Mitä kivaa isoäitisi teki sun kanssa?

Toinen mummo oli läheinen, toinen ei. Toisen kanssa leivottiin pullaa, siivottiin mummon mökkiä, ravisteltiin  mattoja pihalla, sytytettiin oma juhannuskokko, grillattiin makkaraa. Ihan semmoista arkihommaa. Vietettiin siellä sisarusten ja serkkujen kanssa aikaa ilman vanhempia.

Toinen mummo oli etäinen, vaikka yhtä usein siellä vierailtiin. Tämän toisen luona kyläiltiin perheen kanssa. Tarjolla oli kaupan pullaa ja keksejä. Jokaista sorttia sai ottaa yhden ja sitten piti kysyä lupa, jos halusi lisää. Yhden kerran tuon mummon syliin menin istumaan, kun pelästyin joulupukkia, silloin ei ollut muuta syliä vapaana.

Rakasti minua ja oli turvallinen aikuinen kun oltiin kaikki kesalomat (2 ja puol kuukautta) mummolassa. Ei koskaan leikkinyt, mutta muistan kun ollaan naurettu jotain ihan hulluna (en muista mika se oli). Aivan ihanat muistot on siita vanhan kansan naisesta joka kuoli jo 1983. 

Toinen opetti pullapitkon tekoa ja mökillä päivittäisten asioiden hoitamista. Hän kertoi tarinoita lapsuudestaan, jonka on elänyt sota-aikana. Tykkäsin vain istua ja kuunnella mummun juttuja.

Toisen mummun kanssa kierrettiin huvipuistoja kesäisin ja laskettelukeskuksia talvella. Viimeksi kävin hänen kanssa Barcelonassa syksyllä.

Mutta parasta on ihan vain yhdessä oleminen, olin jo lapsena paljon mummujeni kanssa ja edelleen, yli kolmekymppisenä, saatan mennä mummulle yökylään lasteni kanssa. Mummut on ihania.

Kun olin lapsi isoäitini opetti juomaan kahvia, pelaamaan korttia, valmistamaan matonkuteita ja kutomaan mattoja kangaspuilla, kehräämään rukilla lankaa villasta, pellavasta ja hampusta, virkkaamaan pitsiä, neulomaan sukkaa, viljelemään kasvimaata, kalastamaan verkoilla, virvelillä, uistimella ja katiskalla, perkaamaan kalan, kulkemaan metsissä, keräämään yrttejä, sienestämään, marjastamaan. Kaatamaan puita, hakkaamaan halkoja ja lämmittämään tuvan ja saunan puilla. Vei laskemaan mäkeä, hiihtämään ja luistelemaan. Kantoi minua reppuselässä. Opetti ennen kouluikääni tuntemaan kotimaan eläin-ja kasvilajit.

Opetti olemaan ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa, vei päivällisille, ravintoloihin syömään, teatteriin, konsertteihin ja tapahtumiin.

Opetti elämänviisauttaan ja kertoi ennenvanhasia.

Opetti että minäkin olen arvokas ja jollekin rakas ehdoitta.

Kertoi minulle kaikkea, mitä oli tehnyt lapsuudessaan. Kertoi Raamatun kertomuksia (muistan yhä, koska kertoi samat monta kertaa ja pyysin aina uudestaan lempitarinani). Istuin hänen sylissään ja hän kertoi, koska ei osannut lukea kovin hyvin.

