Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä siitä että perheen tai suvun sisällä juorutaan toisten asioita?
11.04.2020 |
Olen äärimmäisen pettynyt lähisukulaiseeni. Olen kertonut hänelle asioita, jotka ovat luottamuksellisia. Ilmeni, että hän onkin kertonut ainakin muutamalle eri ihmiselle suvussa asioitani. Sellaisille, jotka eivät minulle itselleni ole mitenkään erityisen läheisiä.
Yksi noista sukulaisista kiirehti heti raportoimaan minulle, että "Liisa kertoi, että sinulla on..."
Tunnen oloni petetyksi. Taatusti en kerro tuolle lähisukulaiselleni enää yhtään mitään, niin rakas kuin onkin.
Mitä mieltä te olette siis tällaisesta, että suvun tai perheen kesken juorutaan toisten asiat? En nyt tosin ole ymmärtänyt erikseen sanoa tuolle lähisukulaiselleni ettei kerro eteenpäin, mutta itselleni luottamuksellisuus on itsestäänselvää ilman eri pyyntöä.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan aikuinen ihminen olen, mutta toki yritän "kasvaa" jos enemmistön mielestä eteenpäin juoruaminen on suvun kesken normaali tapa.
AP
Tuo lähisukulainen ei ole luottamuksesi arvoinen. On syytä käydä syvällinen keskustelu hänen kanssaan ja kertoa luottamuspulasta. Kerro myös, kuinka pettynyt olet häneen, etkä voi enää olla läheisissä tekemisissä hänenn kanssaan.
Hän on itse valinnut oman toimintatapansa ja tämä on suoraa seurausta hänen omille valinnoilleen. Lopputuloksesta hän saa syyttää ainoastaan itseään.
Kaksinaamaisen ihmisen kanssa ei tarvitse olla missään väleissä. Game over!
Ah, tiedän tunteen!
Ennen pystyin kertomaan omia asioita isälleni, mutta nykyään hän kertoo KAIKEN eteenpäin uudelle naisystävälleen.
Aika lyhyiksi on nykyään jäänyt vastaukset, kun hän kysyy mitä kuuluu. No ihan hyvää.
Mielestäni on myös itsestäänselvää mitä asioita ei jaeta eteenpäin.
Ei pitäisi erikseen joutua tivaamaan ettet sitten vain kerro kellekään.
En hyväksyisi. Kyllä fiksut ihmiset ymmärtävät ilman erikseen sanomistakin. Miksi asia pitää juoruta tai jakaa eteenpäin? Kyllä siinä on epämiellyttävä juoruamisen ja vääränlainen tietämisen jakamisen sivumaku.
Jatkossa en kertoisi mitään sellaista mitä ei voisi toreillakin kuuluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ok, vaikka samaa harrastetaan hyvin monissa suvuissa (omani mukaanlukien). Jostain syystä ne ovat aina toisten sairaudet, avioerot taloudelliset vaikeudet, päihdeongelmat ja muut, joista pitää saada "keskustella". En muutenkaan ymmärrä sitä, miksi aina pitäisi puhua toisista ihmisistä ja heidän tekemisistään, kun ollaan yhteydessä. Olen mieluummin pitämättä yhteyttä sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa ei muuta ajatustenvaihtoa voi harrastaa kuin juoruilua.
Olemme miehen kanssa molemmat lapsuuden perheittemme esikoiset, soittelemme koteihimme äärettömän vähän.
Nuoremmat sisarukset tuntuvat oksentavan kaikki yksityiasiansa äidille, joka kertoo ne ihan tyynesti eteenpäin... ikäeroa siaruksiin 2-10 vuotta. Olemme itse jo nuorina aikuisina 20 v. oppineet ettei äiti ole mikään uskottu. Jostain syystä 40-50 v. sisarukset kertovat edelleen ihan kaiken, ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin tuossa (kuten juoruamisessa yleensäkin) on jonkinlaista ällöttävää pakkoa päästä kertomaan eteenpäin, esittämään että tietää enemmän kuin muut. Turha naamioida sitä huolenpidoksi perheen kesken tms.
Sitten astetta erilaisempi tilanne olisi, että jakaisimme vaikkapa sisarusten kesken tiedon siitä että isä on nyt kuolemaisillaan. Siinäkin tapauksessa odottaisin lähtökohtaisesti, että isä ensin _itse_ kertoisi kaikille lapsilleen sairastavansa vaikkapa syöpää tai ns. valtuuttaisi yhden kertomaan.
Kenenkään asioita ei minusta pidä juoruta lähtökohtaisesti eteenpäin edes perheessä tai suvussa - ei terveysasioita, ei suhdeasioita, ei työasioita tai mitään.
Luottamus, luottamus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se varmaan noloa mamille kun pentu huutaa pihalla kovaa että isä nyt rakastaa toista, kovaa tämän naisen nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoinkin tuolle sukulaiselleni, että ihan tietyistä syistä en ole itse tästä halunnut kenellekään puhua. Jouduin vähän keljuun tilanteeseen.
Jatkossa olen todella varovainen mitä tuolle Liisalle puhun. On tullut tässä mieleeni monta muutakin herkkupalaa mitä olen tarjoillut hänelle, enkä yhtään epäile etteikö koko suku tietäisi kaikki kuulumiseni, henkiset ja fyysiset terveydentilani.
AP
Aina kun kerrot asioitasi jollekin, on mahdollisuus, että niitä kerrotaan eteenpäin. Jos olet tarkka yksityisyydestäsi, niin älä levittele asioitasi.
Tuo sukulaisesi ei ehkä tajunnut olevansa sinulle niin läheinen, että kerrot hänelle jotain mitä et muille kertoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, se vähän riippuu. Se, että jollain rakkaalla läheisellä on huoli, sairaus tai tragedia ei ole VAIN hänen asiansa vaan koskettaa myös niitä läheisiä. Tottakai jokaisella on oikeus määritellä mitä hänen asioitaan saa puhua muille, ja jokaisella soisi olevan sensitiivisyyttä arvailla mikä voisi olla sellainen asia. Mutta jos esim. minun aikuisella lapsellani olisi vakava sairaus, voisin kuvitella että puhuisin siitä sisareni kanssa oman jaksamisen vuoksi, tai jos sisareni olisi eroamassa ja jäisin vaikutelmaan että se on julkista tietoa, mainitsisin siitä lapsilleni etteivät seuraavissa sukujuhlissa kysele "Anteron" perään.
Puolison kanssa minusta lähtökohtaisesti voi puhua lähes kaikesta mikä omaakin mieltä painaa. Tähänkin on poikkeuksia, ja jos toinen ilmaisee että kyseessä on salaisuus, niin on.
Pitääkö ne koko suvulle jakaa? Jokainen määritelköön itse kenelle kertoo, muiden asia ei ole kertoa eteenpäin.
Kiitos näkökulmista. Hienoa etten ole yksin ärsytykseni kanssa.
Olen tässä nyt hetken aikaa ehtinyt hengittää, mutta edelleen olen tosiaan ärsyyntynyt ja haluton kertomaan nyt/enää kuulumisiani tuolle sukulaiselleni. Erittäin epämukava olo siitä etten tiedä mitä kaikkea muuta kertomaani hän on raportoinut eteenpäin "perhe- ja sukuyhteyden" nimissä.
Enhän minäkään hänen asioitaan kerro kenellekään, ei ole minun asiani määritellä ketkä perheestämme ja suvustamme ovat ne joille asiat kuuluu. Minulta ei mikään hänen asiansa kulje pykälääkään eteenpäin. Mitähän hän mahtaisi tykätä, että minä laajennan hänen "perhettään" kertomalla itse valitsemilleni henkilöille hänen tietyistä ongelmistaan.
Juu ei.
AP
Vierailija kirjoitti:
Itsehän asias juoruat.
Näin minäkin ajattelen. Toinen ei lavertelisi asioita, jos ei niistä mitään tiedä. Joillekin tämä on erittäin hankala oppia, mutta kantapään kautta sekin ehkä menee perille.
Ei ole oikein. Ei tarvii sietää.
Omasta kokemuksesta tiedän ettei puhuminen auta. Otetaan marttyyri kruunu etten mitään pahaa tarkoittanut, olet kauhea kun sellaista heti uskot minusta.
Itselle tärkeän asian parissa mässäily. Se nautinto mikä on tullut kun jollain menee huonommin kuin itsellä.
Ei jatkoon.
Kasva vähän!