitä pohjimmiltaan on. Koeta löytää aikuinen ja vakaa ihminen tuon kaiken alta. Lupaan, että se kannattaa. Elämässä tulee vastoinkäymisiä tästä eteenpäinkin, ja se lapsikin saattaa aiheuttaa sussa sellaista, mistä tulet kokemaan pettymystä. Mut siitä vaan on yli päästävä.

Aina  ei kaikki mene suunitelmien mukaan. Tuosta sun tekstistä ikävä kyllä huokui, että olet melko itsekäs ja lapsellinen. Jos sun toiveet ei toetudu, niin kaikki sitten pilalla.

Ystäväpariskunnan häitä oli tarkoitus juhlia heinäkuun alussa. Kutsutkin olivat jo saapuneet. Mutta nyt koronan vuoksi he lähettivätkin kutsutuille kauniin kuvan heistä juuri vihittynä avioiparina (vihkitilaisuudessa oli vihkijän lisäksi vain kummankin vanhemmat + yksi ystävä esittämässä hiukan musiikkia). Tässä kortissa he toivottivat meille kaikille terveyttä ja aurinkoisia päiviä . Hääjuhlista säästyneillä rahoilla he remontoivat juuri ostamaansa kotia.  Kukaan ei siis pahoittanut mieltään ja onnelliset rouva ja herra ovat nyt aviopari.

Meiltä kutustuilta säästyivät häälahjarahat ym. hääjuhlista aiheutuvat kustannukset.

Olet päässyt avioliiton onnelliseen satamaan ja saat odotetun lapsen, jos et ihan kaikkea pilaa omilla fiiliksilläsi. Tämä korona koskee ihan kaikkia, ei ainoastaan sinua. Valitettavia nämä kuolemantapaukset.

Miehesi on oikeassa, olet itsekäs. Hyvä asia on, että olet avioitunut järkevän miehen kanssa.

Taidan olla ainoa kuka on sitä mieltä, että saa se harmittaa! Harmin tunne ja pettymys ei ole muilta ihmisiltä pois, kunhan ei mene ja kiukuttele kaikille. Mutta purkaa pettymystään sitten vaikka tänne.

Meidän häissämme oli väkinäinen ja tylsä tunnelma ja kaduin jo silloin, että edes pidimme ne. Omia synttäreitä en ole edes yrittänyt koskaan juhlia, sillä olen syntynyt 10.12. ja se on kiireistä aikaa kaikilla. Kyllä se harmittaa joskus.

Tuonkin takia turhaa suunnitella "Elämän suurinta prinsessa-juhlaa" kaksi vuotta... tulee liian kovat paineet ja odotukset. Me suunniteltiin 4kk, aivan hyvin riitti =) 

Sukulaisetko ne teidän häät maksoivat, kun saivat päättää ohjelmista ja tarjoiluista? Jos miehen suku ei ollut juhlatuulella, olisivat jäänneet häistänne pois. Ei sinun puolen suvun tarvitse (tuntematonta) anoppivainaata teidän häissä surra. Minusta se joka maksaa päättää, eli jos sinä ja miehesi häät maksoitte, teidän on oikeus päättää onko ohjelmaa ja onko alkoholia.

Elämä on riskibisnes pikku ystäväni. Toivottavasti et lapsen syntymän jälkeen joudu oikeasti itkemään. Niinkin voi joskus käydä.

Jaa, meillä äiti sai kuukautta ennen häitä kuolemaan johtavan diagnoosin. Ymmärrän siis ihan miestäsi. Me kyllä pidettiin häät, koska todennäköisesti jos niitä olisi lykätty, ne olisi tanssittu ilman häntä, mutta toki juhla oli aika erilainen. En ajattele tätä mitenkään katkeruudella vaan kiitollisuudella siksi, että äiti ehti vielä olla mukana. Ja siis minulle tärkeämpää kun juhla on kuitenkin se, että sain elämäni miehen ja olla läheisten kanssa.

Jos vauvakemut ovat sinulle tosi tärkeät niin mikä estää järkkäämästä niitä itse? Vai onko kyse siitä, että haluaisit itsellesi järjestettävän juhlat? Voisiko ne järjestää myöhemmin jos juhlituksi tuleminen on sinulle todella tärkeää?

Sinulle on siis häät avioliittoa tärkeämmät ja babyshowerit lasta tärkeämmät. Itsekäs bitch, tuollaiselle ei pitäisi antaa viatonta lasta huolehdittavaksi