Kyllähän sitä kaikenlaista muorivainaan kans tehtiin. Lumihankien yli mentiin naapuripitäjään seuroihin. Joskus kauemmaskin, jos oli tarjoilu. Rikkaat ihmiset oli laittanu pöytään pikkuleipiä ja kakkua, pastorin valokuva oli raameissa pöydänreunalla. Kesällä saattoi joskus päästä hevoskyydillä. Markkinat oli varsinainen tapahtuma. Muorivainaa puhui aika paljo maailmanlopusta ja oli muutenkin aika synkkä ja vakava.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi isoäitini opetti juomaan kahvia, pelaamaan korttia, valmistamaan matonkuteita ja kutomaan mattoja kangaspuilla, kehräämään rukilla lankaa villasta, pellavasta ja hampusta, virkkaamaan pitsiä, neulomaan sukkaa, viljelemään kasvimaata, kalastamaan verkoilla, virvelillä, uistimella ja katiskalla, perkaamaan kalan, kulkemaan metsissä, keräämään yrttejä, sienestämään, marjastamaan. Kaatamaan puita, hakkaamaan halkoja ja lämmittämään tuvan ja saunan puilla. Vei laskemaan mäkeä, hiihtämään ja luistelemaan. Kantoi minua reppuselässä. Opetti ennen kouluikääni tuntemaan kotimaan eläin-ja kasvilajit.

Opetti olemaan ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa, vei päivällisille, ravintoloihin syömään, teatteriin, konsertteihin ja tapahtumiin.

Opetti elämänviisauttaan ja kertoi ennenvanhasia.

Opetti että minäkin olen arvokas ja jollekin rakas ehdoitta.

Miksi tätä on alapeukutettu? Voi hyvänen aika!

Mummoni otti minut mukaan navettaan, opetti lypsämään ja syöttämään vasikoita ja kutomaan kangaspuilla mattoja.

Mummon kanssa söimme sitä kauppa-autolta haettua pullaa. Samaten hoidimme lehmiä ym. Mummon kanssa oli kyllä mukavaa, hän oli yli 80 kun synnyin mutta oli hyvässä kunnossa.

Toisen mummon kanssa emme juuri nähneet välimatkan takia enkä muista ottiko hän minuun kyläillessä mitään kontaktia.

Mummu laittoi aina kahvipöytään pullaa, kuivakakkua ja monta lajia pikkuleipää. Ruokaa oli aina ja paljon tarjolla. Karkkia ja suklaata oli aina meitä lapsia varten myös hankittuna, sitä ei tarjottu mutta kehotettiin etsimään herkut, jotka oli piilotettu rasioihin ympäri mummun kotia.

Mummu ompeli nukelleni vaatteet, ja mummun kodissa oli aarrearkku, täynnä vanhoja kolikoita, koruja ja simpukankuoria, joilla sain leikkiä.

Mummu vei talleille ja maksoi ratsastustuntejani.

Isoäiti eli mamma kasvatti ja hoiti minua kouluikään asti. Asuimme äidin kanssa hänen vanhempiensa ja sisarustensa taloudessa. Kouluaikanakin vietin kaikki lomat ja monet viikonloput mamman ja papan luona. Mamma opetti monenlaisia lauluja, niin maallisia kuin uskonnollisiakin. Joistakin lauluista tulee edelleen mamma mieleen, vaikka hänen kuolemastaan on jo yli viisikymmentä vuotta. Minäkin opin leipomaan pullaa, mamma letitti kolmella. Kotona äiti opetteli minun muovailuvahallani neljällä letittämisen ja minäkin opin sen siinä sivussa. Kesällä kävimme usein mökillä mattopyykillä. Matka taitettiin polkupyörällä. Mamma komensi vähän väliä pitämään jalat harallaan, etteivät kantapäät mene pinnojen väliin, kuten kävi naapurintytölle, jonka jalan paraneminen kesti tosi pitkään. Kauppa oli naapuritalossa, joten opin hoitamaan pieniä kauppa-asioita jo pienenä. Kauempana olevissa kaupoissa kävimme yhdessä. Saatoimme myös poiketa mamman ystävien luona päiväkahvilla.

Vierailija kirjoitti:

Opetti jotain taitoja sekä vanhoja asioita, mutta tärkeintä oli halaaminen ja puhdas ehdoton välittäminen, empatia ja hyväksyntä. Koko muulla perheellä oli erilaisia tunnevammoja, vaikka osasivat hekin olla lapsille hyviä, mutta esimerkiksi halauksia ei muilta tippunut ja isoäidin pohjaton myötätuntoisuus oli mahtavaa. Muu porukka oli enemmän omien tunteidensa ja persoonallisuutensa oikkujen orjia ja kasvattajana enemmän ehdollistavaa tyyppiä.

Kuvaat hyvin tunnetta, mitä tunnen lapsenlapsiani kohtaan. Ehdotonta rakkautta. Haluaisin vain halia ja ihailla heitä ja heidän tekemisiään kaiken aikaa.

Rakastan edelleen mun äidinäitiäni eli mummia ja ajattelen häntä lähes joka päivä, vaikka hän siirtyi "ajasta ikuisuuteen" jo 30 vuotta sitten.

Mummi oli aivan ihana ihminen. Pieni, pullea, iloinen ja temperamenttinen. Hänellä oli nuorena punertavat hiukset ja aivan lemmikinsiniset silmät. Hänessä oli jotain ihanan positiivista ja lapsellista. Hän tykkäsi kujeista ja nauraa kikatti kuin pieni lapsi.

Kun olin lapsi hän kertoi minulle omasta lapsuudestaan stadin friiduna Kalliossa. Hänellä oli 3 hyvää ystävää, ja he teettivät kaikille erikoisen ranneketjun, jonka taakse on kaiverrettu joku salainen motto. Ranneketju on edelleen minulla.

Mummi opetti myös käsitöitä ja leivontaa. Tallessa on myös mummin kauniilla koukeroisessa käsialalla Pariisin kakun ohje. Munia, voisulaa, kermaa, korppujauhoja, manteleja (sic), sokeria, leivinjauhetta ja karvasmanteliöljyä. Mummi opetti minut 3-vuotiaana juomaan kahvia. Mummilla oli aina kaapissaan jotain hyvää ja itseleivottua, Pariisin kakkua, Brysselinkeksejä, tai marenki-jäätelökakkua ja Drottningholmin mansikkahilloa. Kun olin teini-ikäinen ja mummi tuli meille kaupunkiin käymään, vein mummin ostamaan leipomosta tuulihattuja tai Bebe-leivoksia. Sitten keitettiin kahvit ja herkuteltiin.

Mummi rakasti kauniita esineitä, etenkin sinisiä. Niin minäkin. Hän oli etevä käsitöissä, minäkin opin virkkaamaan häneltä. Mummi oli virkannut hienot kullanväriset tyynynpäälliset heille olohuoneeseen.

Parasta mummissa oli hellyys ja se nauru. Jos olin pahoilla mielin, hän hieroi mun selkää ja sanoi että "hierotaan äkänystyrät pois" ja sai minut nauramaan hassuilla jutuillaan.

Vasta aikuisena tajusin, kuinka rankkoja asioita hän oli joutunut elämässään kokemaan, sisällissodan, talvisodan, yms. lapsen kuoleman, yms. . Ja silti hän jaksoi aina olla hyvällä tuulella.

Ihana ketju! Huomaan että kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita, eikä isoäiti ole halunnut viettää aikaa lastenlasten kanssa... Mummon kanssa katsottiin urheilua ja vanhoja suomifilmejä, leivottiin, oltiin yökylässä, puuhailtiin kasvimaalla, säilöttiin, pelattiin korttia ja muita seurapelejä, haravoitiin lehtiä, saunottiin yms. Ei niinkään leikitty, mutta lapset otettiin mukaan kaikkeen puuhaan. Kotityöt oli mukavia mummon kanssa!

Lisää tarinoita mummoista!

Vierailija kirjoitti:

Ei minun sukupolven isoäidit puuhailleet lasten kanssa. Niillä oli tarpeeksi työtä huushollissa ja elukoiden hoidossa, ei ne tosiaankaan mitään satuja ehtineet lukea. Ja muutenkaan ei ollut tapana silloin aikuisten ja lasten touhuta yhdessä. 

Minkä sukupolven? Oma äitini on syntynyt 50-luvulla, ja kyllä hän muistelee paljon, mitä mummon kanssa tehtiin (mummo asui heillä kotona), samoin muutkin tuohon aikaan syntyneet tuttavani.

Lakkasi mun kynsiä ja siellä sai aina jäätelöä :)

Johti kotihommia!