Alkaako nyt oikeasti vahvan ihmisen aikakausi?

Olen aina arvostanut henkisesti vahvoja ihmisiä. Nykyisin on jo vähän ärsyttänyt kaikki jutut, jossa heikkoudet nähdään vahvuuksina. On tietenkin hyvä, että omat ongelmat myöntää, jotta voi saada apua, mutta ei se tee ihmisestä vahvaa.

En sano, että olisin itse henkisesti vahva ihminen, mutta ihailen kyllä heitä.

Mitä sitten tarkoitan oikeasti vahvalla ihmisellä? Sellaista, joka osaa ottaa tunteensa vastaan, suree surut ja iloitsee ilot. Sellaista, jonka ei tarvitse keskittyä itseensä ollakseen vahva tai vaihtoehtoisesti painaa muita alas. Sellaista, joka osaa ja jaksaa toimia kun tilanne sitä pakon edessä vaatii. Ja ymmärtää, että joskus pakko toimia ja tehdä, vaikka itse ei jaksaisi.

Yleensä nämä ihmiset eivät ole valokeilassa itkemässä kovaa kohtaloaan ja mainostamassa, kuinka on vahvoja ovat, kun ovat olleet kerrankin tylyjä ja tai ajatelleet vain omaa etua.

Olisko nyt vihdoinkin aika arvostaa oikeasti vahvoja ihmisiä? Seuraisi tästäkin keväästä jotain hyvää.