Näettekö hyvänä asiana, että lapsi 7-17v on jatkuvasti kavereiden kanssa?

Kyllä. Kavereita pitää olla. Itselläni on paljon kavereita sekä kouluajoilta että urheilusta jota penskana harrastin. Urheilusta tulleiden kavereiden kanssa ollaan edelleen niin verkostoituneita että moni on sitä kautta saanut töitäkin. 

Ei tuossa ole oikeaa ja väärää, mutta näen sen ehdottomasti rikkautena että lapsella on oman ikäistään perheen ulkopuolista seuraa ja ns "omia" itse luotuja ihmissuhteita. Tekee hyvää lapsen itsenäistymiselle, itsetunnolle ja sosiaalisille taidoille. Toisaalta kaikki eivät kaipaa isoa ystäväjoukkoa ympärilleen, se on myös persoonallisuuskysymys. Joku taas tahtoo kovasti kuulua ryhmään ja yhteisöön. Nykymaailmassa on myös välttämätöntä oppia toimimaan ryhmässä - tosin koulu ja harrastuksetkin riittävät niiden taitojen oppimiseen mainiosti. 

Tärkeintä tietysti on että olisi edes yksi tai kaksi hyvää ystävää. 

Olin itse nuorempana tuollainen ääripäälapsi joka kävi kotona lähinnä syömässä ja moikkaamassa vanhempia. Viikonloppuisin ja joskus viikollakin oli yökyläilyä puolin ja toisin, se oli lähinnä ilmoitusasia tyyliin "äiti jään Jennan luokse yöksi tänään" tai "Voiko Jenna jäädä yöksi tänään?" Olen kiitollinen siitä että vanhemmat olivat tuon suhteen rentoja eivätkä juurikaan rajoittaneet kaverisuhteita. Ikävuosina 7-17 tavatut lapsuus- ja teiniajan kaverit ovat yhä monet mukana elämässäni, monen häissä olen ollut ja viikottain pidetään yhteyttä. Ainoana lapsena se tuntuu hyvältä, kun sisaruksia ei ole.