Lue keskustelun säännöt.
Olenko mä tosiaan näin masentunut
16.02.2009 |
Raskaana viikoilla 23. Sairaslomalla sanotaan nyt vaikka uupumuksen takia. Miehen kanssa sen verran vaikeeta, että räjähdin viime viikolla töissä itkuun. Olenko mä tosiaan näin heikko etten töissä pysty käymään kun on vaikeeta miehen kanssa. En saa täällä kotona MITÄÄN aikaseksi. Lakanat sain vaihdettua, seki jäi kesken. Villakoirat hyppii naamalle, tiskivuori vaan kasvaa eikä kiinnosta nyt yhtään mikään.
Kommentit (4)
Lapsi on toivottu, tai oli ainakin alussa, mutta nyt se ajatus muuttunut kun miehen kanssa alkoi mennä huonosti (mies masentui jonkun verran huonon rahatilanteensatakia ja päästi asian menemään nyt aika pitkälle) En tosiaankaan haluaisi tähän tilanteeseen lasta :(, mutta toisaalta mietin että olenko masentunut niin ettei kukaan olisi tätä voinut estää, "synnytyksen jälkeinen masennus". Voihan tämä toki sitä olla ja nää kaikki muut asiat tähän päälle niin varmasti masentaa. Tosi sekavaa tekstiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Räjähdin miehelleni kun hän mittasi kirjahyllyn korkeutta mielestäni väärin.
Lasken tämän raskaushormonien piikkiin.
Mutta voithan sä oikeastikin olla uupunut ja msentunut. Siinä ei ole hävettävää. Jos nyt olet saikulla, käytä se aika huilaamiseen. Älä parjaa itseäsi, kyllä tuosta vielä noustaan.
Pystyn kyllä samaistumaan sun kirjoituksiin. Odotan nyt toista lasta, ja muistan kuinka silloin esikoistakin odotellessa tuntui välillä tosi eptoivoiselta. Että ei herrajumala nnyt tähän tilanteeseen voi lasta, oltiin molemmat rutiköyhiä opiskelijoita ja parisuhteessakin tökki välillä aivan huolella jne. Jotenkin sitä kaikki varmasti murehtivat onko valmis lapsen tuloon ja voiko ihan oikeasti pärjätä.
No se esikoinen syntyi ja kaikki sujui lopulta ihan hyvin. Nyt ollaan jo "aikuisia", on oma asunto rivarissa, säännölliset tulot, kaikki mallillaan. Ja silti mietin joka päivä että oliko tää nyt kuitenkaan hyvä idea ja saan noita itkuraivareita ilman mitään syytä. Olen jutellut tästä neuvolassa ja muualla netissä mammapalstoilla. Ovat vakuutelleet mulle että ei tämä niin erikoista ole, äidiksi kasvaminen on jokaiselle naiselle kova paikka, ja kaikki ajattelevat jossain vaiheessa synkeitä.
Neuvoisin suakin vaikka neuvolassa juttelemaan asiasta. Ai juu, ja mulla helpotti pikkuisen kun huomattiin että mun hemoglobiini oli romahtanut. Tässä keskiraskaudessa hemppa laskee helposti. Kun aloitin Rautakuurin, väsymys ja ärtymys sekä yleinen ahdistus on vähentynyt. Eli voi olla jostain tuollaisestakin asiasta kyse. Mutta kerro rohkeasti neuvolassa, ja juttele miehellesi. Puhuminen auttaa paljon :)
t. se joka myös viikolla 23 ja saa ihmeitkukohtauksia.
Miessuhteestasiko?
Raskaudestasiko?
Elämän muutoksen tulostako - tulevaisuuden uutuuden epävarmuudesta?
Mistä?
Olitko harkinnut aborttia vai onko lapsesi toivottu?