Lue keskustelun säännöt.
Pelkään olla kotona jatkuvaa huutamista
20.04.2020 |
Toinen vanhemmistani huutaa ja tiuskii mulle jatkuvasti. Jäänyt joku jankkaus vaihe päälle kun ei kuuntele mitä sanon. Tänään taas huusi pää punaisena kun kysyin kyytiä kauppaan. Onneksi on rauhoittavat lääkkeet ei tule kovana paniikkikohtaus ainakaan.
Kommentit (13)
Mielestäni en ansainnut tuota huutoa mutta minkäs teet. Pakko alkaa tosissaan etsiä omaa asuntoa. En voi enää elää näin. Tunnen itseni joka päivä vaan masentuneemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä sulle sinne kotioloihin. Muistathan itse vastata aina asiallisesti etkä itse koskaan huuda, provosoi tai provosoidu. Ei ole helppoa, mutta saat tiputettua tuota huudon määrää varmasti edes jonkun verran noilla valinnoilla.
Provosoija hakee reaktiota. Jos hän ei saa reaktiota helposti, koventaa sitten otteita. Aina ei veri roisku, mutta henkinen väkivalta voi mennä todella julmuuksiin.
Jos AP on jostain kyydistä riippuvainen, kannattaa muuttaa jonnekin missä on kauppoja kävelymatkan päässä.
Omilleen muuttamisessa on paljon hyvää eli AP käännä tämä voitoksi.
Pitäiskö sun tarjota niitä lääkkeitä vanhemmallesi.
Se on vakavaa henkistä väkivaltaa. Toivottavasti vanhempasi eroaa siitä huutavasta puolisosta. Oma asunto olisi tärkeä pian, että pääset häiriintynyttä käytöstä pakoon ja mielialasi paranee. Ei kannata kysyä siltä vanhemmalta mitään joka huutaa, vaan lopettaa kommunikointi ja yhteydenpito minimiin. Kauppa kävelymatkan päähän, bussit ym. Jos sinua ahdistaa soita vaikka nimettömänä kriisipuhelimeen muutaman kerran, pahimmassa kohdassa.
Saisikin oman paikan niin jatkuva pelon tunne ehkä pienenisi hieman. Sydänkin hakkaa hulluna kun pelkään tota huuto reaktiota. Ja toinen on ettei vastata mitään. Ikinä en ole voinut näin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita lastensuojeluviranomaisille. Jonkun täytyy stopata vanhempasi käytös.
Huutaa vai "huutaa"?
Omat kakarat sanoo että huudan, vaikka puhuisin kuinka rauhallisesti ja hiljaa, jos esimerkiksi pyydän sivoaamaan jälkensä.
Kannattaa opetella hoitamaan omat asiansa, eikä aina passauttaa vanhempia ja esittää heille vaatimuksia, niin voipi olla että "huutaminen" vähenee merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kääntää aloituksen aikuisten kielelle.
Eli olet maannut perse homeessa kotona tekemättä mitään muuta kuin sotkenut paikkoja. Ja kun sinua on monta kertaa pyydetty osallistumaan perheen kotitöihin, olet kieltäytynyt ja haistatellut vanhemmillesi. Nyt sitten pyysit rahaa ja kyytiä kauppaa, niin siihen suhtauduttiin negatiivisesti.
Kyllä toi ihan huutamista oli. Ja mitä pahaa siinä on että pyytää kyytiä kauppaan kun tarvisin omia juttuja ostaa. Mutta ei. Kai sitten joudun kävelemään tuon 3,5km kun ei saa kysyä kyytiä. No ei se mitään ainakin saan olla hetken yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3'5 km suuntaansa on ihan hyvä päivälenkki, saat liikuntaa ja raitista ilmaa sekä olla hetken rauhassa.
Koeta löytää oma kämppä mahdollisimman pian, että pääset pois tuolta. Meinaan, olen itsekin ollut samanlaisessa tilanteessa. Isäni huusi suunnilleen kaikesta, nälvi ja osoitti epäluottamusta vaikka olin hyvin harmiton nuori. Tein kotitöitä, hoidin kouluhommat ja käyttäydyin ihmisiksi. Poismuuttoni jälkeen välit ovat parantuneet.
Pystytkö juttelemaan tuosta toisen vanhempasi kanssa? Mitä hän sanoo asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me voida puhua koska kumpikaan vanhemmista ei suhtaudu minuun kuin ihmiseen joka osaa ajatella. Kuulemma olen keksinyt aina kaikki vaivani ja paniikkihäiriökin on keksitty vaikka sain opamoxia ja diapamia. Se lukee lääkärin kirjoittamassa paperissa ja äitini vain nauraa mulle kun kerron miten huonolta tuntuu. En ole enää halunnut kertoa mitään juuri tuon naurureaktion takia.
Tsemppiä sulle sinne kotioloihin. Muistathan itse vastata aina asiallisesti etkä itse koskaan huuda, provosoi tai provosoidu. Ei ole helppoa, mutta saat tiputettua tuota huudon määrää varmasti edes jonkun verran noilla valinnoilla.