Mihin akateeminen perustaa väitteensä siitä, että olisi lukeneempi kuin esim. minä,

Ei kai sen kummemmin mihinkään kuin sinä vastaväitteesi. Miten niitä nyt mittaisi?

Kuka sinulle on näin sanonut? Olen tohtori, enkä ole kenellekään sanonut edes olevani lukenut.

Tosiasiat ovat tosiasioita, ei siitä mihinkään pääse!

Varmaan siihen, että hän on osoittanut lukeneensa (tentit), hänellä on siis todiste asiasta, sinulla ei.

"Laki ei ole niinkuin se kirjoitetaan, vaan niin kuin se luetaan." Julkaistu informaatio, tieteellinen sellainen, on vain projektio tai malli todellisuudesta. Informaation arviointi onkin tiedeyhteisön tärkein tehtävä. 

Yliopiston tehtävänä on opettaa kriittisyyttä. Se on tapa ajatella ja käsitellä tietoa ja kaiken lukeneisuuden perusta. Se että tiedeyhteisö tarjoaa tämän tiedon käsittelyyn parviälyn ja foorumin on katsottu edistävän asioiden ymmärtämistä. On aika vaikea uskoa että kukaan yksityisesti pääsisi lukeneisuutensa suhteen samalle tasolle.

Niin, lukenut ja lukenut. Jos olet väitellyt tohtoriksi banaanikärpästen genetiikasta, se ei tarkoita että tietäisit mistään muusta sen enempää kuin kukaan muukaan.

No, akateemisessa koulutuksessa on ideana se juttu, että hankitaan tieteellinen maailmankuva. Opitaan ymmärtämään sitä, mitä kautta tieto jostain aihepiiristä syntyy. Aloittaja ei kertonut, millainen autodidakti hän on, saattaahan hän lueskella vaikka salaliittoteorioista ja pitää sitä sivistyksenä. Tai sitten ei. Mutta yliopistokoulutuksesta pitäisi jääd käteen jonkinlainen järjestelmällisyys tiedon suhteen. Jos joku väittelee tohtoriksi banaanikärpästen genetiikasta, se ei ole ainoa aihe, johon hän on perehtynyt.

Akateeminen koulutus ei tarkoita sitä, että luetaan paljon, vaan sitä, että osaa jäsentää saamansa informaation ja kykenee analysoimaan ja hallinnoimaan suuria kokonaisuuksia ja linjoja. Itseoppineet tunnistaa juuri siitä, että tähän ei kyetä ja maailma on sekava kasa pikkudetaljeja. 

En tunne yhtään akateemista joka sanoisi olevansa "lukenut".

Koko termi on kuin suoraan 50-luvun Suomi-filmistä.

Yleensäkin ne on ne kouluttamattomat, jotka näköjään ilmaisevat alemmuudentuntoaan jankkaamalla " lukeneistosta".

Akateemisille ihmisille tiedonhankinta on normaali osa elämää. Siitä ei tarvitse tehdä numeroa.

Akateemisten akateemisuus tuntuu monesti kiinnostavan enemmän niitä jotka eivät ole yliopistoa käyneet. Harvaa yliopistossa opiskellutta se niin paljon jaksaa kiinnostaa vuosia valmistumisen jälkeen. Eri asia joku itseään täynnä oleva 2. vuoden kauppatieteilijä..

Vierailija kirjoitti:

Niin, lukenut ja lukenut. Jos olet väitellyt tohtoriksi banaanikärpästen genetiikasta, se ei tarkoita että tietäisit mistään muusta sen enempää kuin kukaan muukaan.

Totta kai tarkoittaa.

Taustalla on silloin biologin perusopinnot.

Vähintään.

Sillä on todiste lukemisesta, sinulla on vain mielipide, siinä ero.

Eli mielipidekin voi olla oikea vastaus, mutta sitä on vaikea todistaa.

Akateeminen maailma on oma maailmansa. Sillä ei ole paljoa tekemistä ns. oikean maailman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen maailma on oma maailmansa. Sillä ei ole paljoa tekemistä ns. oikean maailman kanssa.

Nyt kun vielä sais jotkut perusteet tälle väitteelle. Harvoin niitä kuitenkaan tulee.

Onpa masentava ketju. Huomaa akateemisten substanssin puutteen ja melkoisen alemmuudentunteen. Mahtaa olla kivaa olla tutkinnon omaava opetettu, joka ei kuitenkaan osaa mitään ja keulii sillä oletetulla kyvykkyydellään. Suomessa näitä riittää.

Lukeminen ei tarkoita mitään.

Tiedon sisäistäminen ja kyky käyttää sitä on merkityksellinen.

Akatemia testaa tätä kykyä.

Itseoppiminen ei.

Itselläni on eräs kaveri jolla ei ole mitään kolmannen asteen koulutusta. Laukoo tasaisin väliajoin "totuuksia" ties mistä aiheista. Välillä kertoo miten Suomen ulkopolitiikkaa pitäisi johtaa tai että miten Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan tai että miten alkuräjähdysteoriassa ei ole mitään järkeä.

Ei kukaan sano olevansa "lukenut". Akateeminen tutkinto on kuitenkin jonkinlainen todiste siitä, että on kykenevä tieteelliseen ajatteluun ja hallitsee vähintään oman alansa sisällöllisiä kokonaisuuksia hyvin. Älykkyys tai varsinkin viisaus ovat sen sijaan monimuotoisempia asioita.

Minua vähän pännii kuitenkin joskus oikeastaan se, että koko elämäni minulle on joku alkanut aukomaan päätään siitä, kuinka "koulutus nyt ei ole mikään todiste mistään". Tämmöiselle entiselle kympin oppilaalle, jolla gradustakin se korkein arvosana, tuntuu vähän lyttäävältä tämmöiset kommentit. En ole ikinä ylpeillyt saavutuksillani tai nostanut itseäni niiden perusteella jalustalle, mutta häpeillä on pitänyt - ettei vain kukaan loukkaannu tai ajattele, että pidän itseäni parempana. Raskastahan tämä välillä on.

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen ei tarkoita mitään.

Tiedon sisäistäminen ja kyky käyttää sitä on merkityksellinen.

Akatemia testaa tätä kykyä.

Itseoppiminen ei.

Menestyminen elämässä on se oikea testi. Akatemia on vain kuivaharjoittelua useimmille.

Älkää alottako taas tätä typerää akateemisuuskeskustelua.