Miksi ihminen löytää usein silloin seuraa tai suhteen, kun ei etsi mitään?

Vetvoiman lain mukaan olet silloin asian suhteen rento ja avoin etkä kireä ja jo varma etukäteen vaikeuksista.

Se on yleensä yllätys, kuka kolahtaa ja jos vain miettii millainen kumppanin on oltava, silloin ei ole yllätyksille avoin.

Aika ei tunnu menevän niin hitaasti, kun ei vesi kielellä odota jotain. Ja tämä muutenkin pätee lähinnä naisiin. Tavismies ei löydä yhtään mitään ilman omaa aktiivisuutta.

Veren maku suussa etsivä hikoilee epätoivoa, ei sellaista kukaan halua.

Rento ihminen on puoleensavetävä, ja viestii, että ei kelpuuta ketä hyvänsä, joten sitten kun sellaiselta saa vastakaikua, sitä myös arvostaa enemmän kuin epätoivon vimmalla ketä-tahansa hamuilevan ihmisen mielenkiintoa.

Koska et ole tykyllä sitoutumishaluttomien miesten kierrätettävissä...

Vierailija kirjoitti:

Aika ei tunnu menevän niin hitaasti, kun ei vesi kielellä odota jotain. Ja tämä muutenkin pätee lähinnä naisiin. Tavismies ei löydä yhtään mitään ilman omaa aktiivisuutta.

Ei introvertti tavisnainenkaan löydä. Se on naisille helpompaa, koska naiset yleensä tykkäävät olla spontaanin sosiaalisia ja jutella miettimättä asioita sen pitemmälle. Sinkkumiehistä epätoivoisimmat ajattelevat kaikkia tilanteita, joissa puhuu naiselle potentiaalisina iskemistilanteina. Jos miettii liikaa niin se rentous ja spontaanius katoaa mikä yleensä saa ihmiset tykkäämään toisistaan.

Koska silloin keskittyy kaikkeen muuhun ja sinusta huokuu sellainen energia ulospäin mikä vetää ihmisiä lähelle. Jos väkisin yrittää etsiä ja etsiä jotain sellaista mistä ei oikeastaan itselläkään välttämättä ole tietoa että tarkalleen mitä niin siitä huokuva fiilis on enemmänkin epätoivo ja se ei ole kauhean puoleensa vetävää.

Joskin se että on jossain elämäntilanteessa ja henkilö X, Y, Z ei ole silloin kiinnostunut ei tarkoita sitä että myöhemmässä vaiheessa samainen ihminen saattaisikin kiinnostua koska tilanne on silloin täysin eri, sikäli mikäli sitä ihmissuhdetta on pidetty elossa koko sen elämäntilanteen muutoksen ajan ja omassa olemisessa on tapahtunut huomattavaa muutosta sellaiseen suuntaan että se epätoivo on hävinnyt.

Ikinä ole löytänyt yhtään mitään vaikken ole etsinytkään.

Vierailija kirjoitti:

Aika ei tunnu menevän niin hitaasti, kun ei vesi kielellä odota jotain. Ja tämä muutenkin pätee lähinnä naisiin. Tavismies ei löydä yhtään mitään ilman omaa aktiivisuutta.

No ei se nyt kyllä ole yhtään eri naisilla. Varsinkin täällä pk-seudulla sinkkunaisia on paljon enemmän kuin miehiä, joten suhteeseen valmiin kolmekymppisen miehen löytäminen on lottovoiton vaikeusastetta edustava asia.

Lähinnä aktiivisuus tarkoittaa, että pitää liikkua. Olla baareissa, etsiä netin sovelluksista. Kukaan ei tule hakemaan sinua kotisi takahuoneesta. Mutta iskeminen iskemistyyliin (ladella tympeän roiseja ehdotuksia ventovieraille baarissa -tyyliin) on tyhmää ja henkii epätoivoa, ei ole eduksi kummallekaan sukupuolelle.

Koska yleensä: olet jo suhteessa = et etsi mitään = muut katsovat että olet varmasti hyvä saalis koska olet jo jollekulle kelvannut ja varmasti kelpaisit heillekin.

Silloin tutustuu ihmisiin ihan eri tavalla kuin koko ajan miettien, olisiko vastapuoli hyvä kumppani.

Ei kyllä minulle ole mennyt noin. Olin kymmenen vuotta sinkkuna omasta tahdostani. Sitten heräsi ajatus siitä, että ehkäpä sittenkin haluan parisuhteen. Ja vuoden kuluttua tuosta oivalluksesta olin parisuhteessa. 

Eli kyllä mulla se meni niin, että siinä vaiheessa kun jotain aloin haluta, se myös toteutui. Ja silloin kun halusin olla sinkku, ohitin aika tehokkaasti ne miehet, jotka olivat musta kiinnostuneita.

N41

Tuon perusteella minulla pitäisi olla jo useampi parisuhde takana. Nyt ei ole yhtäkään, vaikka olen elänyt jo melkein puoli vuosisataa. Olen nainen ja senhän pitäisi palstamiesten mukaan taata jatkuva huomio. Tai jos oikein tarkkoja ollaan, huomiota on tullut, mutta vain negatiivista. 

Sille että jutut lähtee etenemään on vähintään yhtä paljon henkisiä kuin fyysisiäkin esteitä ja sehän tuossa muuttuu. Olen huomannut että olen enemmän tai vähemmän etsinyt kumppania jo pidemmän aikaa mutta oikeasti en ole kumppania halunnut enkä ollut asialle todellisuudessa avoin niin eiköhän se ole sillä hoitunut ettei mitään ole kehittynykään. Nyt huomaan että mieli on avautunut vaikka edelleen on vaikeaa pysyä avoimena ja jutut etenee silloin kun asenne on avoin, heti kun sulkeutuminen ja itseensä käpertyminen alkaa niin kaikki kuivuu kokoon.

Tuon periaatteen mukaan mulla pitäisi jatkuvasti roikkua naisia käsivarsissa ja housunlahkeissa, mutta eipä ole yhtäkään näkynyt. Toi saattaa päteä karuselliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ei tunnu menevän niin hitaasti, kun ei vesi kielellä odota jotain. Ja tämä muutenkin pätee lähinnä naisiin. Tavismies ei löydä yhtään mitään ilman omaa aktiivisuutta.

Ei introvertti tavisnainenkaan löydä. Se on naisille helpompaa, koska naiset yleensä tykkäävät olla spontaanin sosiaalisia ja jutella miettimättä asioita sen pitemmälle. Sinkkumiehistä epätoivoisimmat ajattelevat kaikkia tilanteita, joissa puhuu naiselle potentiaalisina iskemistilanteina. Jos miettii liikaa niin se rentous ja spontaanius katoaa mikä yleensä saa ihmiset tykkäämään toisistaan.

Ei tuossa puhuttu epätoivoisista miehistä vaan tavismiehistä, jotka saavat tallustella aivan rauhassa hautaan saakka, jos eivät itse tee jotain puolison löytämisen eteen. Tämä toistuu ihan muuallakin luonnossa. Naaras möllöttelee jossain kivellä ja urokset käyvät pullistelemassa leukapussejaan ja kilpailevat siitä, kuka jaksaa kuljettaa isoimman näreen naaraan eteen. Sitten pariudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuon periaatteen mukaan mulla pitäisi jatkuvasti roikkua naisia käsivarsissa ja housunlahkeissa, mutta eipä ole yhtäkään näkynyt. Toi saattaa päteä karuselliin?

Niin, en koskaan ole kuullut miehen sanovan löytäneensä parisuhteen vasta kun lakkasi etsimästä...

Ihan tapauskohtaista

osa ei löydä ketään oli haku päällä tai ei

osalle löytyis partneri ihan tosta noin vaan, koska vaan

osaa löytää etsimällä

osa löytää silloin kun ei etsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ei tunnu menevän niin hitaasti, kun ei vesi kielellä odota jotain. Ja tämä muutenkin pätee lähinnä naisiin. Tavismies ei löydä yhtään mitään ilman omaa aktiivisuutta.

Ei introvertti tavisnainenkaan löydä. Se on naisille helpompaa, koska naiset yleensä tykkäävät olla spontaanin sosiaalisia ja jutella miettimättä asioita sen pitemmälle. Sinkkumiehistä epätoivoisimmat ajattelevat kaikkia tilanteita, joissa puhuu naiselle potentiaalisina iskemistilanteina. Jos miettii liikaa niin se rentous ja spontaanius katoaa mikä yleensä saa ihmiset tykkäämään toisistaan.

Ei tuossa puhuttu epätoivoisista miehistä vaan tavismiehistä, jotka saavat tallustella aivan rauhassa hautaan saakka, jos eivät itse tee jotain puolison löytämisen eteen. Tämä toistuu ihan muuallakin luonnossa. Naaras möllöttelee jossain kivellä ja urokset käyvät pullistelemassa leukapussejaan ja kilpailevat siitä, kuka jaksaa kuljettaa isoimman näreen naaraan eteen. Sitten pariudutaan.

Tavismiehistäkin pariutuvat kaikki ne, jotka ovat rentoja, spontaaneja, sosiaalisia, huumorintajuisia. Pullistelu on jotain mitä miehet tekevät toisilleen, naisiin se ei tosiasiassa vetoa ollenkaan. Jos pullistelija on myös rento ja huumorintajuinen, silloin naiset toki usein tykkäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon periaatteen mukaan mulla pitäisi jatkuvasti roikkua naisia käsivarsissa ja housunlahkeissa, mutta eipä ole yhtäkään näkynyt. Toi saattaa päteä karuselliin?

Niin, en koskaan ole kuullut miehen sanovan löytäneensä parisuhteen vasta kun lakkasi etsimästä...

Minä olen. Kyse oli hyvännäköisestä miehestä vieläpä, mutta jostain syystä naiset kelpuuttivat hänet vain sänkyyn. Parisuhdetta ei etsimällä löytänyt, vasta sitten kun lakkasi etsimästä.