Monikulttuurinen parisuhde, mitä mahdollisia ongelmia voi tulla?

Mies ei ymmärrä saunakulttuuria.

Miksei olisi. Olen itse parisuhteessa yhdysvaltalaisen kanssa. Länsimaalaisten välillä niitä kulttuurellisia eroja on aika vähän etenkin kun puhutaan korkeakoulutetutuista. 

Saksalaisen kulttuuriympäristön mies, vai Saksaan muusta maanosasata tullut?

Ensimmäisenä tulee mieleen ainakin lasten kasvatukseen liittyvät näkemykset.

Ei se oikeastaan mikään ongelma ole vaan vaatii keskustelua ja yhteisymmärrystä.

Terkuin Suomi-Afrikka-perhe

Jos sulle on tärkeitä sellaiset arvot, jotka ovat huipussaan lähinnä Suomessa, niin silloin voi tulla ongelmia. Esim. itse arvostan korkealle suomalaista rehellisyyttä ja sitä, että asiat tehdään oikein ja kunnolla ja ajatellaan yhteistä hyvää. Tämä taas ei ollut etelänaapurista muuttaneen mielessä ollenkaan niin tärkeää, kun aikanaan seurusteltiin. Vaikka hän oli muuttanut Suomeen jo pikkukakarana ja muuten tänne kotiutunut.

Mutta paha sanoa mikä johtuu toisen erikulttuurisuudesta ja mikä muuten vaan persoonasta.

Saksalainen mies? Oivoi... Jääkaapissa on aina haisevaa hapankaalia ja mies tykkää kuunnella David Hasselhoffia.

No onhan niitä. Mitä kaukaisempi kulttuuritausta, sitä enemmän pitää puhua auki asioita, eikä voi olettaa, että toinen ilman muuta ajattelee asioista samalla lailla.

Mutta kannattaa nyt muistaa, että niihin arvoihin ja mielipiteisiin ja maailmankuvaan vaikuttaa niin moni muukin asia kuin vain etninen tausta. Esimerkiksi koulutus on todella iso tekijä.

Olen ollut avoliitossa afri..alaisen mieheni kanssa 17 vuotta onnellisesti, ja ajattelemme useimmista asioista hyvin samalla lailla. Tapasimme Briteissä aikoinaan opiskellessamme siellä samalle alalle.

Sen sijaan naapurini on eronnut jo kuuden vuoden jälkeen, mentyään naimisiin maaseudulta tulleen, huomattavasti vähemmän koulutetun kantas.omalaisen miehen kanssa. Kuulemma alkoi ottaa kuupasta ihan liikaa se, millaiset mielipiteey miehellä oli ja millainen käsitys nausten ja miesten rooleista sekä kotitöiden teosta. Minun esimerkiksi ei ole koskaan tarvinnut tapella mieheni kanssa lastemme hoidosta tai kotitöistä, naapurini sen sijaan joutui koko ajan pyytämällä pyytämään tai kiukkuamalla painostamaan, jos halusi miehensä nostavan sormeaan kotitöiden eteen.

Eli ei se monikulttuurisuus ole minusta ratkaisevaa. Enemmänkin on tärkeää luodata, millaiset arvot YKSILÖLLÄ on.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ymmärrä saunakulttuuria.

Oletko ap, vai sivullinen tietämätön?

Saksassa on miljoonia saunojia ja saunakulttuuri on ihan omansa. Suomalaiset eivät aina ymmärrä sitä.

Ilmoitin asiattomaksi. Menkää muualle suhteinenne.

Erot lastenkasvatuksessa, naisen tasa-arvo, käsitys kotitöiden jakautumisesta. Saksalaiset arvot voivat kuitenkin olla aika lähellä suomalaisia arvoja, tuttavapiirissä useita tällaisia ihan onnistuneita liittoja, varmaan riippuu persoonasta ja luonteesta miten sujuu. Uskontokin on usein sama. Ei läheskään niin vaikeaa, kuin kaukaisemmista maista ja eri uskonnoista olevien kanssa solmittu liitto.

Kunhan ymmärrät että komentokieli on saksa.

Toki ongelmia syntyy ihan samastakin kulttuurista tulevien kesken. Monesti vielä ne aluksi jopa suloisilta tuntuneet pienet hölmöt jutut muuttuvat myöhemmin ärsyttäviksi.

Monikulttuurisissa suhteissa ongelmia voi tulla esim.yhteisen sävelen löytämisestä siitä missä asutaan, puolison perhee ja suvun tapaamiseen voi liittyä hyvin suuria eroja ( esim. kun ystäväni meni tapaamaan eka kerran ranskalaisen miehensä perhettä, tapaamisessa olikim 20 lähintä sukulaista neljän päivän ajan, ja he tosiaan odottivat koko ajan yhteistä oloa. Toisaalta taas turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva tuttuni on kertonut, että hänen puolisonsa mahdollisuuksien mukaan välttelee näitä sukukohtaamisia). Päänvaivaa voi aiheuttaa myös mihin uskontoon lapset liitetään, mihin kouluun laitetaan ( onko se yksityinen, kansainvälinen, paikallinen jne), erilaiset työkulttuurit voivat olla vieraita, monessa maassa on pitkiä päiviä ja vähän lomia. Puolison kanssa on asioita, joita toisen on mahdotonta tunnistaa, koska kulttuuritausta on eri. Esim.vaikka rippileiri, meidän ( kotimainen) nuorisomusiikki jne. Tämä nyt tietysti toisaalta on myös rikkaus. Voi tulla ongelmia esim.hyväksyttävistä lastenkasvatusmenetelmistä, nekin poikkeavat monissa maissa toisistaan. Mutta sitten taas, nämäkin asiat mitä edellä luettelin eivät titenkään kaikillle koidu eroksi vaan päästään kompromisseihin.

Suomalainen kulttuuri on kulttuurillisessa ääripäässä muutamassa asiassa.

*rehellisyys

*small talkin puute, etäisyys

*naisten hyvä asema

*suhtautuminen ruokaan, ruokakulttuurittomuus

* vaatimattomuus, ulkonäkö ei keskeistä

Ikimuistoisin kokemukseni saksalaismiehestä oli hänen tyrmistyneisyytensä, kun ehdotin hänelle seksiä keskellä päivää kotonani eli kt-asunnossa ylimmässä kerroksessa, mihin ei ollut näkyvyyttä mistään suunnasta. Hänelle seksi päivänvalossa ilman että verhot on suljettu, oli ihan mahdoton asia :-DDDDD

Tulee ensinnä mieleen se, että yleensä saksalaisille ihmisille toisen myöhästely koetaan yleensä hyvin loukkaavana. Isäni on saksalainen ja suomalainen äitini oli myöhästynyt ensimmäisiltä treffeiltä kymmenisen minuuttia ja isä oli pitänyt sitä suunnilleen maailmanloppuna :D No ovat he silti vielä yhdessä ja yli 70-vuotiaita jo. 

Eikös Saksassa ole vielä kotiäitikulttuuri voimissaan. Lapsille pitää tehdä eväät kouluun.

Suku on pahin, kulttuurista riippumatta.

Saksalaiset (alkuperäiset) ovat melko samanlaisia kuin suomalaiset. Osa miehistä aika sovinisteja, mutta niinhän se on täällä Suomessakin. Osa hyvinkin riettaita, osa sitten ainakin näennäisesti siveitä.

Vierailija kirjoitti:

Toki ongelmia syntyy ihan samastakin kulttuurista tulevien kesken. Monesti vielä ne aluksi jopa suloisilta tuntuneet pienet hölmöt jutut muuttuvat myöhemmin ärsyttäviksi.

Monikulttuurisissa suhteissa ongelmia voi tulla esim.yhteisen sävelen löytämisestä siitä missä asutaan, puolison perhee ja suvun tapaamiseen voi liittyä hyvin suuria eroja ( esim. kun ystäväni meni tapaamaan eka kerran ranskalaisen miehensä perhettä, tapaamisessa olikim 20 lähintä sukulaista neljän päivän ajan, ja he tosiaan odottivat koko ajan yhteistä oloa. Toisaalta taas turkkilaisen miehen kanssa seurusteleva tuttuni on kertonut, että hänen puolisonsa mahdollisuuksien mukaan välttelee näitä sukukohtaamisia). Päänvaivaa voi aiheuttaa myös mihin uskontoon lapset liitetään, mihin kouluun laitetaan ( onko se yksityinen, kansainvälinen, paikallinen jne), erilaiset työkulttuurit voivat olla vieraita, monessa maassa on pitkiä päiviä ja vähän lomia. Puolison kanssa on asioita, joita toisen on mahdotonta tunnistaa, koska kulttuuritausta on eri. Esim.vaikka rippileiri, meidän ( kotimainen) nuorisomusiikki jne. Tämä nyt tietysti toisaalta on myös rikkaus. Voi tulla ongelmia esim.hyväksyttävistä lastenkasvatusmenetelmistä, nekin poikkeavat monissa maissa toisistaan. Mutta sitten taas, nämäkin asiat mitä edellä luettelin eivät titenkään kaikillle koidu eroksi vaan päästään kompromisseihin.

Minulla on jenkkimies. On yllättävää miten samanlainen nuoruus meillä on kummallakin ollut. Sama musiikki soi pääosin, samat tv ohjelmat, samat lelut ja pelit. Nuorisokulttuuri ei tunnusta valtioiden rajoja lainkaan, kannattaa muistaa. Toki meillä on isoja erojakin, suurimpana se, että hän on rikkaasta perheestä ja minä en, mutta näitä eroja olisi saman maan kansalaisillakin. Jenkkimalli tai suomalaismalli ei eroa lastenkasvatuksessa muuten kuin, että isät osallistuvat selvästi enemmän ja ovat perhekeskeisempiä. 

Riippuneen mitkä kulttuurit kohtaamassa, millaiset yksilöt kyseessä, minkä ikäisiä, onko lapsia tai tarkoitus saada lapsia jne.

Vierailija kirjoitti:

Eikös Saksassa ole vielä kotiäitikulttuuri voimissaan. Lapsille pitää tehdä eväät kouluun.

Saksassa on monia osavaltioioita, jotka itse säätävät kouluistaan. On myös niin kunnallisia, ylsityisiä, kuin uskonnollisia kouluja. Monissa kouluissa on myös nykyään ruokailumahdollisuus, tosin niistä sitten maksetaan usein erikseen.

Saksassa ei myöskään tahdota pienten koululaisten olevan yksin kotona alle 10-vuotiaina.