Ensin meni häät pilalle, nyt en saanut babyshowereita :(

Tämän on pakko olla provo. Ei kai kukaan oikeasti pysty/halua pitää häitä jos äiti on just kuollut. Siis sun miehesi. Sä vaikutat tosiaan siltä, että sua ei haitannut pätkääkään mutta ihmettelen miksi miehesi ei siirtänyt häitä.

Siis kuka teki päätöksen, että häissä ei saa olla niitä alkojuomia mitä olisit itse halunnut?

Voisitteko pitää babyshowerin etänä tai sitten "tuonnempana"? Voihan se olla hauskaa vauvan synnyttyäkin kokoontua ja juhlia.

Itsekin olen joutunut vastaavia juhlia perumaan koronan takia, eikä tulisi mieleenkään harmistua. Terveys menee kaikkien juhlien edelle.

Aloitus tuntuu tunnekuohuissa elävän ihmisen kömpelöltä yritykseltä kertoa tuntemuksistaan, mikä uppoaa ihmisiin aivan väärällä tavalla, mutta pakko kertoa, että täällä yksi jonka joka ikiset merkittävän juhlat on onnistuneesti joka kerta pilattu, skipattu tai jätetty järjestämättä. Sen muistan, että hääni järjestettiin viimeiseen asti hyvin, ja ne olivat oikein onnistuneet, mutta niissä yritti äitini viimeiseen asti viedä tunnelmaa lattiaan ja kiukutella, mutta annoimme nuoret piutpaut hänelle siinä vaiheessa iltaa. Mutta Suomessa vain häitä on pirun vaikea siirtää - melkein kaikki paikat pidättävät tilavuokran, pitopalvelu pidättää omansa ja vieraat tuskin varautuvat häihin kahta kertaa putkeen hotellivarauksineen, kampaajineen ja pukuineen, joten ymmärrän miksi häitä ei peruttu. Samalla kuitenkin ihmettelen, miksi kaaso ei voinut huomioida, että se oli vain hänen äitinsä, joka kuoli, ei morsiamen eikä morsiamen kavereiden, koska joskus elämässä joutuu tekemään inhottavia asioita - tai miksi hän ei antanut palloa polttareista jollekin muulle?

Synttäreitteni juhliminen lopetettiin siihen, kun äytin 12. Kuulemma en tarvinnut sellaisia enää, mutta pikkuveljelleni ne järjestettiin joka kerta, pöytä koreaksi vain ja odotettiin kavereita joista ei tullut koskaan ketään. Itselleni olisi tullut vaikka kuka, mutta äiti sanoi tiukasti ei, koska menee liikaa rahaa ja ne vain hyväksikäyttävät sinua ja "keitä sä näihin bileisiis muka kutsuisit.." 

Äitini oli mitä tekopyhimmällä päällä ja ilmoitti menevänsä katsomaan pikkuveljeni kutosen päättäjäisiä, kun itse pääsin ysiluokalta. Oli hirveän kiva katsella, kun muiden vanhemmat olivat onnittelemassa yläasteensa päättäneitä, antamassa kukkia ja isät tarjoamassa pojilleen sikareitaan (se oli silloin joku juttu), kun äitini oli toisella paikkakunnalla katsomassa kun pikkuveli pääsi yläasteelta. Yllättäen taas pikkusiskoni päättäjäisiin oli pakko mennä, ja äiti oikein karsi esteet tieltään. Kun itse valmistuin opistolta sisareni kanssa samaan aikaan, niin äitini meni tietenkin sisareni päättäjäisiin ja tuli sieltä hirvittävällä kiukkuraivolla hakemaan minut tavaroineni kotiin. Hän oli sitä mieltä, että jätän loput omaisuudestani sinne enkä ota kotiini niitä mukaan, koska hän oli vain laskenut, että sisareni tavarat mahtuvat. Kun juhlat tulivat, juhlimme vain sisartani ja minulle annettiin kunnia kaataa kahvia. 

Tästä muutama vuosi eteenpäin, kun omat aikuislukion valmistujaiset tulivat, niin siskoni lähti toiselle paikkakunnalle kuvaamaan kaverinsa pikkuveljen lakkiaisia "koska hänelle maksetaan siitä paremmin". Lopulta äitini sanoi, että isoäitini hoitaa suvun kutsumisen, "älä huoli likka" ja viikkoa ennen kuulin, että isoäitini ei tiennyt yhtään mitään koko lakkiaisista. Enoni soitti minulle pelti kiinni, että laittaa kaksi kymppiä tililleni, vaikka oli luvannut ja vannonut tulevansa valmistujaisiini. Siinä vaiheessa kun poikaystävänikin ilmoitti, ettei ollut vaihtanut työvuoroaan tätä varten, niin nostin kädet ilmaan ja haistatin kaikille pitkät. Huusin koko tuutin täydeltä ensinnäkin äidilleni, sitten isoäidilleni ja lopulta kaikille muillekin, ostin keissin kaljaa ja join niitä yksin kallioilla sen illan. Seuraavalla viikolla hain lakkini, mutten jaksanut nyrpistellä perheeni välinpitämättömyyden takia. 

Lapseni syntymän aikaan en kiirehtinyt soittamaan äidilleni tai muulle suvulleni lapsen syntymästä, vaikka he sitä niin kovasti kärkkyivät. en antanut sekaantua ristiäisten järjestämiseen, enkä antanut ehdotella nimiä. Polttareissa en laskenut sisareni varaan, ja hän oli loukkaantunut kun sain ystäväni kuvaamaan ne ja annoin hänelle tavarani kannettavaksi. Häissäni äitini marisi kun hänet oli laitettu nuorisopöydän sijaan istumaan vanhusten seuraan (niin, oman äitinsä, kummivanhempieni ja muun suvun kanssa) ja olin laittanut sisarukset kauaksi heistä. 

Mutta monet juhlat jäivät väliin tällaisen ihme pelleilyn takia. En saanut pitää edes rippijuhlia, koska se on hirveää rahantuhlausta. Mistään juhlista ei voinut ottaa koskaan kuvia, koska on niin kamalan kallista. Jotenkin tietty ikävaihe jäi kokonaan henkisesti väliin ja tuli kyllä todella vahvasti sellainen olo, etten ole minkään arvoinen. 

Jatkan muuten vielä, mutta myöskään mitään babyshowereita en saanut, koska juuri silloin kaveripiirini päätti, että olin tehnyt todella epäreilusti kun olin tullut raskaaksi ja olin alati huonovointinen. Toisaalta en kaivannut vauvajuhlia, mutta olihan se hiukan kurjaa, kun sai kutsuja toisten pippaloihin, eikä itselläni ollut ketään ketä järjestäisi sellaisia. Itselleni ei olisi siis mitenkään vierasta, että omat suunnitelmani karautetaan heti kiville, jos joku sellainen kuolee tai saa muuta tekemistä, eli tietyssä mielessä kyllä ihmettelen tämän kirjoittajan sukua ja lähipiiriä.

Anopin kuolema on todella paha asia, mutta se on kuitenkin samalla myös hänen elämäänsä, joihon nämä suuret muutokset liittyvät. Ei niitä voi jättää elämättä, koska olisihan jatkuvasti tekosyitä skipata aina sen yhden juhlat. Nyt tuo korona tosin on sen verran paha, että sen ymmärrän, jos jää vauvajuhlat väliin. 

Miten ihmeessä kukaan voi ottaa näin ilmiselvää provoa tosissaan ja vastata asiallisesti? Kaikki mahdolliset kliseet kerätty samaan tekstiin ja sokerina pohjalla vielä tuo "Nyt hän jopa hermostui totaalisesti, kun ostin suunniteltua reilusti enemmän kaikkia ihania vauvanvaatteita ja muuta ihanaa".

Naisvihaprovoa täällä koko ajan hoetaan mutta tuossa oikeasti on sellainen. Luotu mahdollisimman idiootti, totaalisen itsekäs, yltiölapsellinen ja kaikin tavoin vastenmielinen "nainen". Tulee tosiaan mieleen kysyä, että miksi?

Häät olisi kannattanut siirtää.

Haista v'''' akka!

Niin joo, ja jos yritin kertoa näistä pilalle menneistä juhlista äidilleni tai isoäidilleni, niin minulle vastattiin pokkana, että "ei minullakaan ollut!" hieman eri asia jollain 2000-luvulla kuin ensin mummoni tai sitten äitini nuoruudessa tällaiset, mutta tekee hirveän kivaa teini-ikäiselle, jonka päähän iskostetaan jo hyvin nuoresta, että köyhiä ollaan ja sellaisena kaiken pitää jatkua hamaan tappiin asti. Silti meillä ei ollut sen kurjempaa kuin muillakaan, vaan toi oli joku mantra. Samaten jos kerroimme koulukiusaamisesta, niin isoäitini jaksoi aina mainostaa kuinka kurjaa hänellä oli.

Sitten suurieleisesti perheen miesväelle järjestetään juhlia kuin suurena marttyyritekona ja voivotellaan kaikkea mahdollista.. 

Pidä bileet parempana ajankohtana. Tuskin jää ainoaksi avioliitoksi ja seuraavan vauvan väsäät ihan eri jorman kanssa.

No ei todellakaan hyrrää mitkään hormonit raskaana niin, että naisesta tulee täysin aivoton kana. Ap nyt on vain pissiksen tasolle jäänyt puolinarsisti. 

Miehelle kenkää, kuulostaa nimittäin k*sipäältä. Kannattaa jättää se suremaan äitiään. Kun löydät uuden ja kunnollisen miehen, teet hänen kanssaan kaiken, mistä jäit luuserimiehen kanssa paitsi.

Trollin tunnistaa reagoimattomuudesta. Tarina vaan jatkuu.

Niin. Meillä (ja sadoilla muillakin) korona siirsi lapsettomuushoidot pitkälle ensi syksyyn. Sinä itket joidenkin babyshowereiden perään, kun vuosi häiden jälkeen jo saat lapsen. Vaikutat todella raskaalta ja lapselliselta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Itke minulle joki. Vai vauvasuihkuja pitää nykyään järjestää?

Voisiko edes jonkun enkkusanonnan jättää kääntämättä ja käyttää suomalaista sanontaa? 

"Itke minulle joki" kuulostaa suomeksi tosi typerältä.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Meillä (ja sadoilla muillakin) korona siirsi lapsettomuushoidot pitkälle ensi syksyyn. Sinä itket joidenkin babyshowereiden perään, kun vuosi häiden jälkeen jo saat lapsen. Vaikutat todella raskaalta ja lapselliselta ihmiseltä.

Sinä vasta kypsältä vaikutatkin. Huomaatko itse miten kylmästi vastaat aloittajalle? 

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan hyrrää mitkään hormonit raskaana niin, että naisesta tulee täysin aivoton kana. Ap nyt on vain pissiksen tasolle jäänyt puolinarsisti. 

Miten niin puoli-?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Meillä (ja sadoilla muillakin) korona siirsi lapsettomuushoidot pitkälle ensi syksyyn. Sinä itket joidenkin babyshowereiden perään, kun vuosi häiden jälkeen jo saat lapsen. Vaikutat todella raskaalta ja lapselliselta ihmiseltä.

Sinä vasta kypsältä vaikutatkin. Huomaatko itse miten kylmästi vastaat aloittajalle? 

Pitääkö sinun mielestäsi kaikkia itsekkäitä, uhriutuvia narsisteja siis paijata päähän?

- eri

Trollihan tämän täytyy olla.

Suomi on rysähtämässä kunnon lamaan ja joku itkee jotain vauvasuihkuja. Onneksi menin naimisiin ja sain lapsia siihen aikaan, että tällaiset höpötykset oli vain joidenkin hörhöjen touhuja. Sai mennä naimisiin rauhassa ilman polttareita ja jopa häitä (pelkkä kahvitilaisuus vanhemmille) ja vauvoja saatiin ilman mitään vauvasuihkuja.

Elämä oli paljon helpompaa.

Ai niin. Yksissä polttareissa olen ollut vieraana ja oli omituisimmat juhlat, missä olin. Morsian riekkui pimpsiä myymässä illan ympäri päissään ja vieraat kulki tylsistyneinä perässä katsomassa, kun morsian puolialastomana kuolasi tolkuttomassa humalassa vieraiden äijien kanssa ja kerjäsi rahaa.