Miksi kielenopetuksessa ei opetella suoraan ajattelemaan ja käyttämään vierasta kieltä?

Miten oppiminen tapahtuu tällöin? Ensinmmäisestä tunnista lähtien opettaja vain pälättää espanjaa, eikä oppilailla ole mistään mitään hajua, opitaan kuin vauva matkimalla vai?

Ei toimi Suomessa. Suomalaiset haluavat olla hiljaa kaikilla kielillä.

Vierailija kirjoitti:

Miten oppiminen tapahtuu tällöin? Ensinmmäisestä tunnista lähtien opettaja vain pälättää espanjaa, eikä oppilailla ole mistään mitään hajua, opitaan kuin vauva matkimalla vai?

Nimenomaan, opitaan kuin natiivit tajuamaan sanoja asiayhteyksistä ja käyttämään niitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi Suomessa. Suomalaiset haluavat olla hiljaa kaikilla kielillä.

Paitsi nettipeleissä, jotka ovat tehneet ihmeitä suomalaisten englannin osaamiselle.

Äidinkieli on tunnekieli. Sitä ei voi saavuttaa muilla kielillä. Tästä syystä kaksikieliset perheet, joissa ei puhuta kumpaakaan kieltä hyvin, tuottavat erittäin heikkolahjaisia lapsia.

Koska se ei ole mahdollista. Ensin tarvitaan symboleita ja merkityksiä ennen kuin niiden välisiä suhteita voidaan alkaa muodostamaan ja mieltämään.

 Minkähän vuoksi autokouluissa on teoriatunteja?

t. Aikuiskouluttajana jo 30 vuotta

Mikisi ap. ei opetellut ajattelemaan ensin suomeksi, vaan kirjoitti aivopierunsa?

Vierailija kirjoitti:

Äidinkieli on tunnekieli. Sitä ei voi saavuttaa muilla kielillä. Tästä syystä kaksikieliset perheet, joissa ei puhuta kumpaakaan kieltä hyvin, tuottavat erittäin heikkolahjaisia lapsia.

Okei, astuin provomiinaan, mutta kaksikielisyyttä on tutkittua paljon ja kaikki uusin tutkimustieto osoittaa, että kaksikieliset loistavat myös muissa oppiaineissa kuin kielissä ja pärjäävät koulussa yksikielisiä paremmin.

Kielitaito on rikkaus, aina.

Suomessa tosiaan ei kielten puhumista opetella tarpeeksi ja se on sääli, koska usein puhetaito on vieraan kielen osaamisessa juurikin se tärkein taito.

Ensin opettajien pitäisi oppia puhumaan opettamaansa kieltä. Suomessa on pilvin pimein kielten maistereita, jotka eivät selviydy edes kahvipöytäkeskustelusta opettamallaan kielellä. Sori, mutta tästä on ihan omakohtaista kokemusta. Samoin kulttuurintuntemus on monilla hyvin heikko.

Tämäkin taitaa riippua paljon sen opiskelijan luonteesta. Olen itse introvertti ihminen, joka haluaa rauhassa lukea ja opetella ja sen jälkeen harjoitella puhumista. Minulle olisi kauhistus, että joku tulee pölöttämään sellaista, mitä en ymmärrä, ja sitten siihen pitäisi jotain kummaa vastata. Olen aina oppinut kieliä ihan kohtuullisen hyvin, mutta se ilmapiiri ahdistaa, että pitäisi vaan niin maan perkuleen ROHKEASTI puhua, vaikkei mitään osaisi. Suomalaisia haukutaan aroiksi, ihan kuin se haukkuminen siinä jotain auttaisi, ja sitten kun suunsa avaa, kaikki nauraa rätkättää vaikka "rallienglannille"!

Suomessa on kyllä sovellettu kommunikatiivista kielten opetusta kohta 40 vuotta...

Kerro Ap mitä tarkoitat tuolla että opetetaan ajattelemaan vieraalla kielellä? Miten sillä opitaan ajattelemaan jos ei ensin opetella sanastoa? Ja miten taivutukset, opetellaanko jokaisen sanan taivutus erikseen kuultuna, jos kielioppia ei lueta kirjasta?

Kävin tämän lukuvuoden erään kielen kurssia. Siellä opettaja puhui erittäin huonoa suomeaan koko ajan. Se oli järkyttävää. Jos hän olisi koko ajan puhunut sitä vierasta kieltä, ihmiset olisivat oppineet paljon enemmän. Kaikkien muiden kielten kanssa opettaja (yleensä natiivi) on puhunut koko ajan sitä vierasta kieltä ja yhyy, jos joku ei ole ymmärtänyt.

Korona-aikana täytyy oppia ajattelemaan koronan jälkeinen maailma paremmaksi ja rohkeasti lähteä  toteuttamaan uutta maailmaa, kun aika tulee.

Olisiko aika lopettaa kielten opiskelu koulussa ainakin niiltä, jotka kokevat sen vaikeaksi, mutta jotka oppivat sitä hyvin asumalla ko maassa? Joillakin unetkin kääntyvät vieraalle kielelle ja aksentti muuntuu, kun elää kieltä, mutta koulussa ei vain opi ja aksentti on hirveä! Ulkomailla asuessa voi tehostaa oppimista kielikurssilla, jota pitää kieltä äidinkielenään puhuvat opettajat. Voitaisiinko unohtaa pikaiset siirtymät maasta toiseen ja alkaa perehtyä kuhunkin maahan viettäen siellä tarpeeksi kauan aikaa, asumalla siellä? Vaaralliset taudit leviäisivät vähemmän näin!

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kyllä sovellettu kommunikatiivista kielten opetusta kohta 40 vuotta...

Näin juuri. Kääntämistä käytettiin työvälineenä vieraiden kielten opetuksessa joskus 40 vuotta sitten. Toki jotkut vanhemman polven opettajat jumiutuivat vanhoihin tapoihin sen jälkeenkin, mutta se ei kuvaa yleistä tapaa opettaa kieltä.

Meillä on yliopistolla ollut kielten kursseja, jotka perustuvat siihen että opetellaan puhumalla. Siinä vaiheessa yleensä menee sormi suuhun kun pitäisi alkaa tuottamaan omaa puhetta, sijamuodot ja pronominit menevät ihan sekaisin, eikä sanavarasto ole alussa vielä tarpeeksi laaja keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Äidinkieli on tunnekieli. Sitä ei voi saavuttaa muilla kielillä. Tästä syystä kaksikieliset perheet, joissa ei puhuta kumpaakaan kieltä hyvin, tuottavat erittäin heikkolahjaisia lapsia.

itseasiassa jos kaksikielisen perheen kumpikin vanhemmista opettaa lapselleen OMAN äidinkielensä eli tunnekielensä, ei lapsesta välttämättä tule tunnevammaista.

Mutta jos homma menee siihen, että supisuomalainen pariskunta päättää tehdä lapsestaan äidinkieleltään englanti/ruotsi-kaksikielisen, tulee lapsella olemaan ongelmia myöhemmin vaikka vanhemmat olisivat täysin fluentteja. lapsi ei kykene silloin käsittelemään omia tunteitaan kun sanoilla ei ole vaistomaista tunnekontekstia. Jo pikkuvauva vaistoaa vanhempiensa käyttämän kielen tunnekontekstin aitouden.

Suomenruotsalainen ystäväni, jonka äidinkieli on paperilla ruotsi ja hallitsee ruotsin äidinkielen veroisesti, tunnusti kerran, että syvimmät tunteet tulevat vaistomaisesti suomen kielellä. kun hän lyö vapaansa, niin hän kiroilee suomeksi. kyyneleet ja suru tulee myös suomeksi.

Menee hieman ohi aiheen, mutta vieraan kielen opetuksesta kuitenkin. Oma lapseni kävi saksalaisen koulun ja heillä oli saksaa läpi peruskoulun 6-7h viikossa ja alusta asti myös esim. musiikki saksaksi ja hiljalleen saksaksi opetettavien oppiaineiden määrä lisääntyi niin että ysillä jo melkein kaikki oppiaineet opetettiin saksaksi. 

Silti minusta oli _todella_ outoa, että kun viidennellä kiellä alkoi englanninkielinen opetus, niin sekin oli saksaksi! Oppilaat olivat suomenkielisiä, joilla toki tuossa kohtaa oli jo kohtalainen saksan kielen taito, mutta opettaja oli saksalainen eikä osannut suomea. Oma lapseni luki tuossa kohtaa jo kirjoja englanniksi, oli saanut päiväkodista hyvän pohjan ja tietokoneella oppinut lisää, joten englanti oli jo paremmin hallussa kuin saksa. Mutta sitten kun tuli englannin sanakokeita, hän joutui opettelemaan niitä itselleen tuttuja englanninkielen sanoja saksaksi, että pärjäsi sanakokeissa. Minusta tämä oli jotenkin todella nurinkurista ja lisäsi vaikeusastetta monien kohdalla aivan tarpeettomasti. Ymmärrän, että muissa aineissa opetusta oli saksaksi, mutta jotenkin uuden vieraan kielen opettaminen toisella vieraalla kielellä tuntui jotenkin takaperoiselta.