Mitä kivaa isoäitisi teki sun kanssa?
Muistan että isoäiti opetti mut tekemään pullapitkon.
Kommentit (58)
Ei mitään. Kummatkin kuolivat kun olin lapsi. Toinen mummoista haukkui lihavaksi.
Mun toinen isoäiti opetti leipomaan karjalanpiirakoita, virkkaamaan ketjusilmukoita ja parsimaan sukkia. Katsottiin yhdessä myös paljon vanhoja suomalaisia elokuvia. Toinen isoäiti oli jo vanhempi ja kuoli, kun olin vielä aika pieni.
Ei mitään. Se sanoi minua paholaisen lapseksi.
Mulla ei ollut koskaan isovanhempia.
Pullapitkoa opetti kolmella ja neljällä letillä.
Hiivaleipiä leivottiin ja leivinuunissa paistettiin.
Ei mitään. Toinen isoäiti kuoli ennen syntymääni, toinen ei pitänyt lapsista.
Huolehti usein minusta ja siskostani, sekä takasi meille perusturvallisen lapsuuden kun omista vanhemmistamme ei siihen ollut.
Toisen kanssa oltiin hyvin läheisiä. Ja ollaan edelleen. Hän on minulle läheisempi kuin äitini. Mummo nyt 80v.
Kun olin lapsi, kävimme kesälomareissuilla yhdessä (serkkunikin oli mukana) ja vietin paljon aikaa mummolassa. Hän opetti leipomaan ja tekemään kädentaitoja. Opetti kulkemaan metsässä ja nauttimaan luonnosta. Hän on hyvin rakas minulle.
Toisen mummon kanssa välit olivat myöskin hyvät, mutta näimme vähemmän. Heillä oli mökki ja vietimme siellä aikaa. Tämä mummo oli, ja on edelleen vähän "parempaa" väkeä.
Vaikka mitä.
Rakas mummu vei viikottain uimahalliin, joskus laivalle tai kylpylään. Leivottiin yhdessä karjalanpiirakoita ja pannukakkuja. Antoi kokeilla meikkejä ja hienoja vaatteita.
Toinen mummu kertoi tarinoita vanhasta ajasta, ompeli mekkoja toiveiden mukaan, opetti virkkaamaan ja neulomaan. Paistoi voissa valurautapannulla lättyjä aina kun tuli lapsia käymään.
Molemmilla olin usein öitä, oli serkkuja ja kotieläimiä. Oi niitä aikoja.
Ratkottiin yhdessä "sanalaatikoita" eli etsittiin kirjainten sekamelskasta annettuja sanoja, jotka voivat olla "etuperin, takaperin, ylhäältä alas, alhaalta ylös tai vinottain". Näitä oli sanomalehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Se sanoi minua paholaisen lapseksi.
Joten oli itse synnyttänyt sen paholaisen.
Mummo opetti leipomaan pullaa, tekemään karjalanpiirakoita, niittämään, pesemään mattoja, hoitamaan kasvimaata. Käytiin myös ongella ja marjassa. Toisen mummon kanssa ei puuhasteltu niin paljon, kun hänen nuorimmat lapset olivat vain muutamia vuosia vanhempia kuin minä. Pienestä ikäerosta johtuen siellä mummolassa leikittiin tätien kanssa.
Ei kyllä tehnyt yhtään mitään kumpikaan. Molemmat olivat kyllä jo vanhoja (+70) kun synnyin. Harvakseltaan muutenkin nähtiin.
Ei minun sukupolven isoäidit puuhailleet lasten kanssa. Niillä oli tarpeeksi työtä huushollissa ja elukoiden hoidossa, ei ne tosiaankaan mitään satuja ehtineet lukea. Ja muutenkaan ei ollut tapana silloin aikuisten ja lasten touhuta yhdessä.
Neulottiin, virkattiin, käytiin sienessä, marjassa, ongella, pestiin mattoja, haettiin naapurista maitoa, tehtiin luutia, käveltiin metsässä, valutettiin mahlaa, kerättiin marjapensaista marjoja, haettiin lähteeltä juomavettä ja kannettiin kaivosta pesuvettä saunalle, lämmitettiin sauna, saunottiin, laitettiin kukkapenkkiä, ihasteltiin kukkia, leivottiin ruisleipää ja keksejä, katettiin pöytää ja syötiin ja juotiin kahvia. Opin keittämään pannukahvia siten ja itse en juo kahvia. Oltiin vaan, juteltiin ja naurettiin, minulla oli ihana mummo <3
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Toinen isoäiti kuoli ennen syntymääni, toinen ei pitänyt lapsista.
Olihan hän sentään omia lapsia hankkinut
Toisen kanssa kävin ongella. Toisesta en muista tehtiinkö koskaan mitään erikoista (jaa, käytiin sienessä ja perattiin satoa), mutta rakastin häntä silti. Oli aika omalaatuinen persoona.
Ei mitään. Toki huolehti että ruokaa oli tarjolla kun oltiin kyläilemässä. Tosin silloinkin taisi vanhemmat hakea kaupasta. Aika etäiseksi jäi välit kummankin mummon kanssa.