"Suuri rakkaus" vai yhdessä asumisen hyödyt
Olen lukenut palstalta paljon kommentteja, joiden mukaan kannattaa muuttaa yhteen pian, koska vasta siinä oppii tuntemaan toisen ja suhde etenee jne. Haluaisin oppia ymmärtämään paremmin tuota ajatustapaa ja siksi teen hypoteettisen kyselyn:
Sinulla on valittavanasi
A) ihminen, johon olet tulenpalavasti rakastunut, mutta ette voi ikinä muuttaa yhteen. Voitte viettää yhdessä useimmat viikonloput, juhlapyhät, lomat ja tavata satunnaisesti viikollakin, mutta yhteen ette pysty ikinä muuttamaan.
B) ihminen, joka on ihan ok ja tulette hyvin toimeen keskenänne. Seksiäkin on. Intohimoinen suhde se ei kuitenkaan ole ja A:han verrattuna tulee aina olemaan kyse tyytymisestä. Voitte kuitenkin muuttaa yhteen heti, kun haluatte, ja alkaa jakaa arjen ja sen työt, kustannukset yms.
Kumman valitset?
Kommentit (13)
Pah. Minä haluan sen suuren rakkauden saman katon alle. Työnnä tämä gallup takaoveesi (rakkaudella, huumorilla etc :)
Minä olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäinen avioliitto kesti 20 vuotta, tämä toinen on menossa seitsemättä vuotta. Molemmissa tapauksissa olen mennyt ensin naimisiin, sitten vasta virallisesti muutimme yhteen. Toki ennen yhteen muuttamista vietimme viikonloppuja ja pitkä viikonloppuja sekä lomia yhdessä.
Toki ajan kuluessa toisesta paljastuu yllättäviä tai vähemmän yllättäviä asioita. Mutta ei mitään sellaista, mikä olisi käänteen tekevää. Kyllä ne isot jutut on nähtävissä jo aiemmin, jos vain haluaa nähdä.
Esim. Ex-mieheni oli aktiivinen tekijä, suorittaja ja kontrolloija. Jo alussa tämä oli nähtävissä, ettei kotona vietetty koko päivää, ja se pedanttinej suunnittelu koski jokaista asiaa. No, aviossa kävi ilmi, että kontrollointi koskee minuakin, mutta se olisi pitänyt tajuta: ihminen toistaa samaa kaavaa elämässään.
Nykyinen mieheni on laiskansorttinen. Ei mikään siivoushirmu, mutta näihän tämän jo hänen poikamiesboksissa. En voi millään väittää, että asia olisi tullut ylätyksenä.
Summa summarum: minusta yhdessä asuminen ei ole välttämätöntä. Välttämättömämpää on odottaa rakastumisvaiheen eli ruusunpunaisten silmälasien yli.
Ei yhdessä asuminen ole mikään autuaaksi tekevä juttu. Suhde, jossa ei ole tarpeeksi kipinää ja kemiaa valitettavasti taantuu muutamassa vuodessa kämppäkaveritasolle. Sitten tuntuukin, että on loppuelämänsä jumissa ihmisen kanssa kenen kanssa ei ole muuta yhteistä kuin asuntolaina ja kiljuvat kakarat.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäinen avioliitto kesti 20 vuotta, tämä toinen on menossa seitsemättä vuotta. Molemmissa tapauksissa olen mennyt ensin naimisiin, sitten vasta virallisesti muutimme yhteen. Toki ennen yhteen muuttamista vietimme viikonloppuja ja pitkä viikonloppuja sekä lomia yhdessä.
Toki ajan kuluessa toisesta paljastuu yllättäviä tai vähemmän yllättäviä asioita. Mutta ei mitään sellaista, mikä olisi käänteen tekevää. Kyllä ne isot jutut on nähtävissä jo aiemmin, jos vain haluaa nähdä.
Esim. Ex-mieheni oli aktiivinen tekijä, suorittaja ja kontrolloija. Jo alussa tämä oli nähtävissä, ettei kotona vietetty koko päivää, ja se pedanttinej suunnittelu koski jokaista asiaa. No, aviossa kävi ilmi, että kontrollointi koskee minuakin, mutta se olisi pitänyt tajuta: ihminen toistaa samaa kaavaa elämässään.
Nykyinen mieheni on laiskansorttinen. Ei mikään siivoushirmu, mutta näihän tämän jo hänen poikamiesboksissa. En voi millään väittää, että asia olisi tullut ylätyksenä.
Summa summarum: minusta yhdessä asuminen ei ole välttämätöntä. Välttämättömämpää on odottaa rakastumisvaiheen eli ruusunpunaisten silmälasien yli.
Niin. Ja asioissa on sitten aina se puoli, että miten sinä itse et ole täydellinen toisen silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäinen avioliitto kesti 20 vuotta, tämä toinen on menossa seitsemättä vuotta. Molemmissa tapauksissa olen mennyt ensin naimisiin, sitten vasta virallisesti muutimme yhteen. Toki ennen yhteen muuttamista vietimme viikonloppuja ja pitkä viikonloppuja sekä lomia yhdessä.
Toki ajan kuluessa toisesta paljastuu yllättäviä tai vähemmän yllättäviä asioita. Mutta ei mitään sellaista, mikä olisi käänteen tekevää. Kyllä ne isot jutut on nähtävissä jo aiemmin, jos vain haluaa nähdä.
Esim. Ex-mieheni oli aktiivinen tekijä, suorittaja ja kontrolloija. Jo alussa tämä oli nähtävissä, ettei kotona vietetty koko päivää, ja se pedanttinej suunnittelu koski jokaista asiaa. No, aviossa kävi ilmi, että kontrollointi koskee minuakin, mutta se olisi pitänyt tajuta: ihminen toistaa samaa kaavaa elämässään.
Nykyinen mieheni on laiskansorttinen. Ei mikään siivoushirmu, mutta näihän tämän jo hänen poikamiesboksissa. En voi millään väittää, että asia olisi tullut ylätyksenä.
Summa summarum: minusta yhdessä asuminen ei ole välttämätöntä. Välttämättömämpää on odottaa rakastumisvaiheen eli ruusunpunaisten silmälasien yli.
Niin. Ja asioissa on sitten aina se puoli, että miten sinä itse et ole täydellinen toisen silmissä.
Niinpä. Mutta suurin osa minustakin tulee kyllä näkyviin, vaikka ei yhdessä asuta.
En missään tapauksessa muuttaisi yhteen jos ei ole pakko. Paras ratkaisu olisi asua lähellä erillään. Voi ostaa vaikka yhteisen mökin, neutraalin yhteiselo-tilan.
Olisi kauhea joku järkiavioliitto zombina ja käytännönsyistä. Huh, elävänä kuollut.
A, todellakin. B ei olisi vaihtoehto missään olosuhteissa.
Minä ja mieheni ollaan pidetty omat kotimme. Asumme käytännössä miehen luona tämän omakotitalossa, mutta vietämme aikaa myös minun asunnollani kaupungissa. Tämä on toiminut todella hyvin.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa muuttaisi yhteen jos ei ole pakko. Paras ratkaisu olisi asua lähellä erillään. Voi ostaa vaikka yhteisen mökin, neutraalin yhteiselo-tilan.
Tai sen verran iso koti, että molemmille on vähintään omat huoneensa.
Minähän en tyydy, mielummin olen sitten ilman
Jännää, että nyt onkin enemmistö niitä, jotka valitsevat mieluummin rakkaussuhteen kuin yhdessäasumisen edut. Positiivista! Kaikki eivät siis sittenkään ole opportunisteja tai ikuisia opiskelijoita, joille omasta kodista luopuminen on yhtä kuin tavaroiden heittäminen jenkkikassiin ja muutto poikaystävän luokse :-D
Up