Lue keskustelun säännöt.
Näin tyttöni viiltelyjäljet eilen illalla. Nyt ei suostu puhumaan vaikka koitan vakuuttaa että mulle voi kertoa enkä ole vihainen.
24.03.2020 |
Mitä teen? Miten tähän korona-aikaan edes saa mitään psykologipalveluita? EI siis niin syviä että tarvitsisi mihinkään päivystykseen mennä. Ei suostu ollenkaan puhumaan, ei kertomaan mikä painaa mieltä tai haluaisiko apua.
Kommentit (51)
Otan osaa. Meillä tuo tapahtui joulukuussa, tyttö 13v. Ehti käydä terveyskeskuslääkärillä ja labroissa. Raudanpuute (ferritiini 8), johon rautaa ja menkkojen vähentämiseen 2 lääkkeet.
Kerran yhteistapaaminen nuorisopsykalle ja yksi oma tapaaminen. Sitten siellä sairastuttiin ja korona lopetti tapaamiset. Huomenna tytölle soittoaika.
Mutta hoitoon on päästävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt hyvänen aika painosta, se vaan lisää ahdistusta!
Tuskin haluaa apua, mutta tarvii sitä!!
Meillä koulussa on tavoitettavissa terveydenhoitaja ja kuraattori myös etäopetuksen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt hyvänen aika painosta, se vaan lisää ahdistusta!
Niin varmaan tekee, mutta en vain tiedä mitä teen kun kieltää hankkimasta apua. En mä enää 16-vuotiasta voi raahata psykologille. Kyllä aikoja voin varata mutta en taata sitä että hän sinne menee saatika puhuu.
Selitä hänelle että rakastat häntä etkö halua menettää häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro, että se on sairaus, joka parannetaan. Ja hänestä välitetään ja tykätään ja halutaan hänelle mahdollisimman hyvä tulevaisuus. Tällä tyylillä sain oman tyttäreni hoitoon.
Olisiko jotain muuta läheistä aikuista jolle hän puhuisi mieluummin? Vaikka kummia tai isää? Voimia teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oppilas- ja opiskelijahuollon psykologit ovat korona-aikaankin töissä ja usein ihan paikan päällä tai ainakin etäyhteyden päässä. Mutta kuten itsekin toteat, liian nopea ja väkisin varattu aika psykologille ei auta tytärtäsi. Jos hän ei ole vielä valmis menemään ammattilaisen tapaamiseen, ei hän mene. Tai menee pakotettuna ja on siellä hiljaa. Juttele ihan rauhassa tyttösi kanssa ulkopuolisesta avusta ja jos/kun hän sanoo ei, niin älä ala väitellä hänen kanssa. Sano, että jos hänestä tuntuu, ettei nyt ole oikea aika psykologille niin se on ihan ok. Jos mahdollista, yritä viettää lapsen kanssa rauhassa ja kiireettömästi aikaa sellaisten juttujen parissa mistä hän tykkää tai mistä saatte jonkun kontaktin. On tosi hyvä, että olet sanonut hänelle, ettet ole vihainen viiltelystä tms. mutta viesti ei mene noin nopeasti perille vaan vaatii enemmän aikaa.
Voisitkohan katsoa tyttären kanssa Netflixistä Thirteen reasons why-sarjan ekan tuotantokauden ja keskustella samalla sarjan tapahtumista? Thirteen reasons why on tietyllä tavalla kieltämättä p***a sarja, sillä se oikeasti idealisoi itsemurhaa vaikeiden tilanteiden ratkaisukeinoina enkä missään nimessä suosittelisi vähääkään epävakaille teineille tuota sarjaa yksin katsottavaksi. MUTTA tuo sarja kuvaa älyttömän hyvin vanhemman ja teinin välistä kommunikaation puuttumista ja luottamuspulaa ja sen takia uskoisin sarjalla olevan paljon annettavaa monissa perheissä yhdessä keskustellen katsottavaksi. Edellyttäen, että vanhempi ei "keskustele" moraalisesti ylevää monologia pitäen vaan aidosti antaen tilaa nuorelle.
t. psykologi
Äskeinen psykologi jatkaa, jäi ajatus vähän kesken. Minulla ei ollut siis tarkoitus sanoa, että jatkossa ei tarvittaisi ammattiapua. Mutta välillä tällaisissa tilanteissa käy niin, että vanhempi hätääntyy ja varaa ajan ASAP ammattilaiselle. Siinä on hyvä tarkoitus, mutta nuoren näkökulmasta se voi viestiä hänelle, että "älä puhu mulle, puhu jollekin muulle". Kannattaa nyt ensin näyttää tyttärelle, että olet saatavilla, et säikähdä viiltelyä, jne. ja pikku hiljaa tuoda ajatusta että voisitte mennä vaikka yhdessä psykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita vaikka koulun kuraattorista.
Entisenä koulupsykologina mun on pakko sanoa, että ehdottomasti mieluummin kyllä psykologi. Ymmärrän, että monesti voi olla ajatus, että kuraattorille on matalampi kynnys ja helpompi saada aika, mutta kannattaa miettiä minne sitä aikaa varaa. Tosi moni kuraattori on sosionomi/sosiaalityöntekijä. Jos itse olisit niin masentunut ja ahdistunut, että tekisi mieli viillellä, varaisitko itsellesi ajan mieluummin psykologille vai sosionomille?
Mieliala-asioissa kouluterveydenhoitajakin olisi parempi kuin kuraattori, tosin terveydenhoitaja luultavasti päätyisi joka tapauksessa suosittelemaan psykologia. Tarkoitukseni ei siis missään nimessä ole vähätellä kuraattoreja, ei todellakaan, mutta he eivät yksinkertaisesti ole koulutuksensa ja osaamisensa puolesta mielenterveystyön ammattilaisia. Osa sosionomi-kuraattoreista ei valitettavasti edes itse hahmota tätä, kun amk:ssa heille on luvattu olevan kaikkien alojen moniosaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna veistellä. Kyllä se aikoinaan loppuu, jos loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oppilas- ja opiskelijahuollon psykologit ovat korona-aikaankin töissä ja usein ihan paikan päällä tai ainakin etäyhteyden päässä. Mutta kuten itsekin toteat, liian nopea ja väkisin varattu aika psykologille ei auta tytärtäsi. Jos hän ei ole vielä valmis menemään ammattilaisen tapaamiseen, ei hän mene. Tai menee pakotettuna ja on siellä hiljaa. Juttele ihan rauhassa tyttösi kanssa ulkopuolisesta avusta ja jos/kun hän sanoo ei, niin älä ala väitellä hänen kanssa. Sano, että jos hänestä tuntuu, ettei nyt ole oikea aika psykologille niin se on ihan ok. Jos mahdollista, yritä viettää lapsen kanssa rauhassa ja kiireettömästi aikaa sellaisten juttujen parissa mistä hän tykkää tai mistä saatte jonkun kontaktin. On tosi hyvä, että olet sanonut hänelle, ettet ole vihainen viiltelystä tms. mutta viesti ei mene noin nopeasti perille vaan vaatii enemmän aikaa.
Voisitkohan katsoa tyttären kanssa Netflixistä Thirteen reasons why-sarjan ekan tuotantokauden ja keskustella samalla sarjan tapahtumista? Thirteen reasons why on tietyllä tavalla kieltämättä p***a sarja, sillä se oikeasti idealisoi itsemurhaa vaikeiden tilanteiden ratkaisukeinoina enkä missään nimessä suosittelisi vähääkään epävakaille teineille tuota sarjaa yksin katsottavaksi. MUTTA tuo sarja kuvaa älyttömän hyvin vanhemman ja teinin välistä kommunikaation puuttumista ja luottamuspulaa ja sen takia uskoisin sarjalla olevan paljon annettavaa monissa perheissä yhdessä keskustellen katsottavaksi. Edellyttäen, että vanhempi ei "keskustele" moraalisesti ylevää monologia pitäen vaan aidosti antaen tilaa nuorelle.
t. psykologi
Oletko muka oikea psykologi 🤔?
Vierailija kirjoitti:
Anna veistellä. Kyllä se aikoinaan loppuu, jos loppuu.
en pysty katsella vierestä jos toinen kärsii niin että viiltelee itseään. ikääkin on jo lähes 17 ja angsti näytti jäävän pois jo 14-vuotiaana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna veistellä. Kyllä se aikoinaan loppuu, jos loppuu.
en pysty katsella vierestä jos toinen kärsii niin että viiltelee itseään. ikääkin on jo lähes 17 ja angsti näytti jäävän pois jo 14-vuotiaana
❤️
Entisenä viiltelijänä neuvoisin, että älä tee liian suurta numeroa jäljistä. Toki on hyvä että huomioit ne jotenkin ja osoitat huolesi ja välittämisesi, mutta nuori ei kaipaa siinä tilanteessa kuitenkaan mitään liiallista hössötystä tai pienintäkään syyllistämistä, hän saattaa jo muutenkin painia sellaisten ajatusten kanssa että on epäonnistunut ihminen eikä osaa tehdä mitään oikein. Itse aikoinani toivoin, ettei kukaan olisi huomioinut jälkiäni mitenkään ja samalla koin, että minulla on oikeus purkaa ahdistustani viiltelemällä jos niin haluan eikä kukaan voi sitä minulta kieltää.
En siis tarkoita että ketään tulisi kannustaa viiltelyyn, ei missään nimessä, mutta sellainen ehdottoman kieltävä ja ylidramatisoiva asenne ei todennäköisesti myöskään auta vaan saa nuoren vetäytymään vain enemmän. Sen sijaan että tekisi hirveän haloon nuoren viiltelystä niin kannattaa pyrkiä vahvistamaan nuoren itsetuntoa, tehdä kaikkea kivaa yhdessä nuoren kanssa ja keskittyä positiiviseen. Ei kannata lähteä leimaamaan nuorta mt-ongelmaiseksi tai ottaa mitään holhoavaa asennetta, koska siitä syntyy helposti itseään toteuttava ennuste ja jos nuori oppii että häntä pidetään mt-ongelmaisena niin hän voi alkaa käyttäytyä sen mukaisesti (ajatusmalli, että "ihan sama mitä teen niin noi on jo leimannu mut loppuiäks mt-keissiks").
Viiltelyjälkien kanssa pystyy myös elämään ihan normaalia elämää, ainakin jos eivät kaikista pahimpia ole (jolloin ehkä voivat joihinkin ammatteihin pääsyä rajoittaa). Itse en pahemmin edes muista enää koko jälkiä, ainoastaan tällaisissa tilanteissa tulee mieleen että ai niin, itsekin tosiaan joskus viillellyt. Eivät ne siis tietenkään mikään toivottava juttu ole, mutta ei kannata ajatella että nuoren elämä menisi muutamasta arvesta pilalle. Paljon voimia!
Korona ei saa olla tekosyy jättää hoitamatta mielenterveysongelmaisia. Kuraattorille ei kannata soitella, eikä psykologille. Kun ottaa lääkäriin yhteyttä, on oikeammassa paikassa. Jos me oltaisiin jääty odottelemaan kuraattorin ja psykologin aikoja, olisi läheisemme sairaus jäänyt diagnosoimatta ja asianmukaisesti hoitamatta. Kuraattorit eivät todellakaan ole mielenterveystyön ammattilaisia. Sen sijaan normaaleissa elämän solmuissa voivat ehkä auttaa.
Aloita vaikka koulun kuraattorista.