Mitä kivaa isoäitisi teki sun kanssa?

Jotain laivareissuja sun muuta lapsena. Aikuisena pari kertaa olen jopa ryypännyt mummoni kanssa.

Ei mitään. Oli vain paikalla.

N51

Käytiin onkimassa souturetkillä, tehtiin karjalanpiirakoita, hoidettiin possua ja lampaita, kudottiin mattoa, kehrättiin lankaa, käytiin kauppa-autossa, vierailtiin lähinaapurissa minun pikkuserkkujen luona.

Se oli ihan erilaista elämää, eläköityneen pientilallisen elämää, kuin minulla normaalisti. 

Äitini ja isäni olivat molemmat iltatähtiä ja minä heidän iltatähtensä. Siispä ainoa isovanhempani, joka oli elossa syntyessäni, oli reilusti päälle kahdeksankymppinen ja vanhainkodissa siinä vaiheessa, kun olin sen verran vanha, että minun kanssani olisi voinut jotain touhuta.

Muistan vain yhden tapaamisen äitini äidin kanssa, olin neljävuotias ja hän oli siinä vaiheessa jo lähes vuodepotilas, hyvin hauras ja muisti reistaili. Antoi minulle ja teini-ikäiselle veljelleni suklaalevyt ja sanoi, että olemme hyviä lapsia. Muutamaa kuukautta myöhemmin mummo sitten jo kuolikin, joten siihen jäivät kohtaamiseni isovanhempien kanssa.

Mummo piti hyvässä ruuassa, aina oli jätskiä ja karjalanpiirakoita, ja keltaista Jaffaa oli aina :) Muutoin köyhän yh-perheen arjessa ei paljoa herkkuja näkynyt.

Mummo myös opetti kulkemaan luonnossa, ja tajuamattani tunnistan vielä aikuisenakin niittykasvit, sienet, linnut, marjat jne.

Parasta oli kun mummon luona yökylässä mummo kääri minut ”makkaraksi” peiton sisään :D

Vietin yleensä lomat mummon luona, kahdestaan oltiin. Pääsin mukaan marttakerhoon, käytiin kaupoilla potkurilla ja pelattiin korttia. Keskusteltiin maailmanmenosta. Parasta aikaa, kaupunkilaisena sain samoilla luonnossa ja hoitaa puutarhaa. Kun nuorena oli vaikeaa perheessä, löytyi aina kannustavia sanoja. Paljon vaikuttanut henkilönä maailmankatsomukseeni, oli viisas ja suvaitsevainen nainen. Myös huumorintaju yhdisti.

Rakasteltiin, rauha hänen sielulleen.

Töitä. Kasvimaan kitkemistä, marjojen poimimista, villan karstaamista ja kehräämistä, mattojen kutomista, saunan pesemistä jne.

Mummojeni sukupolvi ei leikkinyt lastenlasten kanssa, ei siihen ollut aikaa. Olen 6v iässä tehnyt mummon apuna lihapullia salaojitusporukalle. Ei silloin kysytty, että leikitäänkö tätä vai luetaanko satu, silloin sanottiin, että pese kädet, ota tuollainen lusikallinen lihapullataikimaa, pyörittele ja laita leivinpellille. Eikä me lapset tajuttu, että olisi pitänyt jotenkin ahdistua siitä.

Köyhiä ritareita ja vadelmahilloa ❤️

Toisen kanssa leivottiin karjalanpiirakoita. Toisen kanssa leikin piilosta. Hänen kanssaan annettiin myös siileille ruokaa.

ei puhuta siitä.

Isoäitini oli luontoihmisiä. Käytiin kalassa, pyöräilemässä ja kasvimaata hoitamassa. Muistan, että hänellä oli aina kotona herkkuja kaapissa, ja niitä odotettiin vesi kielellä kun mentiin lapsina käymään.

Toinen isoäitini oli hyvin uskovainen, ja hän vei meitä lastenlapsia aina kirkkoon ja seurakunnan tapahtumiin. Hän juoksi meidän kanssa hippaa pihalla vielä yli 70-vuotiaana, vaikka oli jo etukumarassa ja tosi hidas.

Lämpimät muistot kummastakin. 💛

Vihtoi meitä aina saunassa lempeästi itse tekemällään vihdalla. Osti kirjoja lahjaksi. Tehtiin usein karjalanpiirakoita. ♡

Haravoitiin.

Ei mitään. Antoi kyllä 50e aina ku vein ämpärillisen puolukoita hälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Se sanoi minua paholaisen lapseksi.

Joten oli itse synnyttänyt sen paholaisen.

Saattoihan hän tarkoittaa lapsen toista vanhempaa, ei omaa lastaan, vaikka ilkeää sekin olisi.

Opetti jotain taitoja sekä vanhoja asioita, mutta tärkeintä oli halaaminen ja puhdas ehdoton välittäminen, empatia ja hyväksyntä. Koko muulla perheellä oli erilaisia tunnevammoja, vaikka osasivat hekin olla lapsille hyviä, mutta esimerkiksi halauksia ei muilta tippunut ja isoäidin pohjaton myötätuntoisuus oli mahtavaa. Muu porukka oli enemmän omien tunteidensa ja persoonallisuutensa oikkujen orjia ja kasvattajana enemmän ehdollistavaa tyyppiä.

Leipoi rieskaa ja kirnusi voita <3. Veimme yhdessä kävellen evästä heinäntekoväelle, kannoin tohkeissani kotikaljapänikkää.

Kertoi sota-ajalta muistoja. Leipoi karjalanpiirakoita ja teki karjalanpaistia. Valitettavasti ollessani teini moitti minua äidilleni koska muuttui katkeraksi koska sairasteli paljon ja muutenkin oli elämälle katkera.

Melko pakkopullaa oli ne kerrat kun jätettiin mummolle hoitoon